Monsteri ja muuta satoa

Melkein kaksi kuukautta hurahtanut edellisestä kirjoituksesta, hups. Syytän kesää ja vaikka kärpäsiä... 
Tässä välissä on palstoilla tapahtunut aika paljon ja satoakin on jo korjattu. Kahden viikon kesälomareissun aikana yllätyskurpitsa, joka osoittautui tavalliseksi kesäkurpitsaksi, synnytti monsterin. Kesäkurpitsa painoi melkein vastasyntyneen juniorin verran, eli 2,8 kiloa ja oli kerrassaan loistavan makuinen. Yleensä tuollaiset monsterikesäkurpitsat on helposti puisia ja pahanmakuisia, mutta tämä yksilö yllätti ja maistui maukkaalta. 

Avomaankurkut ja tomaatit on kerätty parvekkeelta.

On tainnut mennä taimet keväällä sekaisin, sillä yksi tavallinen kesäkurpitsa osoittautuikin eri lajiksi. Se on tehnyt ihan hullun pitkän varren ja sieltä varresta puskee sellaista vaaleanvihreää pyöreää kurpitsaa, eikä mulla ole mitään hajua, mikä lajike on kyseessä. Katsotaan, kunhan se kasvaa pidemmäksi. Toinen (arviolta) tavallinen kesäkurpitsa kasvattaa vain isoja lehtiä ja kukkii kyllä, mutta ei tee kurpitsaa. Olen koittanut tökkiä kukkia, että pölyttyisivät, mutta en usko, että sillä on vaikutusta. Penkissä on siis monsterikesäkurpitsoja tuottava yksilö, erikoisia vaaleita pallerokurpitsoja tuottava yksilö ja yksi joka kasvattaa vain lehtiä ja kukkia, kai sen kasvuvoima on mennyt kaverille. 

Lajike toistaiseksi tuntematon.

Herneitä on saatu syödä, tosin myös pupujussit ovat vierailleet ahkerasti meidän hernepenkissä ja huomasin eilen, että suurin osa silpoydinherneistä on viikonlopun aikana pupujen toimesta tuhottu. Sokeriherneet eivät ole jostain syystä kelvanneet yhtä hyvin kuin silpoydinherneet ja olen kerännyt niitä pakkaseen talteen. Sokeriherneitä on sitten kiva paistaa pannulla ja heittää vaikka ramenkeiton joukkoon. Ensi vuonna täytyy suojata hernepenkki paremmin, varsinkin, jos sen laittaa jälleen aarin palstalle. Puolen aarin palstahan sai hyvän aidan ympärilleen ja se kyllä näyttää suojanneen hyvin sekä lehtikaalit että parsakaalit.

Parsakaalia on siis tosiaankin tulossa, ainakin pienet alut siellä jo isojen lehtien seassa pilkistää. Tämä on iloinen yllätys, sillä näiden suhteen ei ollut odotukset kovinkaan korkealla. 
Myös lehtikaali kasvaa loistavasti, varsinkin ne suoraan siemenestä maahan kylvetyt. Puolet esikasvatetuista lehtikaalin taimista kuolivat ja näyttää vahvasti siltä, että kannattaa vaan kylvää suoraan siemenestä ja suojata harsolla riittävän pitkään niin tulee kestäviä ja hyviä. 

Sipulit on kasvaneet hyvin ja niistä suurin osa onkin jo nostettu pois. Saivat kuivua uudessa kasvihuoneessa takapihalla. Nyt vaan kaipaan sitä kylmäkellaria, että saisi kaikki säilytettyä hyvinä. Porkkanaa tulee paljon ja perunaa, eikä niille ole jääkaappia kummempaa säilytyspaikkaa. Eli syksyn tultua meidän jääkaappi tulee täyttymään perunasta, porkkanasta ja palsternakasta. 

Punajuurille on tapahtunut jotain erikoista, lehdet on ihan kellertäviä ja mukulat ihan minikokoisia. Saattaa olla, ettei sieltä saada järkevän kokoisia punajuuria ollenkaan. Ja se punainen pinaatti siinä punajuurien vieressä, se kyllä lähti kasvuun, mutta jäi tosi pieneksi, enkä ole ehtinyt maistaa sitä. 

Ja niitä rikkaruohoja, niitä kasvaa sen seittemää sorttia, että eikun kitkemispuuhiin vaan, taas.