maanantai 24. lokakuuta 2016

Palstan paketointi

Viime viikolla vietettiin palstalla tuulinen iltapäivä syystöiden merkeissä. Juniori sai vihdoin poimia kukkia palstan kukkapenkistä ja grillikausikin sai päätöksen. Oli pakko grillata vielä viimeisen kerran ennen grillin varastoimista, ulkona on aina niin kiva syödä. 

Maa on nyt käännetty ja lannoitettu ja komposti on ihan tupaten täynnä. Ne ei maadu varmaan ikinä. Palsta-alueelta puuttuu paikka, johon voisi viedä suurimmat oksat ja kasvinraadot. Ne saa kuulemma heittää aroniapensasaidan juurelle ja sinne ollaan viskottu osa, mutta suurin osa on kompostissa, tai oikeastaan kompostin päällä, kun se on niin älyttömän täynnä. Roskalava yhtenä viikonloppuna olisi ihan fiksua, mutta palsta-aluetta ylläpitävällä seuralla ei kuulemma ole siihen varaa. Harmi. 


Viime viikon visiitillä saatiin palsta puoliksi pakettiin. Vielä jäi kalkitus tekemättä, maa-artisokat istuttamatta ja kukkapenkki kitkemättä. Ja koska kuiva syksy loppuu huomenna oli tänään pakko mennä pistämään palsta lopullisesti pakettiin. Istutin muutaman maa-artisokan mukulan aronia-aidan viereen, heittelin kalkkia sinne ja tänne ja kitkin kukkapenkin paljaaksi. Otin yhden auringonkukan mukaan ja kotona kaivelimme juniorin kanssa sieltä siemenet kuivumaan ja ensi kevättä odottamaan. 

Siellä lepää mun maa-artisokat 

Tämä palstakesä oli nyt tässä. Palsta antoi meille paljon satoa ja siellä tuli vietettyä aika monta tuntia raikkaassa ulkoilmassa. Siellä on haaveiltu, hikoiltu, huudettu, kasvettu, kitketty, itketty, imetetty, syöty, juotu, naurettu, rentouduttu, ihmetelty, pelästytty, puhuttu, oivallettu, mokattu ja onnistuttu. Kaiken kaikkiaan palsta on tarjonnut meidän perheelle paljon muutakin kuin vain syötäviä kasveja. Siellä on vietetty yhteistä mukavaa ja kiireetöntä aikaa ja ehkä juniorillekin on jäänyt mukavia muistoja, tai ainakin vähän ymmärrystä siitä miten ruoka löytää tiensä lautaselle. Minioni on sen sijaan nukkunut suurimman osan ajasta, jonka on palstalla viettänyt. Ensi kesänä on hänen vuoronsa päästä palstahommiin käsiksi. Ja syödä ehkä muutama kilo multaa samalla. 


lauantai 15. lokakuuta 2016

Syystöitä ja toiveiden täyttymys

Syystyöt odottaa palstalla ja paljon pitäisi vielä kääntää maata. Päätin jo torstaina illalla käyttää perjantaina aamupäivällä hyödyksi ne pari tuntia, jotka juniorin oli tarkoitus viettää sirkuksessa päiväkodin kaverien kanssa. Saatoimme juniorin päiväkodille ja suuntasimme minionin kanssa palstalle hommiin. Sain käännettyä kolme lautareunuksista penkkiä ja koko pottumaan. Lapion heilunta loppui maa-artisokkien luokse. Mietin hetken ja päätin kaikesta huolimatta koittaa onneani. 
Pahimpaan mahdolliseen varautuneena ja sydän pamppaillen iskin lapion maahan, käänsin ja kiskaisin varresta ja mitä silmäni näkivätkään?! 


Kauniin punertavia, helposti kuorittavan muotoisia ihania maa-artisokan mukuloita, joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa! Pitkä ja epätoivoinen odotus palkittiin nyt. Olisin halunnut kiljua ilosta, mutta maltoin mieleni, sillä minioni olisi saattanut herätä ja silloin olisi ollut pakko jättää nuo kultakimpaleet maahan. Innoissani aloin kiskoa varsia ylös lapion avulla ja mukuloita riitti. Juniorin pikku kottikärry tuli täyteen kauniita mollukoita ja saatoin jo maistaa paahdetun maa-artisokan kielellä. 


Kottikärryllinen kultaa
Kotona kaivoin keittiövaa'an kaapista ja laitoin saaliin vaa'alle. Yhteensä reilut 2,6 kiloa!!! Oli heti pakko testata pari uutta reseptiä ja niinpä päädyin tekemään maa-artisokkafoccacciaa ja uunissa paahdettuja maa-artisokkia, jotka katosivat vatsoihin alta aikayksikön uunista ottamisen jälkeen. Tänään kuorin loput noin 1,5 kiloa maa-artisokkia keittoa varten. Nam nam nam, nyt on pieni puutarhuri todella tyytyväinen.

Näyttää aika karseilta pötköiltä, mut hitto kun on hyvää! 
Rukiinen maa-artisokkafoccaccia valkosipulilla höystettynä 


maanantai 3. lokakuuta 2016

Syksy ja sipulit

Viime viikon maanantaina palstan perennapenkki sai kukkasipulit hellään huomaansa. Pari kolme viikkoa sitten käytiin tyttöjen kanssa ostamassa kukkasipulit, mutta tässä on ollut kaikenlaista menoa niin vasta viime viikolla oli vihdoin aikaa taas palstapuuhille. Istutin sinne krookuksia, narsisseja ja tulppaaneita. Kutakin lajia on kahta eri väriä ja kaikkien olisi tarkoitus kukkia toukokuussa. 


Siellä ne kukkasipulit lepää 

Maa-artisokkien varret katkoin pari viikkoa sitten. Mulla tais vähän naksahtaa päässä ja katkoin kaikki isot varret poikki. No ei naksahtanut oikeasti vaan ajattelin, että jos katkon ne varret, niin mukulat saisi kaiken kasvuvoiman eikä se karkaisi pitkiin varsiin. Epätoivoisesti toivon, että tuosta oli jotain hyötyä. En ole vieläkään uskaltanut kurkata uudestaan mukuloiden tilannetta. 


Surkean näköistä touhua 
Sunnuntaina kyläiltiin mummolassa ja käytiin kotiintulomatkalla palstalla korjaamassa loput sadot pois, ennen kuin halla vie kaiken. Ja vieläkin siellä oli kaksi isoa kesäkurpitsaa ja muutama pieni alku, jotka otin mukaan. Tukkimiehen kirjanpidon mukaan palstalta saatiin tänä kesänä yhteensä 32 kesäkurpitsaa. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin, eikä kaikkein pienimpiä ole laskettu tähän mukaan. Avomaankurkkuja saatiin kaiken kaikkiaan 35 kappaletta. Varsiselleriä istutettiin kahdeksan tainta, joista kahdelle kävi joku mysteerinuupahdus ja yhden kävin antamassa Kakelle, joka kuokki omalla palstallaan. Sain siltä pari hyvää neuvoa kesällä ja viisi varsiselleriä riittää meille ihan mainiosti. Ja Kakelle tuli hyvä mieli. Sitten kiskottiin pois kaikki loput purjot ja pari pikkukaalia. Lehtikaalin ylimmät lehdet korjasin pussiin, mutta jätin varret vielä penkkiin. Loput porkkanatkin kiskoin ylös. Suurin osa penkissä enää olevista porkkanoista oli ihan minikokoisia, mutta ne rouskuttelin iltapalaksi miehen kanssa valkosipulimajoneesin kera. 

Sunnuntain saalis 

Tänään ihanan aurinkoisena maanantaina lähdimme minionin kanssa palstalle ja missiona oli siistiä penkit ja istuttaa valkosipulinkynnet maahan. Valkosipulit menivät parsan kavereiksi ja rikkaruohot kitkin penkeistä kompostiin. Ainoastaan lehtikaalipenkkiin jäi vielä kaalinvarret. Sipulitkin korjasin pois. Osa meni kompostiin ja muutama tuli kotiin mukaan. Ensi kesänä laitetaan kyllä jotain muuta sipulia, eikä tollasta pientä kesäsipulia. Ja ahkeroin myös lapion varressa ja käänsin vähän maata. Kolme tuntia auringossa palstalla antoi taas mukavasti virtaa viikkoon. Syystyöt ei ihan hirveästi ole houkutelleet, olisi tosi kiva jos maa kääntyisi automaattisesti itsestään. Huomasin kuitenkin nauttivani kun sai taas hiljaisuudessa (minioni nukkui) hakata kuokalla maata ja kiskoa rikkaruohoja pois. Aurinkoinen sää tietysti vaikuttaa, joten toivotaan, että näitä kauniita syyspäiviä riittäisi vielä. Synkässä syysmyrskyssä en aio tehdä minkäänlaisia palstahommia. 


