Laatikollinen luomua

Palsta on saanut tänä kesänä kyllä rehottaa aika rauhassa. Elokuun alussa meillä alkoi remonttiprojekti uudessa tulevassa kodissa ja siitäkin syystä kaikki mahdollinen vapaa-aika on mennyt remontoidessa. Tänään päätin piipahtaa pikaisesti pitkästä aikaa palstalla ja olipa melkoisen tuottoisa reissu. 

Runsas sade on taas varmistanut sen, että rikkaruohot ainakin rehottaa ja ovat jälleen vallanneet kaikki polut. Mutta enää en jaksa välittää, nyt vain korjaan tyytyväisenä satoa ja siistin polut sitten joskus, kun on aikaa. Tai jätän siistimättä. Veikkaan, että saan korjata satoa rikkaruohomeressä kahlaten. 

Tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut kasvattaa rikkaruohoja, vaan syötäviä vihanneksia. Ja onhan niitä jo tullut, ainakin kesäkurpitsoja. Niitä kyllä riittää, tänään korjatut yksilöt olivat erikoisen muotoisia, muhkuraisia pötköjä. Ulkonäkö tuskin vaikuttaa makuun ja niinpä nappasin ne sieltä jo pois. Ensi vuonna en kyllä laita kesäkurpitsoja niin lähekkäin, kuin tänä vuonna laitoin. Enkä ehkä ota sitä kasvilavaa käyttöön ollenkaan, tai ainakin poistan sen hyvissä ajoin taimien päältä, ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Takaosaan ei meinaa päästä hyvin, kitkemisestä puhumattakaan. Ja kesäkurpitsan valtaisat lehdet ovat peittäneet avomaankurkun taimet kokonaan, enkä taida tänä kesänä saada ainoatakaan kurkkua. 

Ensi vuonna taidan laittaa enemmän avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja vain pari tainta.

Perunat eivät kukkineet tänä vuonna lainkaan. Ajattelin jo, ettei siellä ole mitään ja niinpä päätin tarkistaa tilanteen. Vaan mitä löytyi? Nättejä pottuja kilon verran kotiin viemisiksi.

Nyt kun on varmistettu, että pottuja on, voi niitä tarpeen tullen käydä sieltä sitten hakemassa. Hieno juttu.

Tänä vuonna laitoin ensimmäisen kerran punajuuria ja tänään nostin ensimmäiset yksilöt maasta. Kaikkiaan viisi kappaletta. On siellä enemmänkin nostettavissa, mutta jätän ne sinne vielä vähäksi aikaa kasvamaan ja koitan saada järjestettyä aikaa säilöntäpuuhille. 

Muistan, kuinka äitini teki etikkapunajuuria silloin kun olin pieni ja ne maistuivat aina tosi hyviltä. Osa punajuurisadosta joutuu siis koekaniineiksi ja purkkiin. Täytyy kaivaa jostain joku varma ja hyvä resepti. 

Palsternakat saavat vielä kasvaa ihan rauhassa. Palsternakalla onkin yllättävän pitkä kasvukausi 120 vuorokautta, katsotaan koska ne on valmiita ja minkä kokoisiksi ehtivät kasvaa. Porkkanoissakin menee vielä, kun menin kylvämään ne liian syvälle. Kyllä siellä korkeat naatit rehottaa jo, mutta itse porkkanat tuskin on vielä valmiina. 

Lehtikaalikin innostui kasvamaan

En ole kyllä yhtään miettinyt, että mihin ihmeeseen laitan kaiken sadon, jonka palstalta saan. Pitäisi olla joku kellari, jossa voisi säilyttää palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta ja perunoita. Onneksi uuteen kotiin tulee iso jääkaappi, jonka voi sitten tunkea täyteen juureksia. Tai sitten kaivan uudelle pihalle jonkun montun ja pistän ne sinne. Muu perhe tykkäisi varmaan tosi paljon mun omasta "maakellarista" pihalla...  No olkoon nyt siellä palstalla vielä ihan rauhassa. Onpa aika mieletön fiilis lähteä palstalta laatikko täynnä itse kasvatettuja luomuvihanneksia.

Päivän sato laatikossa