Potut maassa ja taimet edelleen ikkunalaudalla

Toukokuu se sitten hujahti taas vauhdilla ja saatiin ne potutkin vihdoin viime viikolla maahan.   Innoissani väänsin vakoja, että varmasti sitten riittää, kun oli kuitenkin viiden kilon säkki siikliä. No, kävikin niin, että siellä on nyt pari vakoa ilman pottuja ja vielä ihan hassusta siellä ihan keskellä, kun potut loppuivat kesken, eikä mistään puutarhakaupasta enää saa siemenperunoita, kysytty on. Täytyy siis laittaa kaupan potut vielä itämään ja iskeä maahan sitten kun on edes vähän itäneet. Kasvavat kivasti sitten eri aikaan siinä kaiken keskellä. 

Pottuja oikealla ja pottuja vasemmalla, keskellä tilaa rikkaruohojen temmeltää.

Herneet kolmessa rivissä. 

Pottujen lisäksi aarin palstalle kylvin tänään herneitä. Kylvin oikein kolmea eri sorttia, on viime vuotiset silpoherneet, ihka uudet silpoherneet ja yksi rivi sokeriherneitä. 

Kylvökset ja istutukset on nyt tehty ihan sikin sokin fiiliksen mukaan ja sen mukaan, mitä nyt tunnissa tai puolessatoista iltaisin ehtii. Eilen illalla kävin istuttamassa jättiauringonkukkien taimet ja tuin ne hyvin, etteivät mene tuulessa poikki. Niiden suhteen on nyt isot odotukset, toivotaan että saadaan oikein superjätti-isoja ihania auringonkukkia, joita kaikki voi ilokseen ohimennessään ihailla. Istutin ne puolen aarin palstalle uuden aidan viereen, joka väsättiin viime viikon lopulla. 

Uuden aidan tarkoitus on ensiksikin pysyä pystyssä ja ylipäätään olla aita, jota edeltäjänsä ei enää pariin vuoteen ollut ollut ja toiseksi pitää pupujussit loitolla, tai tehdä niiden tuhoamisyrityksistä edes vähän vaikeampaa. Puput rynnii aronia-aidan läpi kyllä suht helposti, mutta josko eivät kuitenkaan hyppisi tämän toisen aidan yli. Aidasta puuttuu vielä portti, joka valmistui jo tänään, mutta se pitäisi käydä vielä kiinnittämässä, kunhan mieskin saisi aikaa palstailuun. Sen jälkeen, kun portti saadaan paikoilleen uskallan viedä lehtikaalin taimet palstalle kasvamaan. Ja ehkä ihan varmuuden vuoksi laitan niiden ympärille vielä jonkun tuplavarmistuksen, eli viime vuotisen kehikon, koska pännii meinaan niin perkeleesti, jos puput käy syömässä mun itse kasvattamat taimet kuten viime vuonna kävi.

Uusi aita istutusten suojaksi

Lehtikaalien lisäksi olohuoneen ikkunalautaa koristaa vielä parsakaalin taimet, pari varsisellerin tainta, avomaankurkut, kesäkurpitsat, yksi yllätyskurpitsa, paksoin taimia, basilikaa ja piparminttua. Paksoin taimista pari pääsee pannulle jo varmaan tällä viikolla, ovat nimittäin kasvaneet tosi hienosti ja lehdet on jo ihan syötävän kokoisia. Mietin vielä vienkö niitä lainkaan palstalle vai vaalinko niitä täällä kotona, jotta tuholaiset eivät käy niiden kimppuun niinkuin viime vuonna. Sitä muistaa tosi hyvin tuollaiset tuholaisten kohteeksi joutumiset ja niiden myötä tulee näköjään aika suojelunhaluiseksi taimiaan kohtaan. 

Aarin palstalle suojan alle jo ajat sitten istutetut ylikasvaneet kesäkurpitsan taimet kokivat karun kohtalon kuten pelkäsin ja paleltuivat. Ei jotenkaan harmittanut kovin paljoa, kun osasin tuota odottaa ja uudet taimet ovat siis jo kasvaneet ihan istutuskelpoisiksi ja voisi viedä sinne kunhan ehtisi. Yllätyskurpitsan taimi on siis joku kurpitsan siemen, jonka kylvin, yksi niistä iti ja lähti kasvuun ja se saa aikanaan paikan kesäkurpitsojen vierestä. Jännätään sitten millainen kurpitsa sieltä kasvaa. Basilikat saa kasvaa parvekkeella.

Ainiin ja tomaatitkin on saatu parvekkeelle omaan "mökkiinsä". Niissä on jo paljon kukkia, mutta toisista taimista pitäisi käydä poistamassa varkaita. 

Paljon on hommaa, mutta onneksi näiden kanssa ei ole mikään kiire ja tämän harrastuksen on tarkoitus lievittää stressiä, ei aiheuttaa sitä, joten asia kerrallaan edetään.