Kun on vähän kärsimätön luonne, niin sitä helposti tarttuu toimeen vähän turhankin ripeästi vaikkei ole edes mikään kiire ja sitten hiki päässä huhkii kuin viimeistä päivää. Pakollinen tauko kuitenkin tuli aina, kun minioni rääkäisi vaunuistaan halutessaan joko ruokaa tai vaunut jälleen liikkeelle. Meidän palstan vieressä on onneksi pensasaidan kätköissä penkki, jossa minionin ruokinta onnistuu oikein mainiosti. Tällä hetkellä siihen kyllä paistaa aurinko aika pahasti, mutta kunhan pensaaseen kasvaa lehdet, on siellä ehkä vähän varjoakin.
Jossain vaiheessa hoksasin, että voisihan sitä itsekin vähän juoda välillä ja hieman hellitin tahtia.
Note to self: puolen litran vesipullo ei todellakaan riitä palstahommiin ja aurinkorasva on ehdoton, jos vähänkään paistaa ja palstalla pakertaa puolen päivän aikaan. Ja se hattu!
Näiden kahden päivän saldona siis kärventynyttä ihoa päänahkaa myöden ja isot multakökkäreiset penkit. Joista olen muuten aika ylpeä. Vaikka ne onkin ihan kökkäreiset ja paakkuiset ja vaatii vielä hitosti hommia, mutta on siellä nyt ainakin käytävät ja ne penkit! Ja mulla takareidet ihan tukossa... :)
 |
| Oo, mitkä käytävät ja hautakummut! Eikun penkit! |
Helteisen helatorstain saldona oli mukava päivä palstalla, grillipiknik ja jyrsitty perunapenkki. Jyrsin jäi nyt meille lainaan, jotta mies saa jyrsiä loputkin. Olisi nimittäin aikamoinen homma käsin hakata kaikki kuivuneet multakökkäreet pieniksi, kun en tajunnut niitä heti "pienentää" vaan urpona jätin kökkäreiksi.
 |
| Pisimpään penkkiin tulee perunat, seuraavaan maa-artisokat ja alalaitaan raparperi. |
Ainiin ja istutin sitten keräsalaatin jo pieneen penkkiin, koska kesän lämpö ja valo saattaa saada sen kukkimaan. Katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti