Kevättä odotellessa

Kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka tänään satoikin lunta. Kun talvella ei ole voinut puuhastella puutarhassa olen tehnyt kaikenlaisia käsitöitä. Palsta kuitenkin palasi mieleen, kun Pukinmäki-seuralta kolahti tänään postiluukusta kirje laskun kera. Iloinen yllätys on palstalle tänä vuonna tuotava jätelava. Sinne saa kaiken sellaisen puutarhajätteen, mikä ei mahdu omaan kompostiin, eli meidän tapauksessa varmaan aika ison osan rikkaruohoista. Komposti on ihan tupaten täynnä, eikä siellä mitään maatumista varmaan ole edes tapahtunut. Ainakin se pitää ensitöikseen kääntää kunnolla. 

Kävin noin kuukausi sitten palstalla, hakemassa sinne unohtuneen lapion pois ja katselin jälkiä lumessa. Joku pikku hiiri ja muutama koira siellä on ainakin juoksennellut ja sen lisäksi meidän maa-artisokkia on käynyt joku ystävällinen koira myös lannoittamassa. Ei ois tarvinnut. Jos olisin tiennyt, että ihmiset kusettavat koiriaan siellä, olisin laittanut sinne jonkun barrikadin talveksi. Toisaalta, jos siellä kusetetaan koiria talvella niin varmaan siellä käydään myös kesällä... Että minkäköhänlainen (onpa hauska sana) muuri sinne pitää keväällä rakentaa?! Tai hirveä määrä kieltokylttejä ja piikkilankaa ympärille. Tai riistakamera, niinkuin mies ehdotti. (Sanoi kyllä vahingossa riistokamera, hahaa!) No ehkä jätetään kuitenkin muurit rakentamatta, piikkilangat, kyltit ja kamerat asentamatta ja annetaan kaikkien kukkien kukkia siitäkin huolimatta, että ne on lannoitettu koirien toimesta. Täytyy vaan sanoa juniorille kun niitä haistelee, ettei tunge nenäänsä liian syvälle. 

Juniorin kanssa onkin jo veikkailtu mikä on ensimmäinen kevätkukka, joka mullasta aikanaan esiin pilkistää. Näkeekö auringon ensimmäisenä narsissi, tulppaani, vai krookus? Jäädään jännityksellä odottamaan ja toivotaan, ettei kova pakkanen (tai ulkopuolisten tarjoamat lannoitteet) vahingoittanut mukuloita, kun silloin puuttui se suojaava lumipeite.