maanantai 1. heinäkuuta 2019

Tuholaistarinaa

Se on sitten heinäkuu, eli kesä on jo pitkällä. Palstalla on touhuttu, eikä blogille ole juuri aikaa ollut, mutta mahtavaa on se, että satoa on jo saatu. Retiisiä, pinaattia, salaattia ja raparperia on jo syöty, unohtamatta muutamaa makeaa mansikkaa. Mansikoita on kypsynyt jo niinkin paljon, että viime viikolla tehtiin minionin ja juniorin kanssa omista mansikoista perinteinen kesäinen mansikkakakku!

Perunapelto rehottaa, istutettiin sitten sitä perunaa ihan koko naapurustolle tarjottavaksi. En tosiaan tiedä missä me noi kaikki potut säilötään. Naurettiin jo, että syksyllä syödään sitten keitettyä perunaa, paistettua perunaa, perunamuusia, kermaperunoita, valkosipulikermaperunoita, lohkoperunoita, tikkuperunoita, perunoita, perunoita ja perunoita. 


Omat pinaatit maistuu superhyviltä.


No se mitä sitten ei syödä, on mun rakkaudella esikasvattamat paksoit, jotka söi joku musta pikku ötökkä. Harmitti ihan vietävästi, kun huomasin taimien pinnoilla jotain öttiäisiä, joiden lajista ei ole vielä otettu selkoa. Heitin kaikki kompostiin ja siihen penkkiin tilalle laitettiin härkäpapuja. 


Toistaiseksi tunnistamaton tuholainen.

Palstalla on ollut muitakin tuholaisia. Näiden paksoituholaisten lisäksi vanhat tutut kotilot matelevat paikasta toiseen, ennen kuin astun niiden reitille ja päästän ne viimeiselle matkalleen etikkapurkkiin kylpyyn kavereiden kanssa. Kotiloiden lisäksi rusakot tai citykanit, molempia on palstalla tavattu, ovat syöneet punajuurien naatit. Yhtenä päivänä bongasin laatikosta ampiaispesän alun, jonka tosin urheasti tuhosin kera kuningattaren. Ja kun ampiainen ei enää asustellut laatikossa, ilmestyi sinne pari pientä hiirulaista. 

Se olikin hauska setti. Olin yhtenä iltana yksin palstalla ja Kauko sattui olemaan omallaan siinä lähistöllä ja puhuin sitten kovaan ääneen, että kun en oikein uskaltaisi ottaa hanskoja laatikosta, kun siellä on hiirillä pesä. Mieheni oli jo kertaalleen törmännyt niihin, joten tämä oli siksikin tiedossa. Kannatti avata suunsa ja näkihän se Kauko ilmeistä ja eleistä, että nyt on neito hädässä ja riensi apuun. 

Kauko nosteli tavaroita pois ja huomasi heti toisen asukeista. Hän sai sen sieltä pois ja heitti pusikkoon. Sitten oli vielä se toinen, jonka luultiin jo luikkineen jostain reiästä pakoon, mutta huomasinkin sen kasvihuonepeitteen sisällä pyörimässä ja sieltä se sitten hätisteltiin pois. 
Eiväthän ne pienet hiiret mitään tee, mutta ei niistä mulle kyllä palstan alivuokralaisiksikaan ole. Seuraavana päivänä oli miehen vuoro inventoida laatikko ja putsata sieltä kaikki hiiren pesäksi kelpaavat asiat pois, jotta laatikko olisi mahdollisimman vähän hiiriä houkutteleva jatkossa. 

Ja sitten se tuholaisista pahin. Se on se lorvikatarri, joka saattaa jossain vaiheessa tulla kylään ja sitten jää palsta retuperälle. Toivottavasti se pysyy tänä kesänä kaukana! 



maanantai 20. toukokuuta 2019

On viime aikoina istutusilmoja pidellyt...

On ollut hauska huomata, miten trendikästä oman ruuan kasvattamisesta onkaan viime aikoina tullut. Sitähän ollaan sitten vallan trendin aallonharjalla ja oltu itse asiassa jo muutaman vuoden ajan. :)
Oma palstaharrastus lähti ihan puhtaasti siitä, että halusin oman kasvimaan ja opetella kasvattamaan sekä kukkia että syötäviä hyötykasveja ja paikan jossa hengailla (ja grillata), kun omaa pihaa ei vielä silloin ollut. (Raskaushormoneilla saattoi silloin myös olla jotain vaikutusta asiaan...) Nyt on puolen aarin lisäksi aarin palsta ja oma pikku piha päälle. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, jos niitä nyt koskaan on ollutkaan.

Uusi mansikkapenkki
Toukokuun lämpöiset ja suhteellisen kuivat ilmat on laittanut vauhtia suunnitelmiin ja tämän vuoden istutussuunnitelmat on jo tehty. Isompi palsta jyrsittiin jo muuutama viikko sitten ja pienemmällä muokattiin maa ja laatikot lapiolla kääntämällä. 
Taimet ovat saaneet kasvaa olohuoneen ikkunalaudalla ja viime viikonlopun ihanan lämpöisessä säässä istutin kesäkurpitsat ja sipulit puolikkaalle aarille. 
Lauantaina aarin palstalla laitettiin puikulaperunat multaan ja istutettiin osa mansikoista uudelleen katekankaan kera. 

Istutus-, kylvö- ja kitkemispuuhaa riittää vaikka joka päivälle ja onneksi sää näyttää tällä viikolla suosivan. Nyt kun mansikat istutettiin uudelleen ja purettiin niille tehdyt laatikot, teimme pitkistä laatikoista pienemmät puolen aarin palstalle niihin kohtiin, joista laidat vielä puuttuivat penkeistä. Tällä viikolla on tarkoitus istuttaa vielä loput taimet ja kylvää siemenet, kun saadaan kaikki penkit laitoineen valmiiksi. 

Vanhat palstatutut ovat myös ilmestyneet palstoilleen touhuamaan. Oikeastaan tuntuu siltä, että me ollaan taas jäljessä näissä istutuspuuhissa ja toiset ovat jo laittaneet kaiken valmiiksi ja kastelevat istutuksiaan, kun itse vasta kitketään penkkejä ja valmistellaan niitä kylvöjä varten. Mikäs kiire tässä...

Puikulat mullassa (tai savessa oikeastaan).


Kesäkurpitsat mökin alla piilossa ja vieressä sipulit.












keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Siemenostokset ja esikasvatusta

Toissa viikonloppuna oli sitten pakko lähteä siemenostoksille ja mukaan tarttui parikymmentä pussia erilaisia siemeniä. Aika fiilispohjalta valikoin pussit ja otin myös muutamia kukkien siemeniä. Ajattelin viskoa niitä palstan reunoille ja takapihan kukkapenkkiin ja katsoa tuleeko mitään. 


Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta ja tänä vuonna koitan saada paksoit kasvamaan. Ja yritän kasvattaa myös kaikki taimet tällä kertaa itse. Esikasvatusta tarvitsee paksoin lisäksi myös varsiselleri, lehtikaali, kesäkurpitsa, tomaatti ja avomaankurkku. Paksoin ja varsisellerin kylvin jo, muut laitan myöhemmin. Lehtikaali tarvitsee esikasvattaa 4-6 viikkoa ennen ulos istuttamista ja kesäkurpitsalle ja avomaankurkulle riittää 3-4 viikkoa. Tomaatti pitäisi myös kylvää kohta. 

Saa nähdä, saanko taimista riittävän vahvat, vai joudunko kuitenkin turvautumaan ostotaimiin. Aiempina vuosina ne ovat jäänet vähän turhan hennoiksi, eivätkä ole jaksaneet kasvaa kunnolla. Ehkä ne kaipaa jotain lannoitusta esikasvatusvaiheessa... Täytyy tarkkailla tilannetta. 

Iso yllätys oli kuitenkin se, että paksoit alkoivat jo puskea sirkkalehteä, joten saa nähdä miten niiden käy.. Varsiselleristä ei näy vielä mitään. Kastelua ja odottelua tiedossa siis.






keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Paluu palstoille

Voi apua... Hienosti jäi viime kesänä blogin kirjoittaminen ihan täysin unholaan... Oli muka niin hirveän vaikeaa iltaisin avata konetta, että olisi kirjoittanut edes muutaman rivin. Kesäkuussa vielä jaksoin näköjään kirjoittaa ja sitten vei kesä mukanaan. Tai sitten oli vain aivan liian kuuma kirjoituspuuhiin. :)

Viime kesä meni kyllä palstankin puolesta hieman harakoille, täytyy myöntää. Kuivuus, sinilevä joessa ja kesälomareissut aiheuttivat sen, että palsta jäi vähälle huomiolle. Kyllä siellä käytiin aina silloin tällöin, mutta penkit pääsivät rehottamaan ja alkusyksystä oli aikamoinen kitkemishomma edessä.

Kuivuudesta huolimatta saatiin satoa (mm. herneitä, retiisiä, punajuuria, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kurkkuja ja salaattia) ihan kivasti. 




Olen ilokseni huomannut, että erilaisten puutarhaohjelmien kausi on startannut jälleen ja siemenet ovat saapuneet kauppoihin. Kävin reilu parisen viikkoa sitten kävelyllä palstoilla katsomassa kuinka paljon siellä vielä on lunta. Lunta oli ihan kiitettävästi, mutta vaikuttaa siltä, että ne saattavat myös sulaa pian, kun ei ole mitään isoja kinoksia muodostunut mihinkään.
Timjami oli ainakin säilynyt hienosti ja taitoin siitä oksan mukaani. 



Etsiskelin viikonloppuna viime kesältä jääneitä siemenpusseja, enkä meinannut löytää niitä mistään. Epätoivoisena tutkin myös takapihan terassin laatikot ja sieltähän ne löytyivät! Kivasti siellä koko talven pakkasessa olleet. Karaistuneet on ainakin.. 
Josko sitä sitten viikonloppuna kävisi hakemassa vähän uusia siemeniä ja laittaisi taimia kasvamaan. Ja ihan huvin ja vertailun vuoksi aion kyllä kylvää noita ulkona talvehtineita siemeniäkin. Katsotaan tuleeko niistä mitään. 



tiistai 12. kesäkuuta 2018

Palstanhengen höpinät

Ihanaa, kun viime yönä satoi vihdoin ja viimein kunnolla vettä. Kävin tänään illalla piipahtamassa palstalla (tai oikeastaan pitää sanoa palstoilla) ja näytti siltä, että kasvit ovat saaneet taas kasvuvoimaa sateesta. 
Retiisit, pinaatit ja herneet ovat hyvässä vauhdissa. Nyt pitää vain käydä ahkerasti kitkemässä ja kastelemassa, sillä nämä sateet taisivat olla taas hetkeksi tässä

Keski-Suomesta tuodut mansikantaimet on istutettu aarin palstalle ja ne ovat saaneet laidat ja verkon suojakseen. Jos noista saadaan edes muutama mansikka, en halua, että ne menevät linnuille. 




Kun menee palstalle yhdeksän aikoihin illalla, ei siellä juuri porukkaa ole. Pari hassua tyyppiä ja tietysti Jaakko (jota alkuun "Penaksi" kutsuin, kun en tiennyt oikeaa nimeä). Puksun oma palstanhenki on paikalla aina, menee sinne ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Kohdalle osuessa mies ei ole hiljaa vaan alkaa höpöttää kaikenlaista ja kertaa samoja asioita päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tällä kertaa tulilinjalle joutui vävypoika, jonka palstaa Jaakko taas hoitaa. En muuten ole pysynyt kärryillä siitä,  kuinka monen palstaa tää palstanhenki omansa lisäksi oikein hoitaa, mutta monta niitä on.
Vävypoika on käynyt palstallaan viimeksi kuulemma äitienpäivänä ja kuvitteli, että se on päivässä kuntoon laitettu. No väärin luuli, mutta on se hyvä, että palstanhenki hoitaa. 

Palstanhenki tuntuu tietävän kenellä mikäkin palsta on hoidossa ja uudet hän bongaa heti ja kertoo sitten, miten jäi tuostakin hommat ihan kesken, kerran kävi jotain niittämässä ja sitten loppui mielenkiinto, ei ole näkynyt niitä ei.
Oon välillä miettinyt et mitähän se meistä oikein höpöttää. 

Palstanhengen lisäksi näin siellä pitkästä aikaa myös Kaukon, jolla on oma palsta parin palstan päässä meidän puolikkaasta aarista. Kauko esitteli kätevää heiluriharaansa ja harkitsen vakavasti sellaisen hankkimista, sillä siitä olisi paljon apua siellä toisella palstalla, jossa maa on kuin sementtiä. 

Palstan lisäksi myös meidän parveke on osittain omistettu istutuksille. Parvekkeelle istutetut kurkut ja tomaatit saivat tänään vihdoin suojan, kun mies sai jo aiemmin tekemäänsä kehikkoon muovin kiinnitettyä. On se kätevä. 

Upea minikasvihuone

Yläreunassa tomaatit ja alareunassa kurkut









maanantai 28. toukokuuta 2018

Taimet ja aarin erämaa

Viikonloppuna sain vihdoin taimet, jotka olin tilannut jo tammikuussa. Tai osan niistä, sillä piparjuuri, lehtikaalit ja valkosipulit jäivät saamatta. Eniten harmittaa tuo piparjuuri, sillä lehtikaalista on omatkin taimet kasvamassa ja valkosipulia taitaa löytyä palstalta kompostin juurelta. Kurkut, tomaatit ja paprika pääsivät kotipihalle kasvamaan, siellä niitä on helpompi kastella ja hoitaa. 

Nyt on ollut ihan uskomattoman hienot ilmat ja lauantaina vietin yksin reilut viisi tuntia paahteisella palstalla ja istutin loputkin siemenet puolen aarin palstalle ja neljä riviä perunoita. Muu perhe lähti sukuloimaan Keski-Suomeen ja sain ihan rauhassa riehua palstalla. Sunnuntaiksi sain äidin taimienhakureissulle mukaan ja hän "pääsi" myös osallistumaan palstan hoitoon voikukan kitkemisen merkeissä. 




Sunnuntain jälkeen palstalta ei puutu kuin ne lehtikaalit, jotka saa kasvaa vielä jonkun aikaa sisällä. Palstalla kasvaa nyt hernettä, maissia, pinaattia, retiisiä, punajuurta, vahapapua, porkkanoita, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, salaattifenkolia, juuriselleriä ja sipulia. Ai niin ja tietysti nämä monivuotiset, eli raparperi, ruohosipuli, maa-artisokka ja kaikki eri mintut. Parsakin tosiaan teki tänä vuonna ensimmäisen sadon (yhden pienen parsanpätkän) ja koska en heti sitä siitä poiminut pois, ehti se sitten vuorokaudessa rehottaa ihan ylipitkäksi ja alkoi kukkia. Se siitä sadosta sitten.. Osaanpa olla nopeampi ensi vuonna. 

Ihan koko viittä tuntia en puoleen aariin saanut lauantaina tuhlattua, vaan osan ajasta käytin toisella palstalla a.k.a. mojaven erämaassa. Sain käännettyä sitä sementtiä sellaiset 1,5 m x 5 m ja olin sen jälkeen ihan puhki ja poikki. Nyt kun kolmeen viikkoon ei ole satanut on savimaa niin kovaa, että kuokkakin kimpoaa siitä. Ihan hullun hommaa... Harmittaa, ettei aiemmin ehditty tehdä sinne penkkejä valmiiksi, oltais nimittäin päästy pikkasen helpommalla. Nyt siellä on kuusi riviä perunaa, joista mies teki aiemmin neljä ja itse sain kaksi tehtyä sunnuntaina. 

Ennen 

Parin tunnin jälkeen

Rutikuiva savimaa
Ja yhteen pieneen laatikkoon istutin tänään korianteria, maustekirveliä ja timjamia. Veikkaus on, että korianteri ja kirveli menestyy, mutta timjami tuskin kasvaa.
Lisäksi meille on tulossa mansikantaimia Keski-Suomesta. Katsotaan millainen koti niille saadaan louhittua tuolta erämaasta, taidan antaa sen savotan ihan suosiolla miehelle. 


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Puoli aaria ja aari päälle

Nythän kävikin sitten niin, että ei riittänyt puoli aaria eikä oma piha, vaan piti sitten ottaa yksi aari lisää viljelytilaa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia tänä kesänä, jos niitä nyt on ollut muutenkaan. Työkaveri muutti pois alueelta ja halusi luovuttaa palstan pois, niin otettiin se sitten itselle hoidettavaksi. Näin hänellä säilyy optio palstaan, jos mieli tekeekin vielä jatkaa jossain vaiheessa. 

Päätöstä ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä työkaveri pisti palstan hyvään kuntoon viime vuonna ja näin ollen me saadaan isompi pottumaa. Tämä uusi palsta ei ole ihan vanhan vieressä, kuitenkin samalla palsta-alueella ja tavallaan samalla puolella aluetta. 

Kesä kolkuttelee (tai ehkä voisi sanoa, että se on jo täällä) ja puoli aaria on jo ehditty kitkeä, kalkita, möyhiä ja lannoittaa ja minioni on ehtinyt jo maistella multaa ja juniori ruohosipulia. Jälkikasvu on ollut innoissaan lähinnä madoista. 

Taimet kasvavat ikkunalaudalla ja suurin osa taimista on tilattu taas etukäteen ja haetaan Kirkkonummelta toukokuun lopussa. Nyt kun on ollut tällaiset megahelteet, olisi jotain voinut jo istuttaakin, mutta siihen ei ole oikein ollut kunnolla aikaa, eikä niitä taimiakaan. 

Satoa puolen aarin puutarhasta on kuitenkin jo saatu ja äitienpäivänä leivoin oman maan raparperista raparperipiirakan. Puolet raparperista tosin piti kaivaa pakkasesta, mutta yli puolet oli kuitenkin tuoretta, aika hienoa. Ainiin ja parsa! Meidän palstan parsa antaa vihdoin ja viimein satoa. Ei paljoa, eikä paksuja, mutta piru vieköön sieltä niitä nyt vihdoinkin tulee. 

Raparperi huhtikuun lopulla.

Pikku parsa. On se söpö.

Tuolle uudelle aarille ei ole tehty mitään. Paitsi, että istutettiinhan me sinne muutama mansikan taimi, jotka saatiin yhdeltä palstanaapurilta, joka ei edes oikeasti ole meidän naapuri, mutta siinä lähistöllä ja puhelias tapaus. Kukaan ei kylläkään ole käynyt kastelemassa niitä, joten voi hyvin olla, että ne on ihan tuhoon tuomittuja. En odota mitään megalomaanista mansikkasatoa siis tältä vuodelta. Nyt pitäisi vain pistää potut maahan. Ja löytää jostain aikaa tälle kaikelle. Ja laittaa oma piha kuntoon. Jep jep...

Tässä uusi aari. Odottaa lapiointia ja kuokkaa.