Kitkemispuuhia ja taimiyllätys osa 2

Hellepäivinä on ollut kiva olla aamupäivällä palstalla, vaikka puolet ajasta on mennyt imettäessä. Maanantaina kylvin ja imetin ja tiistaina kitkin ja imetin. Ai niin, mukaan mahtuu myös vaunujen lykkimistä nukuttamisen toivossa... Vaunut saa onneksi varjoon, kun kävin ostamassa aurinkovarjon juuri minionia ajatellen.

Tiistaina kitkin mansikkapenkin ja laitoin jätesäkistä siihen katteen. Osa taimista jäi ulkopuolelle, kun vastaan tuli yllärinä muurahaispesä yhdestä reunassa olevasta taimesta... En oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Jäi kyllä kitkemiset siltä päivältä siihen, kun tuntui, että niitä murkkuja oli hanskat täynnä vaikkei ainuttakaan menny hanskan sisään... Katsotaan miten se kasvaa, ainakin siinä oli paljon kukkia. 

Maa-artisokat ovat löytäneet tiensä mullasta maan pinnalle, taisin istuttaa ne liian lähelle toisiaan, mutta en ala nyt siirtelemään niitä. Ehkä sitten syksyllä voisi vähän suurentaa penkkiä ja jättää osan sadosta maahan ensi kevättä ajatellen.

Ensi viikolla pitäisi hakea tilatut taimet ja istuttaa ne, mutta sitä ennen riittää vielä kitkemispuuhia. Penkkeihin on alkanut kasvaa voikukkaa ja asteria ja minä kuopsutan niitä pois sitä mukaa kun ehdin.

Ja sitten, arvatkaas mitä taimirintamalla on tapahtunut?! Vastoin kaikkia odotuksiani, avomaankurkkuvesimelonisekamelskan seasta nousee taimia, kaikista kuudesta!!! En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin tiistaina yhden puskevan pintaan ja tänään jokaisesta ruukusta kurkistaa taimi. Vielä kun tietäisi kumpia ne on! Toivon hartaasti, että ne ovat avomaankurkkuja, aika näyttää.