Maximus laiskimus

Koko kesä on mennyt jossain ihan muualla, kuin palstalla.

Päätin jo silloin kesällä, kun tajusin etten voi oikein tehdä siellä mitään järkevää, että teen kaikki maanmuokkaushommat sitten kesän jälkeen.

Kesä on ohi, syksy tullut ja palsta puskee ”horsmaa” taas. Jätesäkitkin makaavat tyytyväisinä siellä minne ne jätettiin, jännä.

Muokkaushommat ovat edenneet niinkin pitkälle, että kävin toissapäivänä ostamassa puutarhahakun ja kesällä hommattu kompostikehikko nojailee tyytyväisenä parvekkeen seinään! 

Siellä ne säkit möllöttää.

Pohdin silloin kesällä, että jyrsin koko palstan syksyllä oikein kunnolla jollain jyrsimellä, mutta… Pyörähdin yksi päivä palstalla fillarilla ja näin ystävämme ”Penan” omalla tai kaverinsa palstalla puuhissa ja päätin käydä kysäisemässä, josko hänellä olisi tietoa, mistä sellaisen jyrsimen saisi lainaan.

”Pena” ei kuitenkaan missään nimessä kehottanut jyrsimään maata, siitä kuulemma tulisi ihan kamala ja sitten siellä vasta rikkaruohot rehottaisivatkin. Hän näytti vielä esimerkkinä kaverinsa palstalla yhtä kohtaa, jossa oli jyrsitty maata ja se oli kyllä ihan karmean näköinen.

”Pena” kehotti vaan kitkemään kunnolla ja kääntämään maan lapiolla. Ja jotenkin tuntuu järkevältä kuunnella herraa, joka on hoitanut palstaansa ties kuinka monta miljoonaa vuotta. (Ja ”Penan” palsta on muuten hieno!) 

Ajattelin tarkastella ”Penan” ja appiukon neuvojen lisäksi myös vähän erilaisten puutarhakirjojen ohjeita ja ottaa selvä mitä niissä opastetaan palstanhoidosta.

Kävin lainaamassa kirjastosta pari puutarhanhoito-opusta ja niissäkin on suuria eroja. Kolmesta lainaamastani tasan yksi on sellainen, josta on minulle oikeasti jotain hyötyä. Se on Suomalainen piha ja puutarha. Siellä on aika selvästi kirjoitettu lähes kaikesta ja opin sieltä, että palsta kannattaa kalkita nyt vielä syksyllä, muokkauksen jälkeen, ennen kun maan routaantuu ja tulee lumet. Kalkki on hyvä maanparannusaine ja vähentää maan happamuutta. Liian happamasta maasta kasvit ottaa kaikkia tarpeettomia aineita, esimerkiksi alumiinia. Suomessa maat on kuulemma yleensä aika happamia ja niitä on hyvä kalkita, siispä pääsen vielä tänä syksynä kalkkiostoksille. Tätä kirjaa täytyy lukea lisää.

Jokanaisen puutarhakirja on itselleni lähinnä huumoripläjäys, jossa lähdetään oikein vaatetuksesta lähtien opastamaan ressukkanaisia puutarhanhoidon saloihin ja siellä puhutaan miesten ja naisten töistä ja varoitetaan kuinka painavaksi kottikärry tulee, kun siihen lastataan paljon multaa. No shit Sherlock!? Siis tottahan se on, että osa hommista on todella raskaita, esimerkiksi jyrsimellä puuhastelu ei tosiaan ole ihan jokanaisen hommaa, enkä itse varmaankaan jaksaisi pidellä masiinaa välttämättä edes pystyssä, mutta jotenkin osa kirjan ohjeista on hieman hupaisia ja palautan sen varmaan aika pian takaisin kirjastoon.

Kolmas kirja Puutarhatyöt keväästä talveen taas sopii ehkä sitten ensi vuonna oppaaksi, kun on toivottavasti jotain muutakin kuin rikkaruohoja rehottava palsta. Siellä on ohjeet erikseen vakiintuneen, uuden ja villiintyneen puutarhan hoitoon, mutta minä tarvitsen tällä hetkellä vielä vähän tarkempia ohjeita ja Suomalainen piha ja puutarha –kirja on juuri niitä täynnä.

Siispä kuokka kouraan ja kitkemispuuhiin… Kiinnostaa ihan kympillä, kun ilmatkin on mitä on, mutta pakkohan se on kitkeä ja kääntää, jos siellä aikoo ensi kesänä yrittää kasvattaa jotain muutakin kuin rikkaruohoa!

Jospa saisi tuon miehen lapion varteen avuksi ja lapsi voisi kiikuttaa rikkaruohot vaikka yksitellen kompostiin (olisipa hänelläkin jotain muuta tekemistä, kuin käsien ja ruohojen uittaminen palstan vieressä olevan vesipisteen vesisaavissa).