maanantai 16. toukokuuta 2016

Lyhyet aitatalkoot ja taimidraamaa

Perjantaina kävin hakemassa torilta siemenperunoita, kun sain vinkin kaverilta. Sieltä saa juuri sen määrän kuin tarvitsee ja ostin pienen kapallisen Timoa ja pari kiloa Rosamundaa. Kylvetään ne joskus viikon parin päästä, Rosamundaa pitää nimittäin vielä idättää, eikä maakaan ole vielä tarpeeksi lämmin. Vaikka lämmintä on ollut, on ollut myös yöpakkasia ja hallan vaaraa on vielä toukokuussa aina kesäkuun puoliväliin asti. 

Alkuillasta piipahdettiin palstalle tarkoituksena tehdä uusi aita palstaa kiertämään. Mies lähti tarvikeostoksille, minä tein eväitä ja kylässä oleva äitini viihdytti sillä aikaa junioria. Kun eväät oli tehty, lähdettiin palstalle. Siellä oli jo osa aitakepeistä paikoillaan, kun saavuttiin vaunukaravaanin kanssa paikalle. Niitä tosin oli aika vähän. 
Mieheni oli käsittänyt, että haluan aidan vain toiseen reunaan, kun omassa päässäni olin ajatellut sen reunustavan ihan koko palstaa. Kun kepit olivat paikoillaan, piti niitä vielä suoristaa, sillä aita oli mielestäni ihan liian vinossa. On jokseenkin hassua, että toisissa asioissa sitä on tosi tarkka ja toisissa ei. Tämä aidan suoruus tai vinous oli sitten itselleni se tärkeä asia tällä kertaa. En kuitenkaan jaksa nysvätä, tai katsella kun joku muu nysvää jonkun asian parissa, joten aita on vieläkin vähän vino ja aitatolpat eri korkuiset, mutta saa luvan kelvata. Jatketaan aidan tekoa, kunhan on aikaa ja hyvä sää.




















Kylvin huhtikuun lopulla kuusi kesäkurpitsan ja kuusi avomaankurkun siementä, jotta saisin istuttaa myös itse kasvattamani taimet palstalle. Olin tästä syystä tilannut vain yhdet taimet kumpaakin Kallen Kukkatarhalta. Aika hiljaiselta näyttää taimien suhteen, ei nimittäin näy mitään vihreää ja totesinkin viime viikolla, että tuskin näistä mitään tulee. Meille paistaa aurinko vasta iltapäivästä, eikä se taida riittää. Jätin kylvökseni kuitenkin vielä ikkunalaudalle siinä toivossa, että sieltä alkaisi jossain vaiheessa puskea taimi tai pari läpi. 

Täältä yrittää kasvaa taimia.
Kuvassa myös ihana synttärikortti,
jonka sain äidiltäni. 

No mieheni oli sitten käsittänyt tämän niin, että heitän ne jossain vaiheessa menemään ja tehnyt omat kylvöt! Hän oli säästänyt muutaman vesimelonin siemenen ja halunnut testata, saako niistä taimet aikaiseksi. Kertoi tästä sitten innoissaan lauantaina ja minulta meni hetki tajuta, mitä oli oikein tapahtunut. "Siis teit mitä?!? Mihin?!?"

Tästä seurasi pienimuotoinen draama, joka kuitenkin selvitettiin suht nopeaan. Sovittiin, ettei mun kylvöihin enää kosketa. Tilanne on siis se, etten ole ihan varma, kumpien päälle mieheni on omat vesimelonikylvönsä tehnyt, avomaankurkun vai kesäkurpitsan. Eikä missään näy vieläkään mitään vihreää. Seurataan tilannetta mielenkiinnolla. 
Ja lisätaimitilaus on myös tehty. 

Mitä tästä opimme? Kannattaa puhua ääneen omista suunnitelmistaan, selkeästi. Niin aitojen kuin taimienkin suhteen. Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi yhteinen projekti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti