Palstan paketointi

Viime viikolla vietettiin palstalla tuulinen iltapäivä syystöiden merkeissä. Juniori sai vihdoin poimia kukkia palstan kukkapenkistä ja grillikausikin sai päätöksen. Oli pakko grillata vielä viimeisen kerran ennen grillin varastoimista, ulkona on aina niin kiva syödä. 

Maa on nyt käännetty ja lannoitettu ja komposti on ihan tupaten täynnä. Ne ei maadu varmaan ikinä. Palsta-alueelta puuttuu paikka, johon voisi viedä suurimmat oksat ja kasvinraadot. Ne saa kuulemma heittää aroniapensasaidan juurelle ja sinne ollaan viskottu osa, mutta suurin osa on kompostissa, tai oikeastaan kompostin päällä, kun se on niin älyttömän täynnä. Roskalava yhtenä viikonloppuna olisi ihan fiksua, mutta palsta-aluetta ylläpitävällä seuralla ei kuulemma ole siihen varaa. Harmi. 

Viime viikon visiitillä saatiin palsta puoliksi pakettiin. Vielä jäi kalkitus tekemättä, maa-artisokat istuttamatta ja kukkapenkki kitkemättä. Ja koska kuiva syksy loppuu huomenna oli tänään pakko mennä pistämään palsta lopullisesti pakettiin. Istutin muutaman maa-artisokan mukulan aronia-aidan viereen, heittelin kalkkia sinne ja tänne ja kitkin kukkapenkin paljaaksi. Otin yhden auringonkukan mukaan ja kotona kaivelimme juniorin kanssa sieltä siemenet kuivumaan ja ensi kevättä odottamaan. 

Siellä lepää mun maa-artisokat 

Tämä palstakesä oli nyt tässä. Palsta antoi meille paljon satoa ja siellä tuli vietettyä aika monta tuntia raikkaassa ulkoilmassa. Siellä on haaveiltu, hikoiltu, huudettu, kasvettu, kitketty, itketty, imetetty, syöty, juotu, naurettu, rentouduttu, ihmetelty, pelästytty, puhuttu, oivallettu, mokattu ja onnistuttu. Kaiken kaikkiaan palsta on tarjonnut meidän perheelle paljon muutakin kuin vain syötäviä kasveja. Siellä on vietetty yhteistä mukavaa ja kiireetöntä aikaa ja ehkä juniorillekin on jäänyt mukavia muistoja, tai ainakin vähän ymmärrystä siitä miten ruoka löytää tiensä lautaselle. Minioni on sen sijaan nukkunut suurimman osan ajasta, jonka on palstalla viettänyt. Ensi kesänä on hänen vuoronsa päästä palstahommiin käsiksi. Ja syödä ehkä muutama kilo multaa samalla. 

Syystöitä ja toiveiden täyttymys

Syystyöt odottaa palstalla ja paljon pitäisi vielä kääntää maata. Päätin jo torstaina illalla käyttää perjantaina aamupäivällä hyödyksi ne pari tuntia, jotka juniorin oli tarkoitus viettää sirkuksessa päiväkodin kaverien kanssa. Saatoimme juniorin päiväkodille ja suuntasimme minionin kanssa palstalle hommiin. Sain käännettyä kolme lautareunuksista penkkiä ja koko pottumaan. Lapion heilunta loppui maa-artisokkien luokse. Mietin hetken ja päätin kaikesta huolimatta koittaa onneani. 
Pahimpaan mahdolliseen varautuneena ja sydän pamppaillen iskin lapion maahan, käänsin ja kiskaisin varresta ja mitä silmäni näkivätkään?! 

Kauniin punertavia, helposti kuorittavan muotoisia ihania maa-artisokan mukuloita, joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa! Pitkä ja epätoivoinen odotus palkittiin nyt. Olisin halunnut kiljua ilosta, mutta maltoin mieleni, sillä minioni olisi saattanut herätä ja silloin olisi ollut pakko jättää nuo kultakimpaleet maahan. Innoissani aloin kiskoa varsia ylös lapion avulla ja mukuloita riitti. Juniorin pikku kottikärry tuli täyteen kauniita mollukoita ja saatoin jo maistaa paahdetun maa-artisokan kielellä. 

Kottikärryllinen kultaa

Kotona kaivoin keittiövaa'an kaapista ja laitoin saaliin vaa'alle. Yhteensä reilut 2,6 kiloa!!! Oli heti pakko testata pari uutta reseptiä ja niinpä päädyin tekemään maa-artisokkafoccacciaa ja uunissa paahdettuja maa-artisokkia, jotka katosivat vatsoihin alta aikayksikön uunista ottamisen jälkeen. Tänään kuorin loput noin 1,5 kiloa maa-artisokkia keittoa varten. Nam nam nam, nyt on pieni puutarhuri todella tyytyväinen.

Näyttää aika karseilta pötköiltä, mut hitto kun on hyvää! 

Rukiinen maa-artisokkafoccaccia valkosipulilla höystettynä 

Syksy ja sipulit

Viime viikon maanantaina palstan perennapenkki sai kukkasipulit hellään huomaansa. Pari kolme viikkoa sitten käytiin tyttöjen kanssa ostamassa kukkasipulit, mutta tässä on ollut kaikenlaista menoa niin vasta viime viikolla oli vihdoin aikaa taas palstapuuhille. Istutin sinne krookuksia, narsisseja ja tulppaaneita. Kutakin lajia on kahta eri väriä ja kaikkien olisi tarkoitus kukkia toukokuussa. 

Siellä ne kukkasipulit lepää 

Maa-artisokkien varret katkoin pari viikkoa sitten. Mulla tais vähän naksahtaa päässä ja katkoin kaikki isot varret poikki. No ei naksahtanut oikeasti vaan ajattelin, että jos katkon ne varret, niin mukulat saisi kaiken kasvuvoiman eikä se karkaisi pitkiin varsiin. Epätoivoisesti toivon, että tuosta oli jotain hyötyä. En ole vieläkään uskaltanut kurkata uudestaan mukuloiden tilannetta. 

Surkean näköistä touhua 

Sunnuntaina kyläiltiin mummolassa ja käytiin kotiintulomatkalla palstalla korjaamassa loput sadot pois, ennen kuin halla vie kaiken. Ja vieläkin siellä oli kaksi isoa kesäkurpitsaa ja muutama pieni alku, jotka otin mukaan. Tukkimiehen kirjanpidon mukaan palstalta saatiin tänä kesänä yhteensä 32 kesäkurpitsaa. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin, eikä kaikkein pienimpiä ole laskettu tähän mukaan. Avomaankurkkuja saatiin kaiken kaikkiaan 35 kappaletta. Varsiselleriä istutettiin kahdeksan tainta, joista kahdelle kävi joku mysteerinuupahdus ja yhden kävin antamassa Kakelle, joka kuokki omalla palstallaan. Sain siltä pari hyvää neuvoa kesällä ja viisi varsiselleriä riittää meille ihan mainiosti. Ja Kakelle tuli hyvä mieli. Sitten kiskottiin pois kaikki loput purjot ja pari pikkukaalia. Lehtikaalin ylimmät lehdet korjasin pussiin, mutta jätin varret vielä penkkiin. Loput porkkanatkin kiskoin ylös. Suurin osa penkissä enää olevista porkkanoista oli ihan minikokoisia, mutta ne rouskuttelin iltapalaksi miehen kanssa valkosipulimajoneesin kera. 

Sunnuntain saalis 

Tänään ihanan aurinkoisena maanantaina lähdimme minionin kanssa palstalle ja missiona oli siistiä penkit ja istuttaa valkosipulinkynnet maahan. Valkosipulit menivät parsan kavereiksi ja rikkaruohot kitkin penkeistä kompostiin. Ainoastaan lehtikaalipenkkiin jäi vielä kaalinvarret. Sipulitkin korjasin pois. Osa meni kompostiin ja muutama tuli kotiin mukaan. Ensi kesänä laitetaan kyllä jotain muuta sipulia, eikä tollasta pientä kesäsipulia. Ja ahkeroin myös lapion varressa ja käänsin vähän maata. Kolme tuntia auringossa palstalla antoi taas mukavasti virtaa viikkoon. Syystyöt ei ihan hirveästi ole houkutelleet, olisi tosi kiva jos maa kääntyisi automaattisesti itsestään. Huomasin kuitenkin nauttivani kun sai taas hiljaisuudessa (minioni nukkui) hakata kuokalla maata ja kiskoa rikkaruohoja pois. Aurinkoinen sää tietysti vaikuttaa, joten toivotaan, että näitä kauniita syyspäiviä riittäisi vielä. Synkässä syysmyrskyssä en aio tehdä minkäänlaisia palstahommia. 

Sain tämän pläntin kitkettyä ja käännettyä