maanantai 6. heinäkuuta 2015

Epäonninen parvekepuutarhuri

Olen aina halunnut oman pikku parvekepuutarhan. Kun muutimme mieheni kanssa Helsinkiin (vähän vajaa kymmenen vuotta sitten) ei ensimmäisessä asunnossamme ollut lainkaan parveketta. Silloin toivoin, kunpa olisi parveke, kasvattaisin siellä kaikkea mahdollista. Ja sitten kun muutimme toiseen asuntoon, jossa oli vieläpä melko suuri parveke, oli se niin varjoisa, ettei siellä olisi mikään kasvanut. Eikä siitä mitään ihanaa keidasta tullut. Ei ollut aikaa, eikä innostusta. Eikä seuraavassakaan asunnossa ollut intoa panostaa parvekepuutarhaan.

Nykyisessä asunnossamme on sopivan kokoinen parveke, jonne päätin vihdoin hankkia parvekelaatikon. Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi viime keväänä pari kirjaa, jotka kertovat parveke- ja kaupunkiviljelystä. Isäni teki minulle puisen laatikon, jonne mahtuu sopivasti kaksi isoa kasvusäkkiä. Tiedostin kyllä, että parvekkeellemme paistoi aurinko vasta iltapäivästä vähän aikaa, mutta ajattelin, että ehkä se riittäisi.

Aloitin ”viljelyn” jo varhain keväällä. Ostin siemeniä ja pyrkimykseni oli saada kirsikkatomaatteja, muutamia yrttejä sekä avomaankurkkuja.
Tomaatintaimet kasvoivat hyvin, niitä oli yli kymmenen purkkia keittiönpöydällä ikkunan edessä ja ne kasvoivat kasvamistaan. Siirsin taimet ilmojen lämmettyä parvekkeelle ja jossain vaiheessa ne alkoivat jopa kukkia ja olin jo toiveikas pienen tomaattisadon suhteen. Mutta taimet vain jatkoivat kasvamistaan. Ne olivat jo ihan honteloita, piti viritellä erilaisia tukia ja tajusin kyllä sitten jossain vaiheessa, että oli aivan turha odottaa niistä minkäänlaista satoa.
Samoin kävi avomaankurkuille. Nekin kasvoivat pituuttaan ja kukkivat. Oli siellä pari minikurkun alkuakin, mutta mineiksi ne jäivät. Oli todettava se ikävä tosiasia, ettei parvekkeellamme riittänyt valo, lämpö eikä kastelu.

Yksi basilika kuitenkin kasvoi ja on itse asiassa elossa vielä tänäkin päivänä. Yksi pitkä basilikan varsi omassa ruukussaan. Se on oikeastaan aika huvittavan näköinen, mutta olen siitä ehkä vähän ylpeä. Minä sain sen kasvamaan yhdestä pienestä siemenestä ja nyt se on elänyt jo yhden vuoden, yli talven ja jatkaa kasvamistaan edelleen. Alaosa varresta on jo ihan puinen, mutta se tuottaa silti upeita isoja lehtiä.


Mutta minäpä olen uppiniskainen ja tyhmän toiveikas. Tänäkin keväänä oli pakko hakea kasvusäkit kaupasta ja kokeilla, josko jotain kasvaisi varjoisalla parvekkeellamme. Vaikka olin jo päättänyt, etten tällä kertaa aloita siemenistä, vaan ostan valmiita taimia, löysin itseni kuitenkin hypistelemästä siemenpusseja ja kuinkas sitten kävikään. Saavuin kotiin lehtikaalin, piparmintun, basilikan ja ruohosipulin siementen kanssa ja kylvin ne samalla reissulla ostamaani pienoiskasvihuoneeseen, jonka laitoin keittiön ikkunalaudalle.
Lehtikaalin siemenet iti ja sain niistä muutaman taimen aikaiseksi. Samoin sain yhden mintun taimen ja basilikaa olin tällä kertaa tajunnut laittaa kerralla vähän enemmän samaan ruukkuun ja niistä kasvoi hienot puskat.
Siirsin pari lehtikaalia, yhden mintun ja toisen basilikoista parvekkeen kasvusäkkiin. Toiseen säkkiin laitoin sipuleita. Ne pärjäisivät kuulemma vähemmällä valolla ja nythän se taas testattaisiin.


Onneksi kuitenkin löytyi palsta. Siirsimme nyt laatikon sinne. Katsotaan miten käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti