Palstanhengen höpinät

Ihanaa, kun viime yönä satoi vihdoin ja viimein kunnolla vettä. Kävin tänään illalla piipahtamassa palstalla (tai oikeastaan pitää sanoa palstoilla) ja näytti siltä, että kasvit ovat saaneet taas kasvuvoimaa sateesta. 
Retiisit, pinaatit ja herneet ovat hyvässä vauhdissa. Nyt pitää vain käydä ahkerasti kitkemässä ja kastelemassa, sillä nämä sateet taisivat olla taas hetkeksi tässä. 

Keski-Suomesta tuodut mansikantaimet on istutettu aarin palstalle ja ne ovat saaneet laidat ja verkon suojakseen. Jos noista saadaan edes muutama mansikka, en halua, että ne menevät linnuille. 

Kun menee palstalle yhdeksän aikoihin illalla, ei siellä juuri porukkaa ole. Pari hassua tyyppiä ja tietysti Jaakko (jota alkuun "Penaksi" kutsuin, kun en tiennyt oikeaa nimeä). Puksun oma palstanhenki on paikalla aina, menee sinne ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Kohdalle osuessa mies ei ole hiljaa vaan alkaa höpöttää kaikenlaista ja kertaa samoja asioita päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tällä kertaa tulilinjalle joutui vävypoika, jonka palstaa Jaakko taas hoitaa. En muuten ole pysynyt kärryillä siitä,  kuinka monen palstaa tää palstanhenki omansa lisäksi oikein hoitaa, mutta monta niitä on.
Vävypoika on käynyt palstallaan viimeksi kuulemma äitienpäivänä ja kuvitteli, että se on päivässä kuntoon laitettu. No väärin luuli, mutta on se hyvä, että palstanhenki hoitaa. 

Palstanhenki tuntuu tietävän kenellä mikäkin palsta on hoidossa ja uudet hän bongaa heti ja kertoo sitten, miten jäi tuostakin hommat ihan kesken, kerran kävi jotain niittämässä ja sitten loppui mielenkiinto, ei ole näkynyt niitä ei.
Oon välillä miettinyt et mitähän se meistä oikein höpöttää. 

Palstanhengen lisäksi näin siellä pitkästä aikaa myös Kaukon, jolla on oma palsta parin palstan päässä meidän puolikkaasta aarista. Kauko esitteli kätevää heiluriharaansa ja harkitsen vakavasti sellaisen hankkimista, sillä siitä olisi paljon apua siellä toisella palstalla, jossa maa on kuin sementtiä. 

Palstan lisäksi myös meidän parveke on osittain omistettu istutuksille. Parvekkeelle istutetut kurkut ja tomaatit saivat tänään vihdoin suojan, kun mies sai jo aiemmin tekemäänsä kehikkoon muovin kiinnitettyä. On se kätevä. 

Upea minikasvihuone

Yläreunassa tomaatit ja alareunassa kurkut

Taimet ja aarin erämaa

Viikonloppuna sain vihdoin taimet, jotka olin tilannut jo tammikuussa. Tai osan niistä, sillä piparjuuri, lehtikaalit ja valkosipulit jäivät saamatta. Eniten harmittaa tuo piparjuuri, sillä lehtikaalista on omatkin taimet kasvamassa ja valkosipulia taitaa löytyä palstalta kompostin juurelta. Kurkut, tomaatit ja paprika pääsivät kotipihalle kasvamaan, siellä niitä on helpompi kastella ja hoitaa. 

Nyt on ollut ihan uskomattoman hienot ilmat ja lauantaina vietin yksin reilut viisi tuntia paahteisella palstalla ja istutin loputkin siemenet puolen aarin palstalle ja neljä riviä perunoita. Muu perhe lähti sukuloimaan Keski-Suomeen ja sain ihan rauhassa riehua palstalla. Sunnuntaiksi sain äidin taimienhakureissulle mukaan ja hän "pääsi" myös osallistumaan palstan hoitoon voikukan kitkemisen merkeissä. 

Sunnuntain jälkeen palstalta ei puutu kuin ne lehtikaalit, jotka saa kasvaa vielä jonkun aikaa sisällä. Palstalla kasvaa nyt hernettä, maissia, pinaattia, retiisiä, punajuurta, vahapapua, porkkanoita, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, salaattifenkolia, juuriselleriä ja sipulia. Ai niin ja tietysti nämä monivuotiset, eli raparperi, ruohosipuli, maa-artisokka ja kaikki eri mintut. Parsakin tosiaan teki tänä vuonna ensimmäisen sadon (yhden pienen parsanpätkän) ja koska en heti sitä siitä poiminut pois, ehti se sitten vuorokaudessa rehottaa ihan ylipitkäksi ja alkoi kukkia. Se siitä sadosta sitten.. Osaanpa olla nopeampi ensi vuonna. 

Ihan koko viittä tuntia en puoleen aariin saanut lauantaina tuhlattua, vaan osan ajasta käytin toisella palstalla a.k.a. mojaven erämaassa. Sain käännettyä sitä sementtiä sellaiset 1,5 m x 5 m ja olin sen jälkeen ihan puhki ja poikki. Nyt kun kolmeen viikkoon ei ole satanut on savimaa niin kovaa, että kuokkakin kimpoaa siitä. Ihan hullun hommaa... Harmittaa, ettei aiemmin ehditty tehdä sinne penkkejä valmiiksi, oltais nimittäin päästy pikkasen helpommalla. Nyt siellä on kuusi riviä perunaa, joista mies teki aiemmin neljä ja itse sain kaksi tehtyä sunnuntaina. 

Ennen 

Parin tunnin jälkeen

Rutikuiva savimaa

Ja yhteen pieneen laatikkoon istutin tänään korianteria, maustekirveliä ja timjamia. Veikkaus on, että korianteri ja kirveli menestyy, mutta timjami tuskin kasvaa.
Lisäksi meille on tulossa mansikantaimia Keski-Suomesta. Katsotaan millainen koti niille saadaan louhittua tuolta erämaasta, taidan antaa sen savotan ihan suosiolla miehelle. 

Puoli aaria ja aari päälle

Nythän kävikin sitten niin, että ei riittänyt puoli aaria eikä oma piha, vaan piti sitten ottaa yksi aari lisää viljelytilaa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia tänä kesänä, jos niitä nyt on ollut muutenkaan. Työkaveri muutti pois alueelta ja halusi luovuttaa palstan pois, niin otettiin se sitten itselle hoidettavaksi. Näin hänellä säilyy optio palstaan, jos mieli tekeekin vielä jatkaa jossain vaiheessa. 

Päätöstä ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä työkaveri pisti palstan hyvään kuntoon viime vuonna ja näin ollen me saadaan isompi pottumaa. Tämä uusi palsta ei ole ihan vanhan vieressä, kuitenkin samalla palsta-alueella ja tavallaan samalla puolella aluetta. 

Kesä kolkuttelee (tai ehkä voisi sanoa, että se on jo täällä) ja puoli aaria on jo ehditty kitkeä, kalkita, möyhiä ja lannoittaa ja minioni on ehtinyt jo maistella multaa ja juniori ruohosipulia. Jälkikasvu on ollut innoissaan lähinnä madoista. 

Taimet kasvavat ikkunalaudalla ja suurin osa taimista on tilattu taas etukäteen ja haetaan Kirkkonummelta toukokuun lopussa. Nyt kun on ollut tällaiset megahelteet, olisi jotain voinut jo istuttaakin, mutta siihen ei ole oikein ollut kunnolla aikaa, eikä niitä taimiakaan. 

Satoa puolen aarin puutarhasta on kuitenkin jo saatu ja äitienpäivänä leivoin oman maan raparperista raparperipiirakan. Puolet raparperista tosin piti kaivaa pakkasesta, mutta yli puolet oli kuitenkin tuoretta, aika hienoa. Ainiin ja parsa! Meidän palstan parsa antaa vihdoin ja viimein satoa. Ei paljoa, eikä paksuja, mutta piru vieköön sieltä niitä nyt vihdoinkin tulee. 

Raparperi huhtikuun lopulla.

Pikku parsa. On se söpö.

Tuolle uudelle aarille ei ole tehty mitään. Paitsi, että istutettiinhan me sinne muutama mansikan taimi, jotka saatiin yhdeltä palstanaapurilta, joka ei edes oikeasti ole meidän naapuri, mutta siinä lähistöllä ja puhelias tapaus. Kukaan ei kylläkään ole käynyt kastelemassa niitä, joten voi hyvin olla, että ne on ihan tuhoon tuomittuja. En odota mitään megalomaanista mansikkasatoa siis tältä vuodelta. Nyt pitäisi vain pistää potut maahan. Ja löytää jostain aikaa tälle kaikelle. Ja laittaa oma piha kuntoon. Jep jep...

Tässä uusi aari. Odottaa lapiointia ja kuokkaa. 

Kesän kaikuja ja taimitilauksia

Aika hienosti jäi blogi syksyn hulinoiden jalkoihin ja talvilevolle ihan varkain... :)

Hiljaiselosta huolimatta mielessä on kuitenkin aika ajoin pyörinyt palstan kasvien vointi, kun sitä lunta ei sitten suojaksi satanutkaan. Suurin huoli on kuitenkin ollut syksyllä omalle pihalle istutetusta pionista, köynnöskärhöstä ja villiviineistä. Niille olisi saanut tulla pakkaselta ja talven tuulilta suojaava lumikerros, mutta luonto päätti tänä talvena toisin. On kyllä tosi harmi, jos pioni ei selviä, mutta sen näkee sitten keväämmällä.

Yhtenä viikonloppuna tein jo innoissani suunnitelmia palstalle, että mitä mihinkin tänä vuonna istutetaan, mutta ne suunnitelmat tulevat muuttumaan, sillä tilasin juuri muutamia taimia joita ei vielä suunnitelmissa ollut. Tänä vuonna testataan miten palstalla menestyy juuriselleri, piparjuuri ja salaattifenkoli. Lisäksi tilasin yhden paprikan taimen, kolme eri tomaatin tainta ja kolme eri avomaakurkun tainta. Nämä tosin saavat kasvaa meidän parvekkeella ja pihalla. Ja koska tomaatit ja kurkut eivät vie tilaa palstalta, voisi sinne istuttaa muutaman mansikan taimen. 

Ensi kesänä hommia riittääkin tuplasti, sillä työsarkaa riittää myös omalla pihalla. Sieltä pitää poistaa yksi tuija, joka näyttää siltä, että se olisi vain tiputettu sinne jostain taivaalta. Kyseinen ikivihreä ei sovi sinne ollenkaan ja saa siis lähtöpassit. Lisäksi sieltä pitää kaivaa ylös jonkun puun (jota en tunnista) kanto versoineen. Syreeni saa jäädä, vaikka vähän reppana onkin. Omenapuuta pitää leikata ja varmaan aika rankalla kädellä, samoin kuin punaherukkapuskaa. Yhteen kohtaan pitää rakentaa kunnon kukkapenkki ja tarkistella vähän miten muissa paikoissa kukat kasvaa. Tehdään tänä kesänä se mitä ehditään ja loput sitten ensi vuonna. En ota turhaa stressiä. Enkä malta odottaa, että pääsee taas palstalle hommiin ja laittamaan omaa pihaa kuntoon!