Tuholaistarinaa

Se on sitten heinäkuu, eli kesä on jo pitkällä. Palstalla on touhuttu, eikä blogille ole juuri aikaa ollut, mutta mahtavaa on se, että satoa on jo saatu. Retiisiä, pinaattia, salaattia ja raparperia on jo syöty, unohtamatta muutamaa makeaa mansikkaa. Mansikoita on kypsynyt jo niinkin paljon, että viime viikolla tehtiin minionin ja juniorin kanssa omista mansikoista perinteinen kesäinen mansikkakakku!

Perunapelto rehottaa, istutettiin sitten sitä perunaa ihan koko naapurustolle tarjottavaksi. En tosiaan tiedä missä me noi kaikki potut säilötään. Naurettiin jo, että syksyllä syödään sitten keitettyä perunaa, paistettua perunaa, perunamuusia, kermaperunoita, valkosipulikermaperunoita, lohkoperunoita, tikkuperunoita, perunoita, perunoita ja perunoita. 

Omat pinaatit maistuu superhyviltä.

No se mitä sitten ei syödä, on mun rakkaudella esikasvattamat paksoit, jotka söi joku musta pikku ötökkä. Harmitti ihan vietävästi, kun huomasin taimien pinnoilla jotain öttiäisiä, joiden lajista ei ole vielä otettu selkoa. Heitin kaikki kompostiin ja siihen penkkiin tilalle laitettiin härkäpapuja. 

Toistaiseksi tunnistamaton tuholainen.

Palstalla on ollut muitakin tuholaisia. Näiden paksoituholaisten lisäksi vanhat tutut kotilot matelevat paikasta toiseen, ennen kuin astun niiden reitille ja päästän ne viimeiselle matkalleen etikkapurkkiin kylpyyn kavereiden kanssa. Kotiloiden lisäksi rusakot tai citykanit, molempia on palstalla tavattu, ovat syöneet punajuurien naatit. Yhtenä päivänä bongasin laatikosta ampiaispesän alun, jonka tosin urheasti tuhosin kera kuningattaren. Ja kun ampiainen ei enää asustellut laatikossa, ilmestyi sinne pari pientä hiirulaista. 

Se olikin hauska setti. Olin yhtenä iltana yksin palstalla ja Kauko sattui olemaan omallaan siinä lähistöllä ja puhuin sitten kovaan ääneen, että kun en oikein uskaltaisi ottaa hanskoja laatikosta, kun siellä on hiirillä pesä. Mieheni oli jo kertaalleen törmännyt niihin, joten tämä oli siksikin tiedossa. Kannatti avata suunsa ja näkihän se Kauko ilmeistä ja eleistä, että nyt on neito hädässä ja riensi apuun. 

Kauko nosteli tavaroita pois ja huomasi heti toisen asukeista. Hän sai sen sieltä pois ja heitti pusikkoon. Sitten oli vielä se toinen, jonka luultiin jo luikkineen jostain reiästä pakoon, mutta huomasinkin sen kasvihuonepeitteen sisällä pyörimässä ja sieltä se sitten hätisteltiin pois. 
Eiväthän ne pienet hiiret mitään tee, mutta ei niistä mulle kyllä palstan alivuokralaisiksikaan ole. Seuraavana päivänä oli miehen vuoro inventoida laatikko ja putsata sieltä kaikki hiiren pesäksi kelpaavat asiat pois, jotta laatikko olisi mahdollisimman vähän hiiriä houkutteleva jatkossa. 

Ja sitten se tuholaisista pahin. Se on se lorvikatarri, joka saattaa jossain vaiheessa tulla kylään ja sitten jää palsta retuperälle. Toivottavasti se pysyy tänä kesänä kaukana! 

On viime aikoina istutusilmoja pidellyt...

On ollut hauska huomata, miten trendikästä oman ruuan kasvattamisesta onkaan viime aikoina tullut. Sitähän ollaan sitten vallan trendin aallonharjalla ja oltu itse asiassa jo muutaman vuoden ajan. :)

Oma palstaharrastus lähti ihan puhtaasti siitä, että halusin oman kasvimaan ja opetella kasvattamaan sekä kukkia että syötäviä hyötykasveja ja paikan jossa hengailla (ja grillata), kun omaa pihaa ei vielä silloin ollut. (Raskaushormoneilla saattoi silloin myös olla jotain vaikutusta asiaan...) Nyt on puolen aarin lisäksi aarin palsta ja oma pikku piha päälle. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, jos niitä nyt koskaan on ollutkaan.

Uusi mansikkapenkki

Toukokuun lämpöiset ja suhteellisen kuivat ilmat on laittanut vauhtia suunnitelmiin ja tämän vuoden istutussuunnitelmat on jo tehty. Isompi palsta jyrsittiin jo muuutama viikko sitten ja pienemmällä muokattiin maa ja laatikot lapiolla kääntämällä. 
Taimet ovat saaneet kasvaa olohuoneen ikkunalaudalla ja viime viikonlopun ihanan lämpöisessä säässä istutin kesäkurpitsat ja sipulit puolikkaalle aarille. 
Lauantaina aarin palstalla laitettiin puikulaperunat multaan ja istutettiin osa mansikoista uudelleen katekankaan kera. 

