Siellä maan mullassa ne nyt köllöttää ja toiveissa on, että oman maan pottua saisi syödä sitten joskus kun sen aika koittaa.
Olin kylvöpuuhissa kahdestaan minionin kanssa ja hyvä niin, sillä ihan ensimmäistä kertaa pistin pottuja maahan. Sain sekoilla siellä ilman selityksiä ja kieli keskellä suuta vetää vakoja penkkeihin. Meidän palstan viljely on tällaista musta tuntuu ja minä itte-tyyliä. Olen vähän sellainen tyyppi, että haluan ensin itse tehdä ja kokeilla. Olen kuitenkin myös valmis kärsimään seurauksista ja "olisi pitänyt" kuuluu varmasti jossain vaiheessa (varmaan useastikin) omasta suusta projektin edetessä. Tässä on se hyvä puoli, että voi sitten kitistä keskenään itselleen, jos joku menee mönkään, kun kerran on itse säätänyt.
Jo yksi olisi pitänyt-tilanne noiden pottujen kanssa on käynyt. Pidin niitä pimeässä ja liian lämpimässä itämässä ja ne pääsi nahistumaan. Timot olivat itäneet hyvin, eiköhän ne kasva, mutta rosamundat hieman heikommin, saa nähdä tuleeko niistä mitään.
Porkkanoiden ja sipulien kylvö meni hyvin ja nyt odotellaan, että pääsee harventamaan porkkanoita.
Kesken kylvöpuuhien kuulin myös kuinka käki kukkui lähistöllä ja keksin uuden sananlaskun: "Jos kylvön aikaan käki kukkuu, saat suurenmoisen sadon syksyllä." Harmi vaan, että pitää odottaa syksyyn saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti