torstai 30. kesäkuuta 2016

Täällä vartioin minä

Ruusupää 
Pitkään suunnitteilla ollut variksenpelätin valmistui vihdoin ja on löytänyt paikkansa palstalta. Juniori nimesi sen nyt Ruusupääksi. (Katriina ei jostain syystä enää ollut sopiva nimi.) Ruusupää sijoitettiin marjojen lähelle, vieressä on mansikat ja marjapensaat. Päästiin maistamaan juniorin kanssa punaherukat per naama ja ihan hyvältä maistui. Melko laihaksi jäänee marjasato tänä vuonna, mutta olisihan se kiva kuitenkin itse nauttia edes niistä muutamista marjoista. Toivotaan, että Ruusupää hoitaa hommansa kunnialla. Tuo se ehkä ainakin hymyn ohikulkijoiden huulille. 

Sain myös samalla reissulla istutettua itsekasvattamani avomaankurkun taimet. Niistä tuli kyllä aika heppoisia taimia, saa nähdä miten ne pärjää. On siellä onneksi kuitenkin ostamani neljä terhakkaa tainta, joista näyttäisi tulevan kurkkuja. Jos nuo omat taimet selviää ja kasvaa hyvin, me hukutaan kurkkuihin kesän lopulla. 

Hukkumiseen liittyen sain hyvän vinkin (kiitos Petra!), että kannattaa laittaa kuorikatetta kesäkurpitsoille ja kurkuille, ettei ne mullassa maatessa kostu piloille. Olen odotellut, että vieressä olevan pellon heinä niitettäisiin, että saisin katetta ja nyt siellä oli vihdoin leikkuri käynyt. Kuorikate saa jäädä kauppaan, sillä naapuripellon niitetty heinä koristaa nyt penkkiä, jossa avomaankurkut ja kesäkurpitsat kasvaa. Toivottavasti siitä on apua. 

Perennat koristaa edelleen vain kaupan hyllyjä, eli ostoksille pitäisi ehtiä. Ehkä viimeistään viikonloppuna on aikaa. Olisihan se kukkapenkki kiva saada valmiiksi ennen kesän loppua... 



2 kommenttia:

  1. Ihana Ruusupää! Juuri mietin mansikkamaalla mahtaisiko linnunpelätin toimia, kerro sitten toimiiko :)

    VastaaPoista