Viime vuoden opit

Jäi sitten viime vuoden bloggailut jokseenkin vähemmälle. Syytetään siitä nyt sitten vaikka koronaa ja sitä, ettei enää työpäivien jälkeen oikein jaksanut avata konetta sen jälkeen, kun läppärinluukun oli huitaissut kiinni. Sen sijaan aika kului kyllä palstalla ja ulkoillen, jäi vain raportoinnit lyhyeen. Katsotaan miten käy tänä vuonna, josko sitä innostuu taas tarinoimaan...  

Palstalla kasvit kasvoivat ja satoa saatiin taas kivasti omiin tarpeisiin. Oli mukavaa viedä naapureillekin aina silloin tällöin palstan antimia, kun niitä kuitenkin tuli myös yli omien tarpeiden. Keväällä istutetut vadelmatkin antoivat pienen pienen sadon ja pitkin kesää sai poimia yhden tai pari marjaa palstavisiitti kerrallaan. Tänä vuonna niille tarvitsee rakentaa kunnon tukisysteemit lankarimpuloiden sijaan.

Erikoiset punaiset pinaatit kasvoivat aika kituen eikä niistä lopulta saatu satoa lainkaan. Parsakaalien kohtaloksi koitui pienet mustat ötökät ja sapetti suht paljon, kun ne lähtivät niin hienoon kasvuun, sadonkorjuu myöhästyi parilla päivällä ja sitten ötökät pesiytyi niihin pikkuisiin nuppuihin, eikä niitä voinut enää syödä. Parsakaali on näköjään altis tuholaisille ja jää tänä vuonna kasvattamatta. 

Satoisimmat lajit olivat peruna, palsternakka, porkkana, sipuli, kesäkurpitsa, pinaatti, pavut ja lehtikaali. Papuja laitetaan reilusti myös tänä vuonna, ne olivat nimittäin ihan hitti ruokalautasella ja kestää loistavasti myös pakastusta, joten ollaan saatu nauttia omista pavuista myös talvella. Lehtikaalia tuli myös todella paljon ja sitäkin pakastettiin. 

Viime vuonna kasvatettiin myös ensimmäistä kertaa muitakin kurpitsoja kesäkurpitsan lisäksi. Yhdestä tuli juuri sellainen täydellinen halloween-kurpitsa ja siitä saatiin tehtyä hieno lyhty. 

Tällä hetkellä olkkarin ikkunalautaa koristaa taas pieni taimitarha ja tänäkin vuonna on jotain uutta mukana. Tällä kertaa testataan saadaanko kasvatettua siemenestä paprikaa ja chiliä. Chiliä on paria eri laatua Biquinho ja Piment despelette. Paprika on California Wonder-lajiketta. Lisäksi esikasvatuksessa on myös Tiny tim-kirsikkatomaatti ja Balkonzauber-pensastomaatti, muutama pak choin taimi ja pari kelloköynnöstä. Kurpitsojen ja kurkkujen esikasvatuksen vuoro on sitten vähän myöhemmin. Ja kuten viime vuodesta opin, en esikasvata lehtikaaleja enää vaan kylvän sitten suoraan penkkeihin ja peitän harsolla niin lähtevät paremmin kasvuun. Esikasvatetuista taimista puolet nimittäin kuoli kokonaan. 

Tulevan kauden uutuusjuttu on meidän pikkuinen kasvihuone omalla takapihalla. Sinne laitetaan kasvamaan tomaatit, chilit ja paprikat. Se on tietysti jo viime kesänä kasattu ja koko syksyn ja talven siellä nököttänyt ja toiminut palstakamojen varastona. Kunhan lumet sulaa pihalta, niin sitten päästään aloittamaan laatikoiden rakentelu. 

Monsteri ja muuta satoa

Melkein kaksi kuukautta hurahtanut edellisestä kirjoituksesta, hups. Syytän kesää ja vaikka kärpäsiä... 
Tässä välissä on palstoilla tapahtunut aika paljon ja satoakin on jo korjattu. Kahden viikon kesälomareissun aikana yllätyskurpitsa, joka osoittautui tavalliseksi kesäkurpitsaksi, synnytti monsterin. Kesäkurpitsa painoi melkein vastasyntyneen juniorin verran, eli 2,8 kiloa ja oli kerrassaan loistavan makuinen. Yleensä tuollaiset monsterikesäkurpitsat on helposti puisia ja pahanmakuisia, mutta tämä yksilö yllätti ja maistui maukkaalta. 

Avomaankurkut ja tomaatit on kerätty parvekkeelta.

On tainnut mennä taimet keväällä sekaisin, sillä yksi tavallinen kesäkurpitsa osoittautuikin eri lajiksi. Se on tehnyt ihan hullun pitkän varren ja sieltä varresta puskee sellaista vaaleanvihreää pyöreää kurpitsaa, eikä mulla ole mitään hajua, mikä lajike on kyseessä. Katsotaan, kunhan se kasvaa pidemmäksi. Toinen (arviolta) tavallinen kesäkurpitsa kasvattaa vain isoja lehtiä ja kukkii kyllä, mutta ei tee kurpitsaa. Olen koittanut tökkiä kukkia, että pölyttyisivät, mutta en usko, että sillä on vaikutusta. Penkissä on siis monsterikesäkurpitsoja tuottava yksilö, erikoisia vaaleita pallerokurpitsoja tuottava yksilö ja yksi joka kasvattaa vain lehtiä ja kukkia, kai sen kasvuvoima on mennyt kaverille. 

Lajike toistaiseksi tuntematon.

Herneitä on saatu syödä, tosin myös pupujussit ovat vierailleet ahkerasti meidän hernepenkissä ja huomasin eilen, että suurin osa silpoydinherneistä on viikonlopun aikana pupujen toimesta tuhottu. Sokeriherneet eivät ole jostain syystä kelvanneet yhtä hyvin kuin silpoydinherneet ja olen kerännyt niitä pakkaseen talteen. Sokeriherneitä on sitten kiva paistaa pannulla ja heittää vaikka ramenkeiton joukkoon. Ensi vuonna täytyy suojata hernepenkki paremmin, varsinkin, jos sen laittaa jälleen aarin palstalle. Puolen aarin palstahan sai hyvän aidan ympärilleen ja se kyllä näyttää suojanneen hyvin sekä lehtikaalit että parsakaalit.

Parsakaalia on siis tosiaankin tulossa, ainakin pienet alut siellä jo isojen lehtien seassa pilkistää. Tämä on iloinen yllätys, sillä näiden suhteen ei ollut odotukset kovinkaan korkealla. 
Myös lehtikaali kasvaa loistavasti, varsinkin ne suoraan siemenestä maahan kylvetyt. Puolet esikasvatetuista lehtikaalin taimista kuolivat ja näyttää vahvasti siltä, että kannattaa vaan kylvää suoraan siemenestä ja suojata harsolla riittävän pitkään niin tulee kestäviä ja hyviä. 

Sipulit on kasvaneet hyvin ja niistä suurin osa onkin jo nostettu pois. Saivat kuivua uudessa kasvihuoneessa takapihalla. Nyt vaan kaipaan sitä kylmäkellaria, että saisi kaikki säilytettyä hyvinä. Porkkanaa tulee paljon ja perunaa, eikä niille ole jääkaappia kummempaa säilytyspaikkaa. Eli syksyn tultua meidän jääkaappi tulee täyttymään perunasta, porkkanasta ja palsternakasta. 

Punajuurille on tapahtunut jotain erikoista, lehdet on ihan kellertäviä ja mukulat ihan minikokoisia. Saattaa olla, ettei sieltä saada järkevän kokoisia punajuuria ollenkaan. Ja se punainen pinaatti siinä punajuurien vieressä, se kyllä lähti kasvuun, mutta jäi tosi pieneksi, enkä ole ehtinyt maistaa sitä. 

Ja niitä rikkaruohoja, niitä kasvaa sen seittemää sorttia, että eikun kitkemispuuhiin vaan, taas.

Punaista pinaattia ja palstaviinit

Viikonloppuna istutin kesäkurpitsan, yllätyskurpitsan, avomaankurkun ja varsisellerin taimet ja suojasin ne harsoillla. Ilokseni huomasin myös, että kylvämäni lehtikaalin siemenistä osa on jo itänyt harson alla, joten tänä vuonna odotetaan suurta lehtikaalisatoa, kunhan puput pysyy loitolla. Lehtikaalin taimet odottaa vielä ikkunalaudalla, mutta nyt nekin voisi jo viedä palstalle kasvamaan, kun porttikin on saatu paikoilleen.

On se hieno. 

Puolen aarin palstan naapuripalstoille on tullut uutta porukkaa ja nurkilla on pyörinyt nyt enemmänkin jengiä. Eräs herra kyseli yksi ilta viikolla mitä olen jo istuttanut ja kysyi sitten yhtäkkiä haluaisinko punaista pinaattia? Tietysti halusin ja ukkeli lupasi tuoda jonain päivänä, kun ollaan taas samaan aikaan mestoilla. Punaisen pinaatin siemenet ovat kuulemma Bangladeshista asti. Jäin mielenkiinnolla odottamaan, muistaako tyyppi koko keskustelua ja lauantaina hän sitten sattui olemaan mestoilla ja esitti kysymyksen uudelleen. Kun sanoin, että joo joo tottakai, herra kääntyi, lähti kohti omaa palstaansa ja hetken päästä hän tuli takaisin mukanaan pussi, jossa oli pienen pieniä mustia siemeniä. Otin ne vastaan ja kylvin samantien samaan penkkiin punajuurien kanssa. Nyt odotetaan todella mielenkiinnolla mitä niistä kasvaa. Toivottavasti ei mitään laitonta kuitenkaan! 

Lauantaina sain seurakseni palstalle ystävän, joka joutui kaiken höpöttelyn ja viinin lipittelyn keskellä myös ihan hommiin. Hän sai kitkeä voikukat ja muut ylimääräiset heinät pois laatikoiden ympäriltä ja tuli tosi siistiä jälkeä! Täytyy myöntää, että oli muuten eka kerta, että oli palstahommissa viiniä mukana ja tulipa viihdyttyä siellä ihan iltamyöhään asti. Siinä vaiheessa, kun aurinko ei enää lämmittänyt, oli aika hypätä fillarin selkään ja polkea kotiin. 

Potut maassa ja taimet edelleen ikkunalaudalla

Toukokuu se sitten hujahti taas vauhdilla ja saatiin ne potutkin vihdoin viime viikolla maahan.   Innoissani väänsin vakoja, että varmasti sitten riittää, kun oli kuitenkin viiden kilon säkki siikliä. No, kävikin niin, että siellä on nyt pari vakoa ilman pottuja ja vielä ihan hassusta siellä ihan keskellä, kun potut loppuivat kesken, eikä mistään puutarhakaupasta enää saa siemenperunoita, kysytty on. Täytyy siis laittaa kaupan potut vielä itämään ja iskeä maahan sitten kun on edes vähän itäneet. Kasvavat kivasti sitten eri aikaan siinä kaiken keskellä. 

Pottuja oikealla ja pottuja vasemmalla, keskellä tilaa rikkaruohojen temmeltää.

Herneet kolmessa rivissä. 

Pottujen lisäksi aarin palstalle kylvin tänään herneitä. Kylvin oikein kolmea eri sorttia, on viime vuotiset silpoherneet, ihka uudet silpoherneet ja yksi rivi sokeriherneitä. 

Kylvökset ja istutukset on nyt tehty ihan sikin sokin fiiliksen mukaan ja sen mukaan, mitä nyt tunnissa tai puolessatoista iltaisin ehtii. Eilen illalla kävin istuttamassa jättiauringonkukkien taimet ja tuin ne hyvin, etteivät mene tuulessa poikki. Niiden suhteen on nyt isot odotukset, toivotaan että saadaan oikein superjätti-isoja ihania auringonkukkia, joita kaikki voi ilokseen ohimennessään ihailla. Istutin ne puolen aarin palstalle uuden aidan viereen, joka väsättiin viime viikon lopulla. 

Uuden aidan tarkoitus on ensiksikin pysyä pystyssä ja ylipäätään olla aita, jota edeltäjänsä ei enää pariin vuoteen ollut ollut ja toiseksi pitää pupujussit loitolla, tai tehdä niiden tuhoamisyrityksistä edes vähän vaikeampaa. Puput rynnii aronia-aidan läpi kyllä suht helposti, mutta josko eivät kuitenkaan hyppisi tämän toisen aidan yli. Aidasta puuttuu vielä portti, joka valmistui jo tänään, mutta se pitäisi käydä vielä kiinnittämässä, kunhan mieskin saisi aikaa palstailuun. Sen jälkeen, kun portti saadaan paikoilleen uskallan viedä lehtikaalin taimet palstalle kasvamaan. Ja ehkä ihan varmuuden vuoksi laitan niiden ympärille vielä jonkun tuplavarmistuksen, eli viime vuotisen kehikon, koska pännii meinaan niin perkeleesti, jos puput käy syömässä mun itse kasvattamat taimet kuten viime vuonna kävi.

Uusi aita istutusten suojaksi

Lehtikaalien lisäksi olohuoneen ikkunalautaa koristaa vielä parsakaalin taimet, pari varsisellerin tainta, avomaankurkut, kesäkurpitsat, yksi yllätyskurpitsa, paksoin taimia, basilikaa ja piparminttua. Paksoin taimista pari pääsee pannulle jo varmaan tällä viikolla, ovat nimittäin kasvaneet tosi hienosti ja lehdet on jo ihan syötävän kokoisia. Mietin vielä vienkö niitä lainkaan palstalle vai vaalinko niitä täällä kotona, jotta tuholaiset eivät käy niiden kimppuun niinkuin viime vuonna. Sitä muistaa tosi hyvin tuollaiset tuholaisten kohteeksi joutumiset ja niiden myötä tulee näköjään aika suojelunhaluiseksi taimiaan kohtaan. 

Aarin palstalle suojan alle jo ajat sitten istutetut ylikasvaneet kesäkurpitsan taimet kokivat karun kohtalon kuten pelkäsin ja paleltuivat. Ei jotenkaan harmittanut kovin paljoa, kun osasin tuota odottaa ja uudet taimet ovat siis jo kasvaneet ihan istutuskelpoisiksi ja voisi viedä sinne kunhan ehtisi. Yllätyskurpitsan taimi on siis joku kurpitsan siemen, jonka kylvin, yksi niistä iti ja lähti kasvuun ja se saa aikanaan paikan kesäkurpitsojen vierestä. Jännätään sitten millainen kurpitsa sieltä kasvaa. Basilikat saa kasvaa parvekkeella.

Ainiin ja tomaatitkin on saatu parvekkeelle omaan "mökkiinsä". Niissä on jo paljon kukkia, mutta toisista taimista pitäisi käydä poistamassa varkaita. 

Paljon on hommaa, mutta onneksi näiden kanssa ei ole mikään kiire ja tämän harrastuksen on tarkoitus lievittää stressiä, ei aiheuttaa sitä, joten asia kerrallaan edetään. 

Erikoishuomiota unohdetuille

Ei sitten ehditty vielä laittaa pottuja maahan. Katsotaan, josko ensi viikonloppuna ehtisi tai sitten sitä seuraavana. Aarin palstalla on vielä jonkun verran käännettävää ja kitkettävää, ennen kuin sinne voi potut iskeä, eikä niiden kanssa nyt mikään kiire ole.  

Palsternakat on kuitenkin kylvetty ja kesäkurpitsat pääsi majaansa ja puolen aarin puutarhaan kylvin sipulien seuraksi porkkanan siemenet. Toistaiseksi kesäkurpitsat ovat elossa. 

Maurin makeat saivat arvoisensa paikan ja katteeksi taimille laitoin kompostista pätkittyjä kuivia heinänkorsia. Kai se ajaa asiansa. Tehdään niille vielä tuki, kunhan nähdään miten lähtevät kasvuun. Harmi vaan, että sitä satoa joudutaan odottamaan ensi vuoteen. 

Vadelmat ilman katetta ja sitten katteen kera.

Puolen aarin palstalla raparperi sai myös pitkästä aikaa hieman erikoishuomiota, kun on reppana jäänyt ihan rikkaruohojen valtaamaksi ja jotenkin vaikuttaa siltä, että on lähtenyt vähän heikonlaisesti kasvuun. Kysäisin ohimennen yhdeltä rouvalta, jonka raparperipuska näytti jo hyvässä kasvussa olevalta, että mitä hän on omalle raparperilleen tehnyt ja kuulemma kalkinnut syksyllä ja lannoittanut ja mullannut keväällä. Pöllin tietysti siitä vinkit, kitkin rikkaruohon ympäriltä ja laitoin vähän multaa lisäksi, toivotaan että se auttaa. Ja jännä, miten sitä on unohtanut kalkita raparperin, vaikka muuten olen aina syksyisin kalkinnut maat. Jatkossa täytyy muistaa antaa kalkkia myös raparperille. Jotenkin sitä on ajatellut, että raparperi nyt kasvaa missä vaan, mutta tämä meidän yksilö tuntuu vaativan hieman erikoishuomiota. 

Raparperi-reppana.

Toinen, joka sai pitkästä aikaa erikoishuomiota, oli yrttipenkki, jossa rehotti ruohosipuli, rikkaruohot ja pari muuta yrttiä. Nostin koko ruohosipulin, poistin rikkaruohot ja jaoin sen kahteen osaan. Ja koitin kovasti muistella mitä ne muut rikkaruohojen saartamat yrtit olikaan. Ehkä sitruunamelissa, joku minttu ja mäkimeirami on villit veikkaukset. Täytyy kaivaa arkistoista kuvia mitä sinne on muinoin istutettu. Saa nähdä muistinko oikein vai menikö metsään ihan urakalla. 

Ruohosipuli jakaantui.

Mustajuuri ja Maurin makeat

Parin viikon aikana on ehditty kääntää maata molemmilla palstoilla ihan reilusti. Puolen aarin puutarhassa on käännetty kaikista laatikoista ja yhteen istutettiin minionin kanssa sipulit viikko sitten. Peitin ne harsolla, kun lupasi kylmiä ilmoja ja toivotaan, etteivät ole kärsineet. Tänä viikonloppuna pitäisi istuttaa viereen porkkanat. Minioni on muuten viihtynyt viime aikoina junioria selvästi paremmin palstalla äidin kanssa. Nelivuotiasta jaksaa kiinnostaa madot vielä ihan yllättävän paljon ja pitkään. 

Myös aarin palstalla on käännetty maata oikein urakalla, kiitos miehen, joka tuli apuun viime viikonloppuna. Siellä on nyt penkki palsternakoille valmiina. Lisäksi laitoin pari vuotta sitten ostamani pienen "kasvihuoneen" palstalle, heitin sinne viime vuotisten kasvusäkkien jämät ja sinne on tarkoitus viedä kesäkurpitsan taimet, jotka ovat jo vähän kukkineetkin olkkarin ikkunalaudalla. Kylvin niiden siemenet ihan liian aikaisin ja ajattelin, että voi kai sitä testata kestävätkö toukokuun säät, kun kuitenkin saavat olla astetta paremmassa suojassa. Huomenna voisi käydä istuttamassa ne sinne. Ja ihan varmuuden vuoksi on tietysti myös kylvetty uudet kesäkurpitsan siemenet, jos ensimmäiset eivät kestäkään. Kun on jo tottunut omavaraisuuteen kesäisin kesäkurpitsojen suhteen, on siitä vaikea luopua. 

Kesäkurpitsojen ja palsternakan lisäksi aarin palstalle laitetaan vielä perunat ja herneitä.

Suurin osa käännetty ja kesäkurpitsojen maja kasattu.

Lapsityövoimaa yhden puolikkaan lapiollisen verran.

Tänään, sen jälkeen kun ensin oli fillaroitu Vantaanjoen rantaan vappupiknikille ja mato-ongelle, oli pakko käydä vähän möyhimässä aarin palstalla. Muutaman viikon kadoksissa olleet mustajuuren siemenet löydettyäni päätin sijoittaa ne aarin palstalle kompostien viereen, maa-artisokkien kanssa samoille huudeille. Toimenpide vaati lapiota ja kuokkaa aikalailla. Piti kääntää ja kitkeä koko kohta, jossa ei juuri ole rikkaruohojen lisäksi muuta kasvanut, ei edes näkyvästi niitä maa-artisokkia. Paitsi, että sitten kun iskin lapion savimaahan kävi ilmi, että kyllä siellä muutamia hienoja yksilöitä edelleen kasvoi. Keräsin ne talteen ja istutin uudelleen. Mustajuurihan kaipaa kuohkean ja multaisan maan, eikä kuulemma menesty tiukassa savimaassa. No sitähän meiltä kuitenkin löytyy ja tämäkin tietoinen riski on nyt otettu. Laitoin hyvin käännetyn ja kuokitun savisen kohdan päälle säkillisen puutarhamultaa ja nyt vain sitten sormet ristiin, että mustajuuri lähtee kasvamaan. En edes tiedä miltä sen maanpäällinen osa näyttää, laitoin kepit merkkaamaan kylvökohtia.

En taida uskaltaa kitkeä koko penkkiä, ennen kuin sieltä on noussut useampi vihreä osa maanpinnalle. 

Maa-artisokat palstan reunassa saven alla ja mustajuuret mullassa.

Kaiken tämän lisäksi kipaistiin läheisessä rautakaupassa ja multasäkkien lisäksi mukaan tarttui vihdoin ne vadelman taimet. Puolen aarin palstalla istutusta odottaa nyt kolme Maurin makeaa -vadelman tainta ja huomenna nekin olisi tarkoitus istuttaa. Satoa tosin saadaan odottaa varmaan vasta ensi vuonna, joka on kärsimättömälle tietysti pienoinen pettymys. Ilokseni kuitenkin huomasin, että aarin palstan kukkapenkistä pilkistää jo pieniä kesäkukan alkuja, joten tänä vuonna saadaan toivottavasti nauttia kukkien loistosta ja tuoksusta. 

Vattujako?

Jos vuosi tai pari sitten oli mansikkamaa haaveissa ja se saatiin tehtyä, niin nyt sain päähäni, että omat vadelmapensaat olisi kyllä tosi kivat. Vadelmahan jakaa mustikan kanssa ehdottoman kärkisijan parhaat marjat listallani ja onkin ihan äärimmäisen outoa havahtua tähän vadelmapensas-haaveeseen vasta nyt. 

Mietin ensin, että aarilla olisi hyvin tilaa, mutta hoksasin juuri minne puolen aarin palstalla vadelmat saisi ja vielä suht suojaisaan kohtaan. Kompostin ja kitukasvuisen mustaherukan väliin saisi tosi hyvin pari kolme puskaa. Ja jos tuntuu siltä, että lisää tilaa pitäisi saada niin suht surutta siirtäisin sen herukkapuskan joko jonnekin muualle tai sitten kompostiin kuolemaan. Herukkapuska on elämänsä aikana tuottanut kaikki kaksitoista marjaa, joista puolet on linnut syöneet, joten ei jäisi ikävä. Ja sitä paitsi aarin palstalla on useampi mustaherukkapensas, joista saa käydä syömässä sitten ne kuusi puuttuvaa marjaa jos niikseen tulee. 

Vadelma ei viihdy kovin hyvin kovassa savimaassa, jota meidän palstalla tietenkin on. Tosin se kohta, johon vadelman ajattelin istuttaa ei ole savikohdista lainkaan pahimmasta päästä. Jos siihen laittaisi reilusti hiekkaa, kompostia ja puutarhamultaa, voisi siitä saada ihan hyvän kasvupaikan. Ja kokeilemallahan se sitten selviää. 

Vadelman lehdistä saa kuulemma hyvää teetäkin. 

Täytyykin alkaa tutkia, mistä saisi parhaimmat vattupuskat ostettua ja sitten mies pääsee nikkaroimaan niihin mittatilauksena hyvät tuet.

Kauden starttia ja takatalven odotusta

Viime vuosi palstalla meni mukavasti ja satoa saatiin paljon, varsinkin perunaa. Hieman laiskanpuoleiseksi vaan jäi tämä raportointipuoli, josta voisi taas yrittää ottaa jonkin sortin niskalenkin. 

