Pahimpaan mahdolliseen varautuneena ja sydän pamppaillen iskin lapion maahan, käänsin ja kiskaisin varresta ja mitä silmäni näkivätkään?!
Kauniin punertavia, helposti kuorittavan muotoisia ihania maa-artisokan mukuloita, joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa! Pitkä ja epätoivoinen odotus palkittiin nyt. Olisin halunnut kiljua ilosta, mutta maltoin mieleni, sillä minioni olisi saattanut herätä ja silloin olisi ollut pakko jättää nuo kultakimpaleet maahan. Innoissani aloin kiskoa varsia ylös lapion avulla ja mukuloita riitti. Juniorin pikku kottikärry tuli täyteen kauniita mollukoita ja saatoin jo maistaa paahdetun maa-artisokan kielellä.
Kottikärryllinen kultaa |
Näyttää aika karseilta pötköiltä, mut hitto kun on hyvää! |
Rukiinen maa-artisokkafoccaccia valkosipulilla höystettynä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti