Olen aina halunnut oman pikku parvekepuutarhan. Kun muutimme
mieheni kanssa Helsinkiin (vähän vajaa kymmenen vuotta sitten) ei ensimmäisessä
asunnossamme ollut lainkaan parveketta. Silloin toivoin, kunpa olisi parveke,
kasvattaisin siellä kaikkea mahdollista. Ja sitten kun muutimme toiseen
asuntoon, jossa oli vieläpä melko suuri parveke, oli se niin varjoisa, ettei
siellä olisi mikään kasvanut. Eikä siitä mitään ihanaa keidasta tullut. Ei
ollut aikaa, eikä innostusta. Eikä seuraavassakaan asunnossa ollut intoa
panostaa parvekepuutarhaan.
Nykyisessä asunnossamme on sopivan kokoinen parveke, jonne päätin
vihdoin hankkia parvekelaatikon. Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi viime
keväänä pari kirjaa, jotka kertovat parveke- ja kaupunkiviljelystä. Isäni teki
minulle puisen laatikon, jonne mahtuu sopivasti kaksi isoa kasvusäkkiä.
Tiedostin kyllä, että parvekkeellemme paistoi aurinko vasta iltapäivästä vähän
aikaa, mutta ajattelin, että ehkä se riittäisi.
Aloitin ”viljelyn” jo varhain keväällä. Ostin siemeniä ja
pyrkimykseni oli saada kirsikkatomaatteja, muutamia yrttejä sekä avomaankurkkuja.
Tomaatintaimet kasvoivat hyvin, niitä oli yli kymmenen
purkkia keittiönpöydällä ikkunan edessä ja ne kasvoivat kasvamistaan. Siirsin
taimet ilmojen lämmettyä parvekkeelle ja jossain vaiheessa ne alkoivat jopa
kukkia ja olin jo toiveikas pienen tomaattisadon suhteen. Mutta taimet vain
jatkoivat kasvamistaan. Ne olivat jo ihan honteloita, piti viritellä erilaisia
tukia ja tajusin kyllä sitten jossain vaiheessa, että oli aivan turha odottaa
niistä minkäänlaista satoa.
Samoin kävi avomaankurkuille. Nekin kasvoivat pituuttaan ja
kukkivat. Oli siellä pari minikurkun alkuakin, mutta mineiksi ne jäivät. Oli
todettava se ikävä tosiasia, ettei parvekkeellamme riittänyt valo, lämpö eikä
kastelu.
Yksi basilika kuitenkin kasvoi ja on itse asiassa elossa
vielä tänäkin päivänä. Yksi pitkä basilikan varsi omassa ruukussaan. Se on
oikeastaan aika huvittavan näköinen, mutta olen siitä ehkä vähän ylpeä. Minä
sain sen kasvamaan yhdestä pienestä siemenestä ja nyt se on elänyt jo yhden
vuoden, yli talven ja jatkaa kasvamistaan edelleen. Alaosa varresta on jo ihan
puinen, mutta se tuottaa silti upeita isoja lehtiä.
Mutta minäpä olen uppiniskainen ja tyhmän toiveikas. Tänäkin
keväänä oli pakko hakea kasvusäkit kaupasta ja kokeilla, josko jotain kasvaisi
varjoisalla parvekkeellamme. Vaikka olin jo päättänyt, etten tällä kertaa
aloita siemenistä, vaan ostan valmiita taimia, löysin itseni kuitenkin
hypistelemästä siemenpusseja ja kuinkas sitten kävikään. Saavuin kotiin
lehtikaalin, piparmintun, basilikan ja ruohosipulin siementen kanssa ja kylvin
ne samalla reissulla ostamaani pienoiskasvihuoneeseen, jonka laitoin keittiön
ikkunalaudalle.
Lehtikaalin siemenet iti ja sain niistä muutaman taimen
aikaiseksi. Samoin sain yhden mintun taimen ja basilikaa olin tällä kertaa
tajunnut laittaa kerralla vähän enemmän samaan ruukkuun ja niistä kasvoi hienot
puskat.
Siirsin pari lehtikaalia, yhden mintun ja toisen
basilikoista parvekkeen kasvusäkkiin. Toiseen säkkiin laitoin sipuleita. Ne
pärjäisivät kuulemma vähemmällä valolla ja nythän se taas testattaisiin.
Onneksi kuitenkin löytyi palsta. Siirsimme nyt laatikon
sinne. Katsotaan miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti