Katse kohti ensi vuotta

Pääsin viimein kokeilemaan miltä härkäpapu maistuu ja sehän oli ihmeen hyvää. Aika paljon hommaa kuitenkin on ennenkuin papu on syötävissä, kun pitää keittää, viilentää ja vielä kuoria. Eikä muutamasta palosta tule paljoa syötävää. Ja aika pieniäkin ovat loppujen lopuksi. Eikä koko satoa voi kerätä kerralla, sillä pavut kasvavat eri aikaan. Jäkätyksestä huolimatta näitä kasvatetaan ensi vuonnakin, kun maistuu niin hyvältä ja on helppo kasvattaa.

Tällainen saalis tällä kertaa. 

Tosiaan ensi vuoden suunnitelmia on jo tehty. Mansikoille sanotaan hyvästi ja uuden mansikkapenkin kohtalo on täysin keväällä alennuksesta ostamani kasvihuoneen käsissä. Mansikoita laitetaan, jos niille jää yhtään tilaa, sillä se kasvihuonehökötys on suht iso. Ja se laitetaan palstalle, jotta saan tomaateille vähän suojaisamman kasvupaikan. Paperilla ja ajatuksissa se tietysti mahtuu oikein hienosti moneenkin eri kohtaan, mutta totuus on toinen ja selviää vain paikan päällä mittailemalla. Ja sitten kun joskus muistaisi ottaa sen mitan myös mukaan! 

Tähän mä sen meinasin laittaa, vaan ei mahtunut. 

Ikivanha mustaherukkapensas kaivetaan ylös ja jatkosijoitetaan kompostiin. Sen taru päättyy tähän vuoteen. Ei ole mitään järkeä pitää puskaa, joka tekee kaksikymmentä marjaa ja nekin aika pieniä. Eihän me edes tiedetä kuinka monta miljoonaa vuotta se on siellä ollu, ulkonäöstä päätellen aika monta. Punaherukkapensas ja karviaispensas (joita ei kyllä oikein voisi vielä hyvällä tahdollakaan sanoa pensaiksi, kun on vasta pari oksaa ristissä, eikä korkeuttakaan kovin paljoa) tekevät toivon mukaan ensi vuonna jo muutaman marjan enemmän. Ja sitten parin vuoden päästä toivottavasti vielä enemmän! 
Marjapensailla menee kuulemma kahdesta kolmeen vuotta ennen kuin tekevät kunnon sadon. Eikä mikään ihme, meidän "pensaiden" pitää ensin kasvaa ihan reilusti. Karviaisen päälle olen meinannut talloa monta kertaa ja olen aika varma, että juniori on tallonutkin poimiessaan vierestä herneitä. 

Palstalle tehdään lisää penkkejä. Pottumaan kohdalle tulee kolmeen jo olemassa olevaan penkkiin jatkoa ja toiseen laitaan, jossa nyt on herneet ja pavut, tulee pari isompaa penkkiä uusilla laidoilla. Toinen reuna jäi tänä vuonna vähän huonommalle hoidolle ja se ala otetaan tehokkaammin haltuun uusien penkkien avulla. Näin jo senkin takia, että sekosin alennusmyynneissä ja ostin 15 eri siemenpussia. Ihan vain siksi, että lapussa luki "kaikki siemenet -50%". 

Kesäkurpitsaa, kaalimatoja ja yksi punaposki

Herneitä on nyt syöty ja sitä kesäkurpitsaa

myös. Kesäkurpitsojen kasvussa oli pieni suvantovaihe, mutta nyt sieltä puskee taas useampikin yksilö. Olen koittanut keksiä aina uusia käyttötapoja ja toistaiseksi onnistunutkin ihan hyvin. On syöty kesäkurpitsakeittoa, kesäkurpitsafetamuffinsseja, täytettyä kesäkurpitsaa, paistettua kesäkurpitsaa,

grillattua kesäkurpitsaa ja tungettu sitä kesäkurpitsaa joka toiseen ruokaan. Vielä ei olla kyllästytty. 

Luulin, että kaikki kaalit meni tuholaisten suihin, mutta hoksasin jossain vaiheessa korjata lehtikaalista tuoreimmat lehdet talteen. Keräkaalitkin ovat jatkaneet kasvuaan. Ehkä se tomaatinlehtivesi vähän karkotti niitä toukkia. Laitoin siis tomaatin varkaat veteen likoamaan ja kaadoin sitä vettä kaalien päälle siinä toivossa, että toukat lähtisivät lipettiin. Tämä oli taas appiukon vinkki. 

Tänään päätin nostaa yhden kaalin pois penkistä ja aika monta kerrosta piti kuoria toukkien syömiä lehtiä pois. Huomenna täytyy vielä tarkistaa jäikö sinne joku kaalimato vielä luikertelemaan ja testata sitten miltä itse kasvatettu kaali maistuu. Vaikkapa itse kasvatetun porkkanan kera, jota nostettiin myös muutama naatti. Itsetehty coleslaw nousee kyllä ihan toiselle tasolle kun raaka-aineet on omasta maasta. Ainakin teoriassa. 

Kaalimato. 

Yksi porkkana oli jo tosi iso, toisten olisi pitänyt vielä vähän kasvaa.

Kyllä on ollut tänä kesänä aika kivat fiilikset

Pikku punaposki siellä killuu.

moneen kertaan, kun on saanut useasti yllättyä iloisesti palstalla vieraillessa. Satoa on tullut yli odotusten ja tänään poimin runkotomaatista ensimmäisen kypsyneen, kauniin punaisen pienen tomaatin. Se myös maistui ihan tomaatilta ja hyvältä sellaiselta. 

Vaikkei kaikkea satoa ole vielä edes korjattu, on ajatukset hiipineet jo ensi kevääseen ja suunnitelmat palstalla tehtäviin muutoksiin pyörii mielessä. Ja kesähelle sekoitti pään yhtenä päivänä niin pahasti, että rohmusin yhden kaupan siemenhyllyltä vähän liikaakin pusseja. No kun halvalla sai ja helle. Mutta näistä lisää myöhemmin. 

Kutsumattomia vieraita

Herneet on vihdoin syömäkelpoisia. Sunnuntaina saatiin haettua pussillinen sokeriherneitä ja muutama silpoherne. Silpoherneet kylvettiin vähän myöhemmin, mutta oli sielläkin jo muutama paksu palko roikkumassa. Juniori olisi kiskonut varmaan kaikki ellen olisi ehtinyt hätiin ja passittanut pimua penkille syömään saalistaan. Härkäpavutkin kasvaa ja bongasin muutaman ison palon puskissa. Lisäksi yksi kesäkurpitsa oli sopivan kokoinen ja otettiin sekin mukaan.

Tänään päätin käydä nostamassa loputkin potut maasta, kun pottupuskat näyttivät olevan jo vähän heikossa hapessa. Olin iltasella ihan yksin liikenteessä. Palstanaapurille oli paikalla ja manasin hänelle kotiloita, jotka ovat nakertaneet yhden kesäkurpitsan ja yllätin tänään jopa yhden itse teossa. Löysin sieltä kaiken kaikkiaan kolme kotiloa, jotka joutuivat muovipussiin. Poltetaan ne sitten joku kerta grillissä...

Naapuri tuli katselemaan mitä meidän palstalla kasvaa ja yhtäkkiä saappaani juuresta pomppasi sammakko palstanaapurin jalkoihin. Minähän tietysti kiljahdin ja taisin jopa kiljaista "varo" tai jotain sen suuntaista. Naapuri taas ei juuri ollut moksiskaan, tietenkään. Eihän se sammakko mitään tee, se vaan hyppelee ja hyppelee ja hyppelee ja ihan kohta se hyppelee ihan varmasti päälle ja hihasta sisään... 
No, sammakko hyppeli palstan rajalle ja vähän takaisin palstan puolellekin. Yritin jatkaa jutustelua muina naisina, mutta pidin tarkoin silmällä sammakkoa ja pysyin riittävän kaukana siitä. Naapuri lähti ja päätin ryhtyä perunannostopuuhiin, mutta ensin piti passittaa sammakko matkoihinsa. Otin lapion käteen ja laitoin sen sammakon lähelle, että se hoksaisi hypellä hemmettiin ja hyppäsihän se yhden hypyn oikeaan suuntaan jonka jälkeen se muutti suuntaansa ja hyppäsi minua päin. En kaikelta kiljumiselta nähnyt mitä tarkalleen tapahtui, osuiko se lapioon, mutta yhdessä vaiheessa sammakko reppana retkotti selällään maassa laattojen välissä, kunnes tokeni tolpilleen ja hyppeli takaisin samaan paikkaan josta sitä yritin hätistää pois. Sitten se siirtyi taas vähän lähemmäs minua. Ja arvatkaas kuka tätä kiljumista ja sekoilua todisti, no tietysti paikalle oli hiipinyt palstan grand old man "Pena" (jonka oikea nimi on muuten selvinnyt ja se on Jaakko, Kake kertoi) jonkun kaverinsa kanssa ja ihmettelivät mikä siellä oikein on. Olisitte nähneet miesten naamat kun sanoin, että sammakkoa vain täällä pelästyin.
"Mä jo aattelin, että siellä on rotta tai myyrä" sanoi toinen miehistä. Juu ei ollut ei, ihan vaan sammakko riitti tällä kertaa tähän hysteeriseen kiljuntasekoiluun lapio kädessä samalla heiluen. 

Siellä se kököttää keskellä kuvaa.

Ja taas piti yrittää muina naisina jatkaa hommia, vaikka olisi tehnyt mieli jättää perunat maahan ja jättää sammakko palstalle hyppimään. Sain potut kuitenkin nostettua, eikä sammakko häirinnyt enää. Pitäisi kyllä saada leikattua sitä rehottavaa apilaa, että näkisi jo kaukaa, jos palstalle on tullut kutsumattomia hyppeleviä vieraita.