Satoa on korjattu ja kesäkurpitsaa on edelleen riittänyt. Niinpä se olikin suuressa osassa sadonkorjuujuhlan tarjoiluissa. Sadonkorjuujuhlaa vietettiin viime sunnuntaina, kun oli vielä aurinkoa luvattu. Juhliin oli kutsuttu yksi ystäväperhe ja juniori odotti niitä kuin kuuta nousevaa.
Kesäkurpitsasta tehtiin kesäkurpitsafetaminimuffinsseja ja kesäkurpitsabrownie. Porkkanoita syötiin raakana tikkuina ja porkkanakuppikakkuina. Lehtikaali, sipuli ja purjo päätyivät piirakkaan yhdessä suppilovahveroiden ja pekonin kanssa. Härkäpapuja, avomaankurkkua, tomaattia ja ruohosipulia löytyi salaatista kvinoan ja fetajuuston kanssa. Hyvin maistui tarjoilut vaikka tarjoilupöytä olikin katettu kivasti kompostin viereen. Naapurin palstalta saatiin lainata pöytä ja muutama tuoli lisää.
Tuulesta huolimatta oli kivat juhlat ja tästä tehdään jatkossa perinne.
Ja ne maa-artisokat, no niiden kanssa eletään nyt ihan päivä kerrallaan ja uskotaan tulevaisuuteen. Nostin pari viikkoa sitten yhden ison varren ylös ja näky oli ahdistava. Yksi pieni mukula ja muutama pitkä soiro mukulanalku. Otin sen yhden pienen mukulan talteen ja pienet alut istutin takaisin maahan, toiseen paikkaan tosin. Vielä on pieni toivonkipinä siitä, että mukulat tekevät kasvuspurtin tässä syys-lokakuussa, niin kuin maa-artisokalla on tapana. Surkuhupaisinta oli se, että hukkasin sen pienen mukulan, jonka nostin maasta melkein heti. Joko juniori vei sen johonkin tai tiputin sen rehottavien apiloiden joukkoon, mutta maistaa en saanut. Ehkä hieman katkerana katson toisten upeasti kukkivia maa-artisokkarivistöjä, kun omani eivät ole kukkineet eivätkä kuki tämän kasvukauden aikana. En taida sittenkään saada kilokaupalla maa-artisokkaa, kuten haaveilin. Olisi kuitenkin ollut kiva maistaa edes se yksi. Teen tämän asian kanssa töitä päivittäin ja yritän päästä pettymyksen yli, mutta vaikeaa on. Todella vaikeaa.
 |
| Tekee pahaa katsella tätä mukulattomuutta |
Tänään piipahdimme tyttöjen kanssa pitkästä aikaa palstalla ja vieläkin sieltä sai lähteä takaisin pari kesäkurpitsaa taskussa. Niitä vaan tulee ja tulee. Varsiselleriä ei ole vielä maistettu. Kahdeksasta selleristä kuusi on vielä voimissaan. Kahdelle on käynyt joku mysteerinuupahdus. Olisiko joku pupujussi hyppinyt niiden päälle, en tiedä. Surullisin juttu kyllä oli huomata, että parsapenkistä on kadonnut yksi parsanalku. En jaksa uskoa, että mikään eläin söisi sitä juurineen, vaan onpa tainnut olla pitkäkyntinen asialla. Kohta näytti siltä kuin siinä ei olisi koskaan mitään kasvanutkaan. Kyllä ihmetyttää, että kuka pöllii toisen parsan, tai parsanalun perkele. Mä pöllin kohta jonkun maa-artisokat. Kostoksi. No ei vaan, en oikeesti. Vaikka mieli tekisi, mutta en voisi koskaan tehdä sitä kenellekään. Maa-artisokka on pyhä asia. Joo, ehkä mä haen jotain apua jostain...
 |
| Yksi puuttuu joukosta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti