Sadonkorjuuhommia ja mikrosipsejä

Coleslaw oman maan porkkanoista ja kaalista onnistui. Kaalia piti kuoria aikalailla toukkien takia, mutta kyllä siitä syötävääkin jäi. Kesäkurpitsaa tulee taas ihan hulluna ja loput potut on nyt nostettu. Testasin potuista mikrosipsejä ja voi luoja miten hyviä ne oli! Viipaloin perunankuorimaveitsellä potut, pyörittelin viipaleet rypsiöljyssä, asettelin leivinpaperin päälle ja laitoin mikroon. Täysteholla 3-5 minuuttia, suolaa päälle ja kartanon perunalastuille löytyi kilpailija. Näitä tehdään tulevaisuudessa varmaan useastikin, sipsit on niin hyviä! 
Sain myös hyvät potunkasvatusvinkit Kakelta, kun olin nostamassa Rosamundat maasta. Monet perunoista oli vihertyneitä ja tiedän, että olisi pitänyt mullata niitä. Mutta Kaken isäukon mukaan sen jälkeen kun peruna on kukkinut siihen ei saa koskea, sillä silloin sen kasvu voi häiriintyä, eli pitää mullata potut hyvin ennen kukintaa. Tiedänpä tämänkin ensi vuonna. Ja vihreät yksilöt on tietysti heitetty kompostiin. 

Coleslaw

Muovipussillinen rosamundaa ja muutama uuniperunankin kokoinen yksilö 

Mikrosipsit oli hetkessä syöty

Yhtenä iltana pääsin jälleen yksin palstalle puuhastelemaan ja siirsin parsat toiseen paikkaan kasvamaan. Tein niille ihan oman penkin palstan reunaan, siihen voi laittaa jotain muutakin kasvamaan. Parsoja pitäisi kai vähän pätkäistä ennen talvea ja jostain täytyy kehittää siihen päälle vähän lehtiä tai jotain suojaksi. Toiselle puolelle kukkapenkkiin laittaisin kukkasipulit jos ehtisi ne joskus hakea. Viime viikolla puutarhalla ei vielä ollut myynnissä, tulevat kuulemma syyskuun alussa. Tänään on ensimmäinen päivä syyskuuta, eli ihan kohta. Meinasin laittaa narsisseja ja tulppaaneita. Auringonkukkien kukat aukeavat ihan kohta, kunhan vain olisi muutama lämmin päivä vielä, niiden kylväminen kun jäi niin myöhäiseksi.

Parsat penkissään 

Kukkapenkki valmiina istutuksia varten 

Kohta aukeaa, ihan kohta 

Maa-artisokat rehottaa parimetrisinä, mutta ne

kehotetaan nostamaan vasta syys-lokakuussa enkä tietenkään malttaisi millään odottaa. Ja kun ne säilyvät parhaiten maassa, (nahistuvat nopeasti) niin täytyy ottaa aina vain sen verran kuin tarvitsee. Pitääköhän alkaa roudaa keittiövaakaa mukana etten roudaa sieltä viittä kiloa, jos tarvitsen keittoa varten vain kilon... Ja tuleeko niistä mitään kun ei ne ole vielä kukkineet lainkaan? Varret on paksut ja parimetriset, mutta ei kukan kukkaa näy. Ehkä mun tarvii vaan käydä katsomassa, kaivaa yksi ylös niin sittenhän tiedän. Ja kuka kannattelee sitten sen pettymyksen yli, jos siellä ei olekaan mitään? Se on sitten jo tragedia pahimmasta päästä.