Istutus-, kylvö- ja kitkemispuuhaa riittää vaikka joka päivälle ja onneksi sää näyttää tällä viikolla suosivan. Nyt kun mansikat istutettiin uudelleen ja purettiin niille tehdyt laatikot, teimme pitkistä laatikoista pienemmät puolen aarin palstalle niihin kohtiin, joista laidat vielä puuttuivat penkeistä. Tällä viikolla on tarkoitus istuttaa vielä loput taimet ja kylvää siemenet, kun saadaan kaikki penkit laitoineen valmiiksi. 

Vanhat palstatutut ovat myös ilmestyneet palstoilleen touhuamaan. Oikeastaan tuntuu siltä, että me ollaan taas jäljessä näissä istutuspuuhissa ja toiset ovat jo laittaneet kaiken valmiiksi ja kastelevat istutuksiaan, kun itse vasta kitketään penkkejä ja valmistellaan niitä kylvöjä varten. Mikäs kiire tässä...

Puikulat mullassa (tai savessa oikeastaan).

Kesäkurpitsat mökin alla piilossa ja vieressä sipulit.

Siemenostokset ja esikasvatusta

Toissa viikonloppuna oli sitten pakko lähteä siemenostoksille ja mukaan tarttui parikymmentä pussia erilaisia siemeniä. Aika fiilispohjalta valikoin pussit ja otin myös muutamia kukkien siemeniä. Ajattelin viskoa niitä palstan reunoille ja takapihan kukkapenkkiin ja katsoa tuleeko mitään. 

Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta ja tänä vuonna koitan saada paksoit kasvamaan. Ja yritän kasvattaa myös kaikki taimet tällä kertaa itse. Esikasvatusta tarvitsee paksoin lisäksi myös varsiselleri, lehtikaali, kesäkurpitsa, tomaatti ja avomaankurkku. Paksoin ja varsisellerin kylvin jo, muut laitan myöhemmin. Lehtikaali tarvitsee esikasvattaa 4-6 viikkoa ennen ulos istuttamista ja kesäkurpitsalle ja avomaankurkulle riittää 3-4 viikkoa. Tomaatti pitäisi myös kylvää kohta. 

Saa nähdä, saanko taimista riittävän vahvat, vai joudunko kuitenkin turvautumaan ostotaimiin. Aiempina vuosina ne ovat jäänet vähän turhan hennoiksi, eivätkä ole jaksaneet kasvaa kunnolla. Ehkä ne kaipaa jotain lannoitusta esikasvatusvaiheessa... Täytyy tarkkailla tilannetta. 

Iso yllätys oli kuitenkin se, että paksoit alkoivat jo puskea sirkkalehteä, joten saa nähdä miten niiden käy.. Varsiselleristä ei näy vielä mitään. Kastelua ja odottelua tiedossa siis.

Paluu palstoille

Voi apua... Hienosti jäi viime kesänä blogin kirjoittaminen ihan täysin unholaan... Oli muka niin hirveän vaikeaa iltaisin avata konetta, että olisi kirjoittanut edes muutaman rivin. Kesäkuussa vielä jaksoin näköjään kirjoittaa ja sitten vei kesä mukanaan. Tai sitten oli vain aivan liian kuuma kirjoituspuuhiin. :)

Viime kesä meni kyllä palstankin puolesta hieman harakoille, täytyy myöntää. Kuivuus, sinilevä joessa ja kesälomareissut aiheuttivat sen, että palsta jäi vähälle huomiolle. Kyllä siellä käytiin aina silloin tällöin, mutta penkit pääsivät rehottamaan ja alkusyksystä oli aikamoinen kitkemishomma edessä.

Kuivuudesta huolimatta saatiin satoa (mm. herneitä, retiisiä, punajuuria, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kurkkuja ja salaattia) ihan kivasti. 

Olen ilokseni huomannut, että erilaisten puutarhaohjelmien kausi on startannut jälleen ja siemenet ovat saapuneet kauppoihin. Kävin reilu parisen viikkoa sitten kävelyllä palstoilla katsomassa kuinka paljon siellä vielä on lunta. Lunta oli ihan kiitettävästi, mutta vaikuttaa siltä, että ne saattavat myös sulaa pian, kun ei ole mitään isoja kinoksia muodostunut mihinkään.

Timjami oli ainakin säilynyt hienosti ja taitoin siitä oksan mukaani. 

Etsiskelin viikonloppuna viime kesältä jääneitä siemenpusseja, enkä meinannut löytää niitä mistään. Epätoivoisena tutkin myös takapihan terassin laatikot ja sieltähän ne löytyivät! Kivasti siellä koko talven pakkasessa olleet. Karaistuneet on ainakin.. 

Josko sitä sitten viikonloppuna kävisi hakemassa vähän uusia siemeniä ja laittaisi taimia kasvamaan. Ja ihan huvin ja vertailun vuoksi aion kyllä kylvää noita ulkona talvehtineita siemeniäkin. Katsotaan tuleeko niistä mitään.