Sain tämän pläntin kitkettyä ja käännettyä 


lauantai 17. syyskuuta 2016

Sadonkorjuujuhla, maa-artisokkien tilanne ja pöllitty parsa

Auringonkukat kukkivat vihdoinkin! Ensin aukesi yhden varren nuppu pari viikkoa sitten ja nyt siellä on jo useampi kaunis kukka auennut. Niitä on kyllä kiva katsella. Mietin jo kesällä, että ensimmäistä palstakesää olisi kiva juhlistaa, joten huvin vuoksi ja runsaan sadon kunniaksi oli kiva järjestää pieni sadonkorjuujuhla. 



Satoa on korjattu ja kesäkurpitsaa on edelleen riittänyt. Niinpä se olikin suuressa osassa sadonkorjuujuhlan tarjoiluissa. Sadonkorjuujuhlaa vietettiin viime sunnuntaina, kun oli vielä aurinkoa luvattu. Juhliin oli kutsuttu yksi ystäväperhe ja juniori odotti niitä kuin kuuta nousevaa. 
Kesäkurpitsasta tehtiin kesäkurpitsafetaminimuffinsseja ja kesäkurpitsabrownie. Porkkanoita syötiin raakana tikkuina ja porkkanakuppikakkuina. Lehtikaali, sipuli ja purjo päätyivät piirakkaan yhdessä suppilovahveroiden ja pekonin kanssa. Härkäpapuja, avomaankurkkua, tomaattia ja ruohosipulia löytyi salaatista kvinoan ja fetajuuston kanssa. Hyvin maistui tarjoilut vaikka tarjoilupöytä olikin katettu kivasti kompostin viereen. Naapurin palstalta saatiin lainata pöytä ja muutama tuoli lisää. 
Tuulesta huolimatta oli kivat juhlat ja tästä tehdään jatkossa perinne. 




Ja ne maa-artisokat, no niiden kanssa eletään nyt ihan päivä kerrallaan ja uskotaan tulevaisuuteen. Nostin pari viikkoa sitten yhden ison varren ylös ja näky oli ahdistava. Yksi pieni mukula ja muutama pitkä soiro mukulanalku. Otin sen yhden pienen mukulan talteen ja pienet alut istutin takaisin maahan, toiseen paikkaan tosin. Vielä on pieni toivonkipinä siitä, että mukulat tekevät kasvuspurtin tässä syys-lokakuussa, niin kuin maa-artisokalla on tapana. Surkuhupaisinta oli se, että hukkasin sen pienen mukulan, jonka nostin maasta melkein heti. Joko juniori vei sen johonkin tai tiputin sen rehottavien apiloiden joukkoon, mutta maistaa en saanut. Ehkä hieman katkerana katson toisten upeasti kukkivia maa-artisokkarivistöjä, kun omani eivät ole kukkineet eivätkä kuki tämän kasvukauden aikana. En taida sittenkään saada kilokaupalla maa-artisokkaa, kuten haaveilin. Olisi kuitenkin ollut kiva maistaa edes se yksi. Teen tämän asian kanssa töitä päivittäin ja yritän päästä pettymyksen yli, mutta vaikeaa on. Todella vaikeaa. 

Tekee pahaa katsella tätä mukulattomuutta

Tänään piipahdimme tyttöjen kanssa pitkästä aikaa palstalla ja vieläkin sieltä sai lähteä takaisin pari kesäkurpitsaa taskussa. Niitä vaan tulee ja tulee. Varsiselleriä ei ole vielä maistettu. Kahdeksasta selleristä kuusi on vielä voimissaan. Kahdelle on käynyt joku mysteerinuupahdus. Olisiko joku pupujussi hyppinyt niiden päälle, en tiedä. Surullisin juttu kyllä oli huomata, että parsapenkistä on kadonnut yksi parsanalku. En jaksa uskoa, että mikään eläin söisi sitä juurineen, vaan onpa tainnut olla pitkäkyntinen asialla. Kohta näytti siltä kuin siinä ei olisi koskaan mitään kasvanutkaan. Kyllä ihmetyttää, että kuka pöllii toisen parsan, tai parsanalun perkele. Mä pöllin kohta jonkun maa-artisokat. Kostoksi. No ei vaan, en oikeesti. Vaikka mieli tekisi, mutta en voisi koskaan tehdä sitä kenellekään. Maa-artisokka on pyhä asia. Joo, ehkä mä haen jotain apua jostain... 

