Kitkemispuuhia ja taimiyllätys osa 2

Hellepäivinä on ollut kiva olla aamupäivällä palstalla, vaikka puolet ajasta on mennyt imettäessä. Maanantaina kylvin ja imetin ja tiistaina kitkin ja imetin. Ai niin, mukaan mahtuu myös vaunujen lykkimistä nukuttamisen toivossa... Vaunut saa onneksi varjoon, kun kävin ostamassa aurinkovarjon juuri minionia ajatellen.

Tiistaina kitkin mansikkapenkin ja laitoin jätesäkistä siihen katteen. Osa taimista jäi ulkopuolelle, kun vastaan tuli yllärinä muurahaispesä yhdestä reunassa olevasta taimesta... En oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Jäi kyllä kitkemiset siltä päivältä siihen, kun tuntui, että niitä murkkuja oli hanskat täynnä vaikkei ainuttakaan menny hanskan sisään... Katsotaan miten se kasvaa, ainakin siinä oli paljon kukkia. 

Maa-artisokat ovat löytäneet tiensä mullasta maan pinnalle, taisin istuttaa ne liian lähelle toisiaan, mutta en ala nyt siirtelemään niitä. Ehkä sitten syksyllä voisi vähän suurentaa penkkiä ja jättää osan sadosta maahan ensi kevättä ajatellen.

Ensi viikolla pitäisi hakea tilatut taimet ja istuttaa ne, mutta sitä ennen riittää vielä kitkemispuuhia. Penkkeihin on alkanut kasvaa voikukkaa ja asteria ja minä kuopsutan niitä pois sitä mukaa kun ehdin.

Ja sitten, arvatkaas mitä taimirintamalla on tapahtunut?! Vastoin kaikkia odotuksiani, avomaankurkkuvesimelonisekamelskan seasta nousee taimia, kaikista kuudesta!!! En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin tiistaina yhden puskevan pintaan ja tänään jokaisesta ruukusta kurkistaa taimi. Vielä kun tietäisi kumpia ne on! Toivon hartaasti, että ne ovat avomaankurkkuja, aika näyttää. 

Potut maassa

Tänään se vihdoin tapahtui. Oli ihan pakko, koska aurinko paistoi ja nyt on luvattu niin lämmintä. Taimet haen viikon päästä, mutta tänään kylvin perunat, porkkanat ja sipulit.
Siellä maan mullassa ne nyt köllöttää ja toiveissa on, että oman maan pottua saisi syödä sitten joskus kun sen aika koittaa. 

Olin kylvöpuuhissa kahdestaan minionin kanssa ja hyvä niin, sillä ihan ensimmäistä kertaa pistin pottuja maahan. Sain sekoilla siellä ilman selityksiä ja kieli keskellä suuta vetää vakoja penkkeihin. Meidän palstan viljely on tällaista musta tuntuu ja minä itte-tyyliä. Olen vähän sellainen tyyppi, että haluan ensin itse tehdä ja kokeilla. Olen kuitenkin myös valmis kärsimään seurauksista ja "olisi pitänyt" kuuluu varmasti jossain vaiheessa (varmaan useastikin) omasta suusta projektin edetessä. Tässä on se hyvä puoli, että voi sitten kitistä keskenään itselleen, jos joku menee mönkään, kun kerran on itse säätänyt. 

Jo yksi olisi pitänyt-tilanne noiden pottujen kanssa on käynyt. Pidin niitä pimeässä ja liian lämpimässä itämässä ja ne pääsi nahistumaan. Timot olivat itäneet hyvin, eiköhän ne kasva, mutta rosamundat hieman heikommin, saa nähdä tuleeko niistä mitään. 

Porkkanoiden ja sipulien kylvö meni hyvin ja nyt odotellaan, että pääsee harventamaan porkkanoita. 

Kesken kylvöpuuhien kuulin myös kuinka käki kukkui lähistöllä ja keksin uuden sananlaskun: "Jos kylvön aikaan käki kukkuu, saat suurenmoisen sadon syksyllä." Harmi vaan, että pitää odottaa syksyyn saakka. 

Pari uutta puskaa ja taimiyllätys

Palstallamme kasvaa ikivanha mustaherukkapuska, joka teki viime kesänä muutaman marjan. Mielessä on ollut, että olisi kiva laittaa pari uutta marjapuskaa palstalle, kun siitä vanhasta ei juuri satoa saa. Niinpä painelin tiistaina Pukinmäen puutarhalle ja ostin sieltä punaherukkapensaan alun ja Oulunkylän K-raudasta lähti matkaan karviaispensaan alku. Herukkapensas on kotimainen, karviaisen alkuperästä ei hajuakaan. Istutin ne heti palstalle ja katsotaan miten ne lähtevät kasvuun. 

Karviaispuska on ihan minikokoinen, mutta eiköhän se siitä kasva

Samalla reissulla ostettiin myös lisää puurimaa aidan tolppia varten. Nykyinen punainen naru joka aitaan laitettiin saa lähteä ja tilalle tulee tavallista sisalköyttä. On mun mielestä paremman näköinen ja ajatus on, että tolppiin tehdään reiät, joiden läpi naru kulkee. Tolpat on nyt paikoillaan, mutta niissä ei ole reikiä eikä narua, koska tämä idea tuli vähän jälkikäteen. Toivotaan, että saadaan reiät kohdilleen helposti ja aita valmiiksi ennen syksyä.

Tolpat on, naru puuttuu

Taimienkasvatusepisodi saa jatkoa, mutta tällä kertaa ilman draamaa. Nimittäin viereisissä ruukuissa, joihin mieheni ei ollut koskenut, alkoikin sitten tapahtua heti tämän viikonlopun episodin jälkeen. Ajoitus oli kerrassaan loistava! Tiistaiaamuna huomasin, että hittolainen sieltähän puskee jotain vihreää ja vielä kahdesta eri kohdasta!  Ja keskiviikkona huomasin kaksi uutta alkua lisää! Eli yhteensä neljä tainta puski mullasta kohti aurinkoa. Näyttäisi olevan kesäkurpitsan taimia.

Ensimmäiset kaksi

Ette arvaa miten iloinen voi pieni ihminen ollakaan! Teki melkein mieli antaa jokaiselle pikku taimelle oma nimi. Siirsin ne perjantaina omiin ruukkuihin, jotta saavat kasvattaa itselleen vahvat juuret.

Siinä niin somasti rivissä omissa ruukuissaan

Ja nähtäväksi jää, mitä vesimeloninsiemenistä yhdessä avomaankurkun siementen kanssa tulee, vai tuleeko mitään. Veikkaan ettei sieltä kyllä kasva mitään. Jos kasvaa niin lupaan... tai ehkä en vielä lupaakaan mitään, eihän sitä koskaan tiedä... :)

Lyhyet aitatalkoot ja taimidraamaa

Perjantaina kävin hakemassa torilta siemenperunoita, kun sain vinkin kaverilta. Sieltä saa juuri sen määrän kuin tarvitsee ja ostin pienen kapallisen Timoa ja pari kiloa Rosamundaa. Kylvetään ne joskus viikon parin päästä, Rosamundaa pitää nimittäin vielä idättää, eikä maakaan ole vielä tarpeeksi lämmin. Vaikka lämmintä on ollut, on ollut myös yöpakkasia ja hallan vaaraa on vielä toukokuussa aina kesäkuun puoliväliin asti. 

Alkuillasta piipahdettiin palstalle tarkoituksena tehdä uusi aita palstaa kiertämään. Mies lähti tarvikeostoksille, minä tein eväitä ja kylässä oleva äitini viihdytti sillä aikaa junioria. Kun eväät oli tehty, lähdettiin palstalle. Siellä oli jo osa aitakepeistä paikoillaan, kun saavuttiin vaunukaravaanin kanssa paikalle. Niitä tosin oli aika vähän. 

Mieheni oli käsittänyt, että haluan aidan vain toiseen reunaan, kun omassa päässäni olin ajatellut sen reunustavan ihan koko palstaa. Kun kepit olivat paikoillaan, piti niitä vielä suoristaa, sillä aita oli mielestäni ihan liian vinossa. On jokseenkin hassua, että toisissa asioissa sitä on tosi tarkka ja toisissa ei. Tämä aidan suoruus tai vinous oli sitten itselleni se tärkeä asia tällä kertaa. En kuitenkaan jaksa nysvätä, tai katsella kun joku muu nysvää jonkun asian parissa, joten aita on vieläkin vähän vino ja aitatolpat eri korkuiset, mutta saa luvan kelvata. Jatketaan aidan tekoa, kunhan on aikaa ja hyvä sää.

Kylvin huhtikuun lopulla kuusi kesäkurpitsan ja kuusi avomaankurkun siementä, jotta saisin istuttaa myös itse kasvattamani taimet palstalle. Olin tästä syystä tilannut vain yhdet taimet kumpaakin Kallen Kukkatarhalta. Aika hiljaiselta näyttää taimien suhteen, ei nimittäin näy mitään vihreää ja totesinkin viime viikolla, että tuskin näistä mitään tulee. Meille paistaa aurinko vasta iltapäivästä, eikä se taida riittää. Jätin kylvökseni kuitenkin vielä ikkunalaudalle siinä toivossa, että sieltä alkaisi jossain vaiheessa puskea taimi tai pari läpi. 

Täältä yrittää kasvaa taimia.
Kuvassa myös ihana synttärikortti,
jonka sain äidiltäni. 

No mieheni oli sitten käsittänyt tämän niin, että heitän ne jossain vaiheessa menemään ja tehnyt omat kylvöt! Hän oli säästänyt muutaman vesimelonin siemenen ja halunnut testata, saako niistä taimet aikaiseksi. Kertoi tästä sitten innoissaan lauantaina ja minulta meni hetki tajuta, mitä oli oikein tapahtunut. "Siis teit mitä?!? Mihin?!?"

Tästä seurasi pienimuotoinen draama, joka kuitenkin selvitettiin suht nopeaan. Sovittiin, ettei mun kylvöihin enää kosketa. Tilanne on siis se, etten ole ihan varma, kumpien päälle mieheni on omat vesimelonikylvönsä tehnyt, avomaankurkun vai kesäkurpitsan. Eikä missään näy vieläkään mitään vihreää. Seurataan tilannetta mielenkiinnolla. 

Ja lisätaimitilaus on myös tehty. 

Mitä tästä opimme? Kannattaa puhua ääneen omista suunnitelmistaan, selkeästi. Niin aitojen kuin taimienkin suhteen. Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi yhteinen projekti.

Mistä mun tulevat maa-artisokat on kotoisin?

Viikonloppuna oltiin todella tehokkaita. Perjantai-iltana jyrsittiin (no okei, mieheni jyrsi) jäljelle jääneet penkit ja minä lapioin ja haravoin penkit taas paikoilleen. 

Lauantaina aamupäivästä lähdettiin kaupoille ja ostettiin pieni pallogrilli, jotta voimme jatkossa grillata pienellä palstallamme. Kesähän on yhtäkuin grillaaminen, eikä meillä oikein ole ollut paikkaa, jossa grillata, niin nyt kun on, on tästä otettava heti kaikki irti. Ihme ettei tajuttu tätä jo viime kesänä.

Mieheni kävi kauppareissumme jälkeen hakemassa vihdoin sitä lautaa, jotta saamme penkeille laidat ja meni lautakaupoilta suoraan palstalle hommiin. Kun pääsin itse lasten kanssa palstalle, oli siellä jo parit laidat paikoillaan. Tai paikoillaan ja paikoillaan... Tekemäni penkit olivat vähän isompia kuin laidat ja niiden paikoilleen asettaminen vaati lapiointia niin paljon, että olin itse tehnyt tavallaan turhaa työtä perjantaina. Kaikesta huolimatta olen todella iloinen kun penkit ovat vihdoin paikoillaan. Ja bonuksena kätevä mieheni nikkaroi jäljelle jääneistä laudoista vielä yhden penkin istumista varten. Ja lauantai-illan penkkitalkoiden lopuksi grillattiin, tietysti! 

Palstalla on siis nyt neljä noin kaksi metriä kertaa metri penkkiä, joihin on tarkoitus laittaa porkkanaa, sipulia, purjoa, selleriä, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja kaalia. Pienempiä laidallisia penkkejä on kaksi ja niihin laitetaan herneet ja härkäpavut. 

Olen koittanut etsiä puutarhaliikkeistä maa-artisokkia istuttamista varten, mutta koska en ole niitä vielä mistään löytänyt, ostin lauantain kauppareissulta pussillisen ruotsalaisia maa-artisokkia. Koska lukemani kirjallisuuden mukaan maa-artisokan voi istuttaa koska vaan, istutin ne lauantaina. Saa nähdä tuleeko putsatuista kaupan maa-artisokista mitään. Ja kun ne kerran on Ruotsista peräisin, tuleeko meille nyt sitten ruotsalaisia maa-artisokkia? Vai tuleeko niistä suomalaisia, kun ne kasvaa nyt Suomessa? Voinko siis sanoa ensi syksynä syöväni suomalaisia maa-artisokkia, vai onko ne ruotsalaisia? Vai onko alkuperämaa Ruotsi, kasvatettu Suomessa? Hehee.. Kertokaa, jos tiedätte! :) 

Tässä lepää maa-artisokat

Penkkien lapiointia

Toukokuun lämpöiset päivät houkuttelivat palstahommiin alkuviikosta ja maanantain ja tiistain aurinkoiset aamupäivät vietin lapiota heilutellen palstalla. Halusin saada penkit paikoilleen ja käytävät kohdilleen. 

Kun on vähän kärsimätön luonne, niin sitä helposti tarttuu toimeen vähän turhankin ripeästi vaikkei ole edes mikään kiire ja sitten hiki päässä huhkii kuin viimeistä päivää. Pakollinen tauko kuitenkin tuli aina, kun minioni rääkäisi vaunuistaan halutessaan joko ruokaa tai vaunut jälleen liikkeelle. Meidän palstan vieressä on onneksi pensasaidan kätköissä penkki, jossa minionin ruokinta onnistuu oikein mainiosti. Tällä hetkellä siihen kyllä paistaa aurinko aika pahasti, mutta kunhan pensaaseen kasvaa lehdet, on siellä ehkä vähän varjoakin. 
Jossain vaiheessa hoksasin, että voisihan sitä itsekin vähän juoda välillä ja hieman hellitin tahtia. 
Note to self: puolen litran vesipullo ei todellakaan riitä palstahommiin ja aurinkorasva on ehdoton, jos vähänkään paistaa ja palstalla pakertaa puolen päivän aikaan. Ja se hattu!

Näiden kahden päivän saldona siis kärventynyttä ihoa päänahkaa myöden ja isot multakökkäreiset penkit. Joista olen muuten aika ylpeä. Vaikka ne onkin ihan kökkäreiset ja paakkuiset ja vaatii vielä hitosti hommia, mutta on siellä nyt ainakin käytävät ja ne penkit! Ja mulla takareidet ihan tukossa... :) 

Oo, mitkä käytävät ja hautakummut! Eikun penkit! 

Appivanhemmat ilmoittivat keskiviikkona tulevansa helatorstaina käymään, appiukko oli pakannut jyrsimen ja generaattorin mukaan. Siis sen kummemmin kyselemättä, vähän niinkuin ilmoitusluontoisena asiana. Hetken aikaa mietin, etteihän palstaa pitänyt enää jyrsiä, mutta annoin periksi. Ja oli muuten viisas päätös. 

Helteisen helatorstain saldona oli mukava päivä palstalla, grillipiknik ja jyrsitty perunapenkki. Jyrsin jäi nyt meille lainaan, jotta mies saa jyrsiä loputkin. Olisi nimittäin aikamoinen homma käsin hakata kaikki kuivuneet multakökkäreet pieniksi, kun en tajunnut niitä heti "pienentää" vaan urpona jätin kökkäreiksi. 

Pisimpään penkkiin tulee perunat, seuraavaan maa-artisokat ja alalaitaan raparperi.

Ainiin ja istutin sitten keräsalaatin jo pieneen penkkiin, koska kesän lämpö ja valo saattaa saada sen kukkimaan. Katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko mitään...