Täällä vartioin minä

Ruusupää 

Pitkään suunnitteilla ollut variksenpelätin valmistui vihdoin ja on löytänyt paikkansa palstalta. Juniori nimesi sen nyt Ruusupääksi. (Katriina ei jostain syystä enää ollut sopiva nimi.) Ruusupää sijoitettiin marjojen lähelle, vieressä on mansikat ja marjapensaat. Päästiin maistamaan juniorin kanssa punaherukat per naama ja ihan hyvältä maistui. Melko laihaksi jäänee marjasato tänä vuonna, mutta olisihan se kiva kuitenkin itse nauttia edes niistä muutamista marjoista. Toivotaan, että Ruusupää hoitaa hommansa kunnialla. Tuo se ehkä ainakin hymyn ohikulkijoiden huulille. 

Sain myös samalla reissulla istutettua itsekasvattamani avomaankurkun taimet. Niistä tuli kyllä aika heppoisia taimia, saa nähdä miten ne pärjää. On siellä onneksi kuitenkin ostamani neljä terhakkaa tainta, joista näyttäisi tulevan kurkkuja. Jos nuo omat taimet selviää ja kasvaa hyvin, me hukutaan kurkkuihin kesän lopulla. 

Hukkumiseen liittyen sain hyvän vinkin (kiitos Petra!), että kannattaa laittaa kuorikatetta kesäkurpitsoille ja kurkuille, ettei ne mullassa maatessa kostu piloille. Olen odotellut, että vieressä olevan pellon heinä niitettäisiin, että saisin katetta ja nyt siellä oli vihdoin leikkuri käynyt. Kuorikate saa jäädä kauppaan, sillä naapuripellon niitetty heinä koristaa nyt penkkiä, jossa avomaankurkut ja kesäkurpitsat kasvaa. Toivottavasti siitä on apua. 

Perennat koristaa edelleen vain kaupan hyllyjä, eli ostoksille pitäisi ehtiä. Ehkä viimeistään viikonloppuna on aikaa. Olisihan se kukkapenkki kiva saada valmiiksi ennen kesän loppua... 

Tuholaisia tonteilla

Juhannusreissulta mukaan tarttui kassillinen kiviä ja kävin heti maanantaina heittämässä ne palstalle, sillä kukkapenkin tekoa pitäisi jatkaa tällä viikolla. Sateesta huolimatta oli pakko tarkistaa pikaisesti miten kasvit jaksavat ja huomasin, että osa herneenaluista on hävinnyt ja kaalien lehdissä on reikiä. Otin samalla reissulla myös vähän salaattia ruokapöytään, niihin ei ole onneksi tuholaiset vielä yltäneet.

Pupujussille maistui jo

Tiistaiaamu alkoi aurinkoisena ja pääsin pitkästä aikaa palstalle kitkemään ja tarkastamaan tarkemmin tuhoja. Näyttää siltä, että herneenalut ovat maistuneet pupujussille ja kaalien lehdillä on vieraillut kotilo. Syyllinen tuli nimittäin vastaan kitkiessä ja lensi vauhdilla palstan ulkopuolelle aroniapuskaan. Olisi ehkä pitänyt laittaa se johonkin purkkiin ja tuhota koko tuholainen, mutta minullapa ei ollut mitään purkkia mukana ja niin kotilo sai kiitolennon pusikkoon. Täytyy viedä sinne vastaavia tilanteita varten joku kannellinen purkki. 

Kotilon tekosia 

Pian palstalle saadaan myös variksenpelätin. Tätä on kyhätty jo pidemmän aikaa, mutta ensimmäinen versio Katariinasta (juniorin keksimä nimi) tyssäsi pään epäonnistumiseen. Juhannuksena mummolassa oli aikaa ja tarpeita kyhätä jotain kasaan ja ainakin pää on nyt kokonaan valmis. Eilisiltana valikoin minionin vanhoista vaatteista yhden nutun, joka uhrataan pelättimen kroppaa koristamaan. Vielä vähän täytettä ja parit ruuvailut ja pelätin on valmis. 

Sain tänään siis kivasti kitkettyä kaikki isot penkit ja harvennettua vihdoin porkkanatkin. Seuraavaksi pitäisi mennä perennakaupoille, että saisi kukkapenkin kuntoon toiseltakin puolelta. Pitkällä sivulla kukat ovat lähteneet hyvään kasvuun ja näyttää siltä, että ainakin auringonkukat tulevat kaunistamaan kasvimaan reunaa loppukesästä. 

Mahtavat matoset häiriintyivät harvennuksesta ja joutuivat vaihtamaan paikkaa penkissä.

Parituntinen palstavierailu päättyi minionin mielenkiinnon lopahtamiseen vaunuissa makoiluun ja rentoutunein mielin käppäilin kotiin lounaalle. Jos sitä illalla vielä pikaisesti poikkeaisi... Istuttamassa vaikka keittiön ikkunalaudalla rehottavat avomaankurkun taimet. 

Kitketyt penkit 

Kasvuvoimaa kaatosateesta

Mitä tapahtuu viikonlopun aikana palstalla, kun sataa sairaan paljon vettä eikä käy siellä kolmeen päivään? Aita retkottaa ja rikkaruohot rehottaa. Viime viikolla kylvetyt kukat kurkistavat mullan alta, samoin herneet. Salaatit ja varsinkin keräsalaatti rehottaa ja tuntuu, että kaikki kasvit rikkaruohot mukaan lukien ovat saaneet kasvuun voimaa ihan mielettömästi. Herää kysymys olenko tarjoillut kasveilleni aiemmin liian vähän vettä, kun nyt on tapahtunut oikein kasvupyrähdys vähän joka puolella palstaa. 

Kohta syödään ensimmäiset itse kasvatetut salaatit 

Heittelin vähän aikaa sitten perunapenkin, maa-artisokkien ja raparperin ympärille valkoapilan siemeniä ja nekin ovat alkaneet kasvaa. 

Tulimme tänään kotiin viikonlopun vietosta ja nappasimme matkalta mukaan muutaman kukkapenkin reunuksen lisää. Mies kävi heittämässä ne palstalle ja olihan minun pakko päästä katsomaan ihan itse mitä siellä oli tapahtunut. Hyppäsin pyörän selkään ja poljin vauhdilla palstalle kitkemissormet syyhyten.

Kävi ilmi, että aidan köysi olisi pitänyt laittaa vähän löysemmälle. Nyt se on tainnut kutistua sateessa ja ehkä tuulikin on vähän riepotellut kulmatolppaa, joka ei ollut vielä kovin tukevasti paikoillaan. 

Aidan nurkka retkottaa, tolppa on tehnyt hypyn pois paikoiltaan.

Täytyy ryhtyä korjaushommiin. Kukkapenkin reunukset pitää laittaa paikoilleen ja kitkemistäkin riittää. Nyt tarvitaan vain keskeytymätöntä työaikaa poutasäässä ja hyvä tulee. No okei, keskeytymätön työaika on lähes mahdottomuus, mutta jos meidän minioni nukkuisi huomenna aamupäivällä vaikka tunninkin putkeen vaunuissa tyytyväisenä niin voisin saada paljonkin aikaan.

Valmis aita ja kukkapenkin tekoa

Sunnuntaina viikonlopun reissulta kotiin palatessa mukana tuli neljä katukiviharkkoa. Enempää en uskaltanut uhmata Focuksen iskareita. Ovat nimittäin pirun painavia. Otetaan seuraavalla reissulla uusi satsi mukaan. 
Oli kyllä hyvä idea hyödyntää niitä kukkapenkin reunuksena, sillä niistä tuli mielestäni tosi hyvät. Aitatolppien väliin laitoin kiviä, kun niitä löytyi ennestään aika paljon palstalta. 

Reunukset paikoillaan ja riittävän suorassa

Maanantaina poltteli jo heti päästä istuttamaan kukkia uuteen kukkapenkkiin. Tilasin Kallen kukkatarhalta muutaman perennan joita en edellisellä kerralla kuitenkaan saanut mukaani ja ajattelin niiden nyt jo olevan noutovalmiita. Focuksen nokka suunnattiin kohti Kirkkonummea kauniin perennapenkin kuva mielessä. Ja mielikuvaksi se jäikin. Perennat eivät olleetkaan noudettavissa. Olisin joko saanut rahat takaisin tai sitten vaihto muihin taimiin. En ajatellut enää kolmatta Kirkkonummen reissua tehdä joten päädyin valitsemaan muita taimia. 
Mukaan lähti lisää purjon ja varsisellerin taimia, lehtikaalin taimia ja sekalainen kokoelma yrttejä. 

Palstalla päätin kylvää kukkapenkkiin ne kukkien siemenet, jotka olivat varmaan ensimmäisiä ostoksia palstaan liittyen. Kylvin auringonkukan, ruiskaunokin, päivänkakkaran, samettikukan ja mikä hauskinta kiinanasterin siemenet. Olen repinyt asterinjuuria jopa unissani ja nyt kylvin sitä itse sinne lisää! Kiinanasterissa vaan näytti olevan niin nätit kukat... 

Lisäksi kukkapenkin toiseen päätyyn istutin osan haetuista taimista. Siirsin myös pari palstan rajalla kasvanutta piparminttua näköistä vartta mintun viereen, katsotaan lähteekö ne kasvuun. Ja onko se edes piparminttua?! 

Mangoldi, viinisuolaheinä, timjami, oregano, lipstikka, sitruunamelissa, minttu ja ehkä piparminttu.

Ja maanantai oli myös päivä jolloin meidän aita vihdoin valmistui! Ja siitä tuli juuri sellainen kuin suunnittelinkin. Kiitos kuuluu miehelleni, joka kuuliaisesti porasi reijät haluamiini kohtiin. Minua ei haittaa vaikka parissa kohtaa tolpat ovatkin vähän eri tasossa. Meidän aidalla on luonnetta. Ja aidan lisäksi kätevä mieheni nikkaroi omasta tahdostaan puisiin penkkeihin harsoille tuet. Kyllä nyt kelpaa. 

Vielä ennen lähtöä tyhjensin yhden multasäkin viimeiseen tyhjään kohtaan palstalla ja laitoin lisää hernettä kasvamaan. 

Oikealla lisää hernettä 

Tänään jatkoin kukkapenkin tekoa toisella laidalla, mutta vielä jäi hommaa ja sitä kyllä riittää koko kesäksi. Keräilin myös isoja kiviä vaunuihin matkalla palstalle ja joudun jatkamaan tätä kivien keräilyä, jotta saan toisesta puolesta samannäköisen. Täytyykin valjastaa juniori kivien keräilyyn mukaan... 

Ihastukseni maa-artisokkaan

Ihastukseni maa-artisokkaan alkoi parisen vuotta sitten ja tajusin viikonloppuna, että minähän voin istuttaa niitä palstalle niin paljon kuin haluan. Varsinkin kun jo istuttamani yksilöt ovat lähteneet niin hienosti kasvamaan. Ihan sama mistä ne on kotoisin kunhan kasvaa ja saadaan paljon satoa.

Maa-artisokkaa moni käyttää reunuskasvina, koska se voi kasvaa aika pitkäksikin. Ja reunaan minäkin sitä laitan. Ostin kaupasta uuden pussillisen ja tänään kävin illalla vähän juniorin kanssa möyhimässä niille uutta kotia. Tai no juniori keskittyi lähinnä kastelemaan itseään. Ja maa-artisokat on edelleen meidän jääkaapissa. Ehkä saan ne huomenna paikoilleen, sain aika hyvin möyhittyä maata ja kitkettyä rikkaruohoja sieltä pois. Raparperin ympäriltä lähti maata, kun hoksasin ettei se sitä maata niin hirveästi tarvitse, kasvutilaa vain. Huomenna käyn heittämässä mukulat maahan on siellä sitten millainen myrsky tahansa. 

Lisää kasvutilaa tuli oikealle aidan viereen 

Kukkapenkitkin pitäisi tehdä ja mieheni muisti, että äidilläni on pihassa muutama katukiviharkko joista saisi kätevästi kukkapenkin reunukset. Innostuin ideasta ja siellä ne odottaa noutoa, vähän vajaan sadan kilometrin päässä. Laskeskelin, että kun otin osan kukkapenkistä maa-artisokille jäi sinne vielä kuutisen metriä tilaa kukkapenkille samalle laidalle. Nyt vaan pitäisi löytää jostain aikaa. Tulevana viikonloppuna sitä ei juuri ole, paitsi ehkä sunnuntaina alkuillasta, mutta se onko jaksamista jää nähtäväksi. 

Meidän runkotomaattikin kaipaisi pientä kasvihuonetta ympärilleen, mutta sen suunnittelu ja toteutus on edelleen kesken. Katsotaan saadaanko sitä tämän kesän aikana ollenkaan valmiiksi vai ehtiikö taimi parka kuolla kupsahtaa ennen suojaa. Kun se myrskykin on tulossa, huomenna. 

Hallanvaaraa ja letkuhommia

Eikös sitten käynytkin juuri niin, että kun sain taimet maahan, alkoi puhe hallasta vallata säätiedotuksia. Maanantaina piti heti käydä hakemassa harsoa, jotta saadaan pienet taimet hallalta piiloon. Myrskyäkin jo lupailtiin, ehkä harso suojaa hieman myös siltä, mikäli se eksyy näille leveysasteille. 

Menin maanantaina alkuillasta minionin kanssa autolla edeltä palstalle, tarkoituksena jatkaa siitä nopean harsotuksen jälkeen ruokaostoksille kauppaan. Mies tuli juniorin kanssa perässä tytön fillaria työntäen. (Pitäis varmaan omistaa myös vähän aikaa tälle fillaroinnin harjoittelulle, käy tytön fillarireissut muuten turhan raskaiksi.) 

Olin vasta saanut harsopaketin auki ja leikattua suht suurpiirteisesti tylsillä fiskarsseilla jonkinlaisen soiron, kun mies tuli siihen ihmettelemään, että miten sä oikein leikkaat sitä? Senhän pitää olla reilusti yli laidan ja.. Yritettiin siinä hetken aikaa saada jotain tolkkua touhuun ja oudosti taiteltuun harsoon, kunnes päätin ettei mua tarvita tähän hommaan. (lue: meni hermot)

Kaiken kruunasi minionin itkeskelyt kaukalossaan, joten ojensin harson ja tylsät fiskarssit miehelle ja sanoin, että ole hyvä me lähdetään nyt kauppaan. 

Hienosti oli laitettu harsot, kun tänään kävin katsomassa. Kyllä se on kätevä tuo mun mies. 

Olin harson lisäksi ostanut myös liittimet ja pistoolin vanhaan letkuun, joka saatiin kaverilta. Tosin se pikaliitin, jonka piti mennä hanaan ei käynytkään siihen, joten tänään piti käydä uudella reissulla. Lähdin ihan yksin illalla pikaisesti K-Rautaan. Sain jälleen apua myyjältä ja lisäkappaleen siihen edelliseen ostokseen. Eipä paljon auttanut ekalla kerralla selitys, että no se on sellanen aika perushana.. Nyt mulla oli kuva hanasta mukana.

Sitten kurvasin uuden liittimen kanssa palstalle kasteluhommiin ja testaamaan uudet letkusysteemit.
Pienen pähkäilyn jälkeen sain kaikki osat oikein, letkun hanaan kiinni ja pistoolin toiseen päähän. Marssin hanalle, avasin sen, menin pistoolin luo ja painoin. Vettä tulla tussahti ja lorotin sitä yhteen penkkiin ehkä kaikki kymmenen sekuntia, kunnes letku irtosi pistoolista. Nappasin kastelukannun ja työnsin letkun sinne ja painelin pettyneenä sulkemaan hanaa. Ja päätin kastella tällä kertaa kastelukannulla. Täytyy leikata sitä vanhaa letkunpäätä, että saa sen paremmin kiinni siihen liittimeen. Mies saa tehdä sen, se on niin kätevä näissä hommissa. Ja menee kerralla oikein. 

Taimien nouto, istutus ja säätöä siinä välissä

Maanantaina kylvettiin herneet, härkäpavut, tillit ja vähän salaattia. Istutin myös omat kesäkurpitsan taimet. Palstalla riittää lisäksi joka reissulla kitkettävää. Ilokseni huomasin, että porkkanaa ja pottua pukkaa. Nyt jopa rosamundat ovat kasvaneet, vaikka arvelin ettei niistä mitään tulisi. Kasvun huomaa nyt alkuvaiheessa tosi hyvin ja sitä on ilo seurata. Olen ihan innoissani joka kerta palstalle mennessä ja mietin jo matkalla mitä siellä nyt kasvaa. 

Kesäkurpitsat

Lauantaille olikin sitten tärkeää ohjelmaa, nimittäin taimien haku ja istutuspuuhat. Ja aikamoinen reissu siitä tulikin. 
Lähdettiin vähän turhan myöhään matkalle, eikä oltu päästy kehä ykköstä kovinkaan pitkälle, kun juniori ilmoitti nälästään ja pahasta olosta. Tämä yhtälö on yleensä johtanut siihen, että jossain vaiheessa siivotaan oksuja. Tällä kertaa päästiin noin kilometrin päähän, määränpäähän, kun se oksu tuli. Ja sitten siivottiin. Kietaisin huivistani juniorille paidan ja matka jatkui. (Heti sen jälkeen, kun mies oli putsannut istuimen.)

Huivi taipuu myös kolmevuotiaan paidaksi.

Puutarhalla ihmeteltiin systeemiä ja lopulta löytyi kaikki muut paitsi perennat, jotka pitää hakea myöhemmin. Mutta jotta ei olisi turhan helppoa päätti minioni, että hänellä on nälkä ja siinä syödessään väänsi samalla kunnon tortut, jotka oli sitten pakko heti putsata pois. Vaipanvaihto Focuksen etupenkillä onnistui kuitenkin yli odotusten ja ilman kakkatahroja. 

Tässä vaiheessa päivä oli jo pitkällä ja nyt se nälkä vasta kova olikin. Siispä suunnattiin auton kurssi kohti Kirkkonummen keskustaa ja käytiin syömässä. Tähän reissuun oli jo aiemmin sovittu yhdistettävän Motonet-shoppailu, joka piti tehdä ennen taimien hakua, mutta koska Espoon Motonet ei ollutkaan kätevästi matkan varrella päätettiin jättää se visiitti puutarhan jälkeen. Täysien vatsojen turvin otettiin suunta kohti Espoon Motonettia. Tässä ei ollut järjen hiventä mukana, sillä meitä lähinnä ollut liike olisi ollut alunperin Konalassa, mutta koska mies oli tsekannut etukäteen ostostensa saatavuuden Espoon liikkeen mukaan suunnistettiin siis sinne. 

Hermoja kiristävän haahuilun jälkeen saatiin ostokset tehtyä ja kurssi kohti kotia. Kotona tarvittavat huoltotoimenpiteet lapsille ja itselle ja vihdoin päästiin palstalle taimien istutuspuuhiin. Tässä vaiheessa oltiin jo pitkälti iltapäivän puolella ja kaikki vähän väsyneitä. 

Ja siellä istutuspuuhissa tajusin, että taimia olisi voinut olla enemmänkin. Tuli kyllä kivasti kasvutilaa, ei voi kukaan sanoa, että on kaalit liian lähekkäin. No tämä on sitä opettelua, ensi vuonna erilailla. 

Salaatit 

Kurkut ja kesäkurpitsat 

Purjot ja lehtisellerit

Keräkaalit ja lehtikaalit 

Valkosipulit ja kolme parsan alkua

Vasemmalla raparperin taimi, oikealla maa-artisokat 

Seuraavaksi olisi sitten kukkien vuoro.