Yksi puuttuu joukosta 


torstai 1. syyskuuta 2016

Sadonkorjuuhommia ja mikrosipsejä

Coleslaw oman maan porkkanoista ja kaalista onnistui. Kaalia piti kuoria aikalailla toukkien takia, mutta kyllä siitä syötävääkin jäi. Kesäkurpitsaa tulee taas ihan hulluna ja loput potut on nyt nostettu. Testasin potuista mikrosipsejä ja voi luoja miten hyviä ne oli! Viipaloin perunankuorimaveitsellä potut, pyörittelin viipaleet rypsiöljyssä, asettelin leivinpaperin päälle ja laitoin mikroon. Täysteholla 3-5 minuuttia, suolaa päälle ja kartanon perunalastuille löytyi kilpailija. Näitä tehdään tulevaisuudessa varmaan useastikin, sipsit on niin hyviä! 
Sain myös hyvät potunkasvatusvinkit Kakelta, kun olin nostamassa Rosamundat maasta. Monet perunoista oli vihertyneitä ja tiedän, että olisi pitänyt mullata niitä. Mutta Kaken isäukon mukaan sen jälkeen kun peruna on kukkinut siihen ei saa koskea, sillä silloin sen kasvu voi häiriintyä, eli pitää mullata potut hyvin ennen kukintaa. Tiedänpä tämänkin ensi vuonna. Ja vihreät yksilöt on tietysti heitetty kompostiin. 

Coleslaw
Muovipussillinen rosamundaa ja muutama uuniperunankin kokoinen yksilö 
Mikrosipsit oli hetkessä syöty
Yhtenä iltana pääsin jälleen yksin palstalle puuhastelemaan ja siirsin parsat toiseen paikkaan kasvamaan. Tein niille ihan oman penkin palstan reunaan, siihen voi laittaa jotain muutakin kasvamaan. Parsoja pitäisi kai vähän pätkäistä ennen talvea ja jostain täytyy kehittää siihen päälle vähän lehtiä tai jotain suojaksi. Toiselle puolelle kukkapenkkiin laittaisin kukkasipulit jos ehtisi ne joskus hakea. Viime viikolla puutarhalla ei vielä ollut myynnissä, tulevat kuulemma syyskuun alussa. Tänään on ensimmäinen päivä syyskuuta, eli ihan kohta. Meinasin laittaa narsisseja ja tulppaaneita. Auringonkukkien kukat aukeavat ihan kohta, kunhan vain olisi muutama lämmin päivä vielä, niiden kylväminen kun jäi niin myöhäiseksi.

Parsat penkissään 
Kukkapenkki valmiina istutuksia varten 
Kohta aukeaa, ihan kohta 
Maa-artisokat rehottaa parimetrisinä, mutta ne
kehotetaan nostamaan vasta syys-lokakuussa enkä tietenkään malttaisi millään odottaa. Ja kun ne säilyvät parhaiten maassa, (nahistuvat nopeasti) niin täytyy ottaa aina vain sen verran kuin tarvitsee. Pitääköhän alkaa roudaa keittiövaakaa mukana etten roudaa sieltä viittä kiloa, jos tarvitsen keittoa varten vain kilon... Ja tuleeko niistä mitään kun ei ne ole vielä kukkineet lainkaan? Varret on paksut ja parimetriset, mutta ei kukan kukkaa näy. Ehkä mun tarvii vaan käydä katsomassa, kaivaa yksi ylös niin sittenhän tiedän. Ja kuka kannattelee sitten sen pettymyksen yli, jos siellä ei olekaan mitään? Se on sitten jo tragedia pahimmasta päästä. 




tiistai 16. elokuuta 2016

Katse kohti ensi vuotta

Pääsin viimein kokeilemaan miltä härkäpapu maistuu ja sehän oli ihmeen hyvää. Aika paljon hommaa kuitenkin on ennenkuin papu on syötävissä, kun pitää keittää, viilentää ja vielä kuoria. Eikä muutamasta palosta tule paljoa syötävää. Ja aika pieniäkin ovat loppujen lopuksi. Eikä koko satoa voi kerätä kerralla, sillä pavut kasvavat eri aikaan. Jäkätyksestä huolimatta näitä kasvatetaan ensi vuonnakin, kun maistuu niin hyvältä ja on helppo kasvattaa.


Tällainen saalis tällä kertaa. 
Tosiaan ensi vuoden suunnitelmia on jo tehty. Mansikoille sanotaan hyvästi ja uuden mansikkapenkin kohtalo on täysin keväällä alennuksesta ostamani kasvihuoneen käsissä. Mansikoita laitetaan, jos niille jää yhtään tilaa, sillä se kasvihuonehökötys on suht iso. Ja se laitetaan palstalle, jotta saan tomaateille vähän suojaisamman kasvupaikan. Paperilla ja ajatuksissa se tietysti mahtuu oikein hienosti moneenkin eri kohtaan, mutta totuus on toinen ja selviää vain paikan päällä mittailemalla. Ja sitten kun joskus muistaisi ottaa sen mitan myös mukaan! 


Tähän mä sen meinasin laittaa, vaan ei mahtunut. 

Ikivanha mustaherukkapensas kaivetaan ylös ja jatkosijoitetaan kompostiin. Sen taru päättyy tähän vuoteen. Ei ole mitään järkeä pitää puskaa, joka tekee kaksikymmentä marjaa ja nekin aika pieniä. Eihän me edes tiedetä kuinka monta miljoonaa vuotta se on siellä ollu, ulkonäöstä päätellen aika monta. Punaherukkapensas ja karviaispensas (joita ei kyllä oikein voisi vielä hyvällä tahdollakaan sanoa pensaiksi, kun on vasta pari oksaa ristissä, eikä korkeuttakaan kovin paljoa) tekevät toivon mukaan ensi vuonna jo muutaman marjan enemmän. Ja sitten parin vuoden päästä toivottavasti vielä enemmän! 
Marjapensailla menee kuulemma kahdesta kolmeen vuotta ennen kuin tekevät kunnon sadon. Eikä mikään ihme, meidän "pensaiden" pitää ensin kasvaa ihan reilusti. Karviaisen päälle olen meinannut talloa monta kertaa ja olen aika varma, että juniori on tallonutkin poimiessaan vierestä herneitä. 

Palstalle tehdään lisää penkkejä. Pottumaan kohdalle tulee kolmeen jo olemassa olevaan penkkiin jatkoa ja toiseen laitaan, jossa nyt on herneet ja pavut, tulee pari isompaa penkkiä uusilla laidoilla. Toinen reuna jäi tänä vuonna vähän huonommalle hoidolle ja se ala otetaan tehokkaammin haltuun uusien penkkien avulla. Näin jo senkin takia, että sekosin alennusmyynneissä ja ostin 15 eri siemenpussia. Ihan vain siksi, että lapussa luki "kaikki siemenet -50%". 

torstai 11. elokuuta 2016

Kesäkurpitsaa, kaalimatoja ja yksi punaposki

Herneitä on nyt syöty ja sitä kesäkurpitsaa
myös. Kesäkurpitsojen kasvussa oli pieni suvantovaihe, mutta nyt sieltä puskee taas useampikin yksilö. Olen koittanut keksiä aina uusia käyttötapoja ja toistaiseksi onnistunutkin ihan hyvin. On syöty kesäkurpitsakeittoa, kesäkurpitsafetamuffinsseja, täytettyä kesäkurpitsaa, paistettua kesäkurpitsaa,
grillattua kesäkurpitsaa ja tungettu sitä kesäkurpitsaa joka toiseen ruokaan. Vielä ei olla kyllästytty. 


Luulin, että kaikki kaalit meni tuholaisten suihin, mutta hoksasin jossain vaiheessa korjata lehtikaalista tuoreimmat lehdet talteen. Keräkaalitkin ovat jatkaneet kasvuaan. Ehkä se tomaatinlehtivesi vähän karkotti niitä toukkia. Laitoin siis tomaatin varkaat veteen likoamaan ja kaadoin sitä vettä kaalien päälle siinä toivossa, että toukat lähtisivät lipettiin. Tämä oli taas appiukon vinkki. 


Tänään päätin nostaa yhden kaalin pois penkistä ja aika monta kerrosta piti kuoria toukkien syömiä lehtiä pois. Huomenna täytyy vielä tarkistaa jäikö sinne joku kaalimato vielä luikertelemaan ja testata sitten miltä itse kasvatettu kaali maistuu. Vaikkapa itse kasvatetun porkkanan kera, jota nostettiin myös muutama naatti. Itsetehty coleslaw nousee kyllä ihan toiselle tasolle kun raaka-aineet on omasta maasta. Ainakin teoriassa. 

Kaalimato. 
Yksi porkkana oli jo tosi iso, toisten olisi pitänyt vielä vähän kasvaa.
Kyllä on ollut tänä kesänä aika kivat fiilikset
Pikku punaposki siellä killuu.
moneen kertaan, kun on saanut useasti yllättyä iloisesti palstalla vieraillessa. Satoa on tullut yli odotusten ja tänään poimin runkotomaatista ensimmäisen kypsyneen, kauniin punaisen pienen tomaatin. Se myös maistui ihan tomaatilta ja hyvältä sellaiselta. 


Vaikkei kaikkea satoa ole vielä edes korjattu, on ajatukset hiipineet jo ensi kevääseen ja suunnitelmat palstalla tehtäviin muutoksiin pyörii mielessä. Ja kesähelle sekoitti pään yhtenä päivänä niin pahasti, että rohmusin yhden kaupan siemenhyllyltä vähän liikaakin pusseja. No kun halvalla sai ja helle. Mutta näistä lisää myöhemmin. 


tiistai 2. elokuuta 2016

Kutsumattomia vieraita

Herneet on vihdoin syömäkelpoisia. Sunnuntaina saatiin haettua pussillinen sokeriherneitä ja muutama silpoherne. Silpoherneet kylvettiin vähän myöhemmin, mutta oli sielläkin jo muutama paksu palko roikkumassa. Juniori olisi kiskonut varmaan kaikki ellen olisi ehtinyt hätiin ja passittanut pimua penkille syömään saalistaan. Härkäpavutkin kasvaa ja bongasin muutaman ison palon puskissa. Lisäksi yksi kesäkurpitsa oli sopivan kokoinen ja otettiin sekin mukaan.



Tänään päätin käydä nostamassa loputkin potut maasta, kun pottupuskat näyttivät olevan jo vähän heikossa hapessa. Olin iltasella ihan yksin liikenteessä. Palstanaapurille oli paikalla ja manasin hänelle kotiloita, jotka ovat nakertaneet yhden kesäkurpitsan ja yllätin tänään jopa yhden itse teossa. Löysin sieltä kaiken kaikkiaan kolme kotiloa, jotka joutuivat muovipussiin. Poltetaan ne sitten joku kerta grillissä...

Naapuri tuli katselemaan mitä meidän palstalla kasvaa ja yhtäkkiä saappaani juuresta pomppasi sammakko palstanaapurin jalkoihin. Minähän tietysti kiljahdin ja taisin jopa kiljaista "varo" tai jotain sen suuntaista. Naapuri taas ei juuri ollut moksiskaan, tietenkään. Eihän se sammakko mitään tee, se vaan hyppelee ja hyppelee ja hyppelee ja ihan kohta se hyppelee ihan varmasti päälle ja hihasta sisään... 
No, sammakko hyppeli palstan rajalle ja vähän takaisin palstan puolellekin. Yritin jatkaa jutustelua muina naisina, mutta pidin tarkoin silmällä sammakkoa ja pysyin riittävän kaukana siitä. Naapuri lähti ja päätin ryhtyä perunannostopuuhiin, mutta ensin piti passittaa sammakko matkoihinsa. Otin lapion käteen ja laitoin sen sammakon lähelle, että se hoksaisi hypellä hemmettiin ja hyppäsihän se yhden hypyn oikeaan suuntaan jonka jälkeen se muutti suuntaansa ja hyppäsi minua päin. En kaikelta kiljumiselta nähnyt mitä tarkalleen tapahtui, osuiko se lapioon, mutta yhdessä vaiheessa sammakko reppana retkotti selällään maassa laattojen välissä, kunnes tokeni tolpilleen ja hyppeli takaisin samaan paikkaan josta sitä yritin hätistää pois. Sitten se siirtyi taas vähän lähemmäs minua. Ja arvatkaas kuka tätä kiljumista ja sekoilua todisti, no tietysti paikalle oli hiipinyt palstan grand old man "Pena" (jonka oikea nimi on muuten selvinnyt ja se on Jaakko, Kake kertoi) jonkun kaverinsa kanssa ja ihmettelivät mikä siellä oikein on. Olisitte nähneet miesten naamat kun sanoin, että sammakkoa vain täällä pelästyin.
"Mä jo aattelin, että siellä on rotta tai myyrä" sanoi toinen miehistä. Juu ei ollut ei, ihan vaan sammakko riitti tällä kertaa tähän hysteeriseen kiljuntasekoiluun lapio kädessä samalla heiluen. 

Siellä se kököttää keskellä kuvaa.

Ja taas piti yrittää muina naisina jatkaa hommia, vaikka olisi tehnyt mieli jättää perunat maahan ja jättää sammakko palstalle hyppimään. Sain potut kuitenkin nostettua, eikä sammakko häirinnyt enää. Pitäisi kyllä saada leikattua sitä rehottavaa apilaa, että näkisi jo kaukaa, jos palstalle on tullut kutsumattomia hyppeleviä vieraita. 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Loman jälkeen palstalla

Lomareissu oli onnistunut ja sekä perunat että kesäkurpitsat maistuivat myös matkaseurueelle. Mietin aina välillä, että onkohan kesäkurpitsat ja kurkut kasvaneet ja mitäköhän herneille kuuluu, kun saivat uudet tuetkin ennen matkaa. Sataakohan siellä vettä, vai onko kuivaa ja lämmintä...

En tiedä millaiset ilmat oli, mutta sato oli suorastaan valtaisa! Kesäkurpitsaa ja kurkkua on puskenut ihan valtavasti ja kokoa kurpitsoilla oli jo ehkä vähän liikaakin. Penkkien väleihin kylvämäni apila on rehottanut palstalla jo tovin ja nyt se on jo niin pitkää, että ruohonleikkurille olisi käyttöä. 

Yksi porkkanakin piti kiskoa ylös, kun se oli vähän koholla. Porkkanat saavat vielä rauhassa kerätä kokoa, mutta kesäkurpitsat täytyy koittaa ehtiä poimia pois ennen kuin ne venähtävät liian suuriksi. Omista tai siis itse siemenestä kasvatetuista kesäkurpitsan taimista ei muuten lopulta selvinnyt hengissä kuin yksi ja omista avomaankurkun taimista ei selvinnyt yksikään. Vähän harmittaa kurkkujen osalta, sillä kuten sanottu, voisin syödä kurkkuja vaikka kuinka paljon. Kesäkurpitsojen kanssa me ollaan vielä pulassa... 


Seuraavaksi odotellaan ensimmäistä satoa herneistä. Meillä on siellä kahta eri lajiketta, saa nähdä miten ne eroavat toisistaan. Ja jännä nähdä myös miten härkäpavut kasvaa. Tarvitsee varmaan kaivaa ne siemenpussit jostain ja katsoa koska satoa olisi odotettavissa. Härkäpapujen väliin kylvetty tilli on aika lyhyttä, se kun ei taida saada riittävästi valoa hillittömien pavunvarsien takaa.


Purjoille ja varsisellereille kuuluu hyvää. Ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Purjojakin on sitten yhdeksäntoista tuloillaan, että mitähän me niillä kaikilla oikein tehdään?! Ja varsisellereitäkin kahdeksan. Saisikohan jostain jonkun pop-up kylmäkellarin, jossa voisi säilöä näitä kasvimaan runsaita antimia, sillä meidän jääkaapissa ei kyllä ole kaikille tilaa. 


Kaalitkin ne vaan kasvaa ja toukat niitä mutustelee. Katkoin tomaatista varkaat pois ja laitoin ne kastelukannuun veteen likoamaan. Pari päivää ne siellä likoivat ja tänään kaadoin vedet kaalien päälle. Sen pitäisi kuulemma auttaa kaalien tuholaisiin, katsotaan auttaako. Ainakaan ensi vuonna meidän palstalla tuskin kaalia kasvaa, menköön kaalimadot muualle mellastamaan! 




maanantai 18. heinäkuuta 2016

Oman maan antimet

Perjantaina kotiuduttiin kotimaan reissulta ja onneksi sade oli taas huolehtinut palstan kastelusta. Lauantaina oli pakko päästä katsomaan mitä kasvimaan asukeille kuului. 
Iltapäivällä oli vihdoin pieni hetki aikaa ja nappasin fillarin ja pari muovipussia ja viiletin palstalle. Ilokseni huomasin, että kesäkurpitsat ovat kasvaneet hienosti ja muutama avomaankurkkukin on jo saanut lihaa luiden ympärille. Ja salaattipenkki se vaan rehottaa, mukaan lähti muovikassillinen kaikkia laatuja sekaisin.

Kurkkuja olen odottanut eniten, sillä avomaankurkut on vaan niin sairaan hyviä, joten otin yhden kurkun mukaan. Kotona oli heti pakko kuoria se ainokainen kurkku ja vaikka juniori olisi halunnut ensimmäisen haukun, otin sen itse, sillä niin paljon olin sitä hetkeä odottanut. Ja voi vitsi kuinka hyvää se oli. Teki mieli rouskuttaa koko kurkku ihan yksin, mutta pakko oli antaa muidenkin maistaa. 




Kesäkurpitsoja otin neljä ja niitä kyllä näyttää tulevan huikean paljon. Kotona on nyt tukkimiehen kirjanpito siitä kuinka monta kesäkurpitsaa palstalta kaiken kaikkiaan saadaan. Veikkaukset kehiin! Kesäkurpitsaa en ole ehtinyt vielä maistaa, mutta luulen, että hyvää sekin on. 




Sunnuntaina piti vielä käydä kuopsuttamassa ennen lähes viikon taukoa lomareissun vuoksi. Juniori tyhjensi mustaherukkapensaan marjoista, taisin saada kokonaiset kaksi marjaa omaan suuhuni. Eli Ruusupää on ainakin niiden marjojen luota onnistunut pitämään linnut poissa. Punaherukat juniori pisteli poskeensa jo ajat sitten. Karviaispensaassa on yksi karvainen, jota hän ei ole vielä huomannut, ehkä saan pistellä sen suuhuni ihan itse. 

Ollaan mietitty jo hetki perunoiden nostoa ja tänään päätettiin kokeilla onko potut jo valmiina. Kiskoin timppaa irti maasta ja sieltähän paljastuikin hyvän kokoisia mollukoita. Otettiin niitä saman tien joku kolmisen kiloa ylös. On se jotenkin ihan eri asia syödä itse kasvatettua ruokaa kuin kaupasta ostettua. 
Ja lomareissulla saakin sitten nauttia oman maan antimista! 



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Puolivalmis patio pöytää vailla

Lauantaina oli taas aikaa palstailulle ja sääkin vaihteeksi aurinkoinen. Ei ole juuri viime aikoina tarvinnut käydä kastelemassa, kun luonto on hoitanut sen puolen. Salaattia vain olen käynyt hakemassa ruokapöytään ja vilkuillut samalla miten muut kasvit jaksaa. 

Lauantaina laitettiin vähän lisää laattoja ja oleskelutilaa tuli vähän lisää. Nyt kun vielä jostain löytyisi edullinen tai puoli-ilmainen pöytä meidän pienelle patiolle, niin ruokailu olisi hieman helpompaa. Käytiin kahdessa kierrätyskeskuksessakin, mutta ei löytynyt sopivaa. Jatketaan etsintöjä. 

Valmis patio ja susiruma muovituoli, joka sinnittelee kuvissa edelleen.
Palstalla kasvit jaksavat hyvin. Kurkkuja ja kesäkurpitsoja on tulossa ja ihan täytenä yllärinä runkotomaatissa on kaksi tomaatinalkua tuloillaan. Niitä täytyy kyllä yrittää suojella. Täytyy rakentaa sille joku pieni tiipii vaikka. Ja laittaa vähän lannoitettakin.

Avomaankurkuista tulossa myös hauska kaksoiskurkku, näyttää ihan housuilta.

Kesäkurpitsat kasvaa 

Etsi kuvasta kaksi tomaatinalkua.

Mansikoitakin on kypsynyt muutama. Meillä ei ole mitään hajua siitä kuinka vanhoja mansikan taimet on, saati mitä lajia, mutta sen verran säälittäviä mollukoita tulee, että ne saa syksyllä lähtöpassit. Lupasin niille armon aikaa tämän kesän ja jos olisivat hyviä, niin saisivat jäädä. Marjat on maultaan ihan hyviä, mutta ulkomuodoltaan rupuisia ja kitukasvuisia, joten komposti kutsuu kyseisiä yksilöitä. Ostetaan ensi keväänä ihan uudet taimet ja laitetaan niille kunnollinen penkki ilman jätesäkkivirityksiä. 

Maku ok, koko kitukasvuinen.

Kaalitkin kasvaa, mutta joku hemmetin kaalimato on nakertanut ja nakertaa edelleen kaalien lehtiä. Täytyy selvittää mitä ne on ja millä ne saisi tuhottua.

Ostin heräteostoksena yhtenä päivänä Lidlistä kasvihuoneen. Ai miksi? No siksi kun halvalla sai... Tai se on oikeastaan sellainen kasvilava ja ajattelin, että siinä olisi suoja tomaatille. Kun lauantaina sitten avasin paketin ja laitoin rungon pystyyn, osoittautui se yhdelle tomaatille turhan isoksi kodiksi. Olihan siinä mitat ja kaikki, mutta arvioin, että se olisi sopinut pusikon eteen raparperin taakse hyvin. No ei se ihan sopinutkaan. Laitoin hökötyksen takaisin pakettiin, otetaan se sitten ensi keväänä käyttöön. Siinä voi kasvattaa sitten kivasti taimia. 

Ei jatkoon tänä kesänä. Meillä ei ole sulle nyt tilaa täällä. Yritä uudelleen ensi vuonna.