Tämä kausi on startattu jo hyvissä ajoin.

Tähän mennessä olen ehtinyt jo istuttaa tomaatin siemenet ja kahta sorttia taimia kasvaa nyt ikkunalaudalla. Tiny tim -tomaattia tuli neljä tukevaa tainta kuudesta istutetusta siemenestä ja Balkonzauber-pensastomaattiakin kasvaa kolmena kappaleena. Balkonzauberit on selvästi pidempiä ja hintelämpiä kuin Tiny timit. Tiny timeissä lepää siis meidän tomaattisadon toivo tällä hetkellä. 

Muita taimiakin on tuloillaan; lehtikaalia, varsiselleriä ja paksoita. Kesäkurpitsan taimiakin kasvaa isoina jo kolme. Tiedän, että laitoin ne ihan liian aikaisin, mutta katsotaan miten käy. Pääsiäisen pyhinä kylvin vielä avomaankurkkuja ja parsakaalia. Parsakaalia kylvin ihan ekaa kertaa ja odotan mielenkiinnolla onnistuuko ne. 

Lisäksi laitoin muutaman jättiläisauringonkukan esikasvamaan, koska liian monena vuonna ollaan jouduttu kateellisina katsomaan toisten upeita auringonkukkia, kun omat on syystä tai toisesta jäänyt laittamatta.

Tänä vuonna on muutenkin tarkoitus satsata myös kukkiin, kun viime vuonna se jäi ajatuksen asteelle ja kukkiahan nyt vaan on aina kiva katsella. 

Pääsiäisen pyhinä oli kiva kuopsutella palstalla taas vaihteeksi koko perheen voimin. 

Hiirten syömä harso pohjalle.

Sain koko köörin mukaani ja mies sai kaivettua kukkapenkille paikan isommalta palstalta. Laitoin sinne alle viime vuotiset hiiren syömät hallaharson jämät rikkaruohojen torjuntatoivossa. Olisin oikeastaan kaikkein mieluiten laittanut sinne pahvia, joka ajan myötä maatuu, mutta kun sitä ei nyt ollut saatavilla, päätin käyttää sitä mitä oli, koska olen vaan näissä(kin) asioissa ihan hemmetin kärsimätön. 

Muu perhe joutui lähtemään minionin kakkahädän vuoksi edeltä kotiin ja minä sain jäädä vielä hetkeksi yksin kuopsuttamaan. Hyödynsin samalla kukkapenkin rajaukseen vanhoja lautoja, joita palstalle oli jäänyt mansikkapenkeistä tai jostain. Mun mielestä siitä tuli ihan toimiva setti, aika näyttää miten se kestää. Ja koska tuota harsoa riitti vain puoleen tuosta koko kukkapenkistä, tulee tästä hyvä testi ja voidaan verrata toisen puolen kanssa miten rikkaruohot kasvaa tai ei kasva. 

"Valmis kukkapenkki".

Koska parin kukkapussin kyljessä luki, että suorakylvön voi tehdä jo huhtikuun puolivälissä, niin takatalvea rohkeasti uhmaten päätin heti kylvää jo osan kukista. Uuteen penkkiin laitettiin ikivanhat auringonkukan siemenet, tarhakehäkukkien siemeniä ja maloppia. Ja sitten olikin tosi kiva katsella tänä aamuna, kuinka lumi peitti maan... 

No, eipä ainakaan tarvitse käydä kastelemassa. Ja kukkien siemeniä on vielä monta pussillista, että heitellään niitä sinne sitten lisää, kun ilmat oikeasti kunnolla lämpenevät.

Kevään ensisatoa maa-artisokista. Näistä tuli hyvä soppa.

Tuholaistarinaa

Se on sitten heinäkuu, eli kesä on jo pitkällä. Palstalla on touhuttu, eikä blogille ole juuri aikaa ollut, mutta mahtavaa on se, että satoa on jo saatu. Retiisiä, pinaattia, salaattia ja raparperia on jo syöty, unohtamatta muutamaa makeaa mansikkaa. Mansikoita on kypsynyt jo niinkin paljon, että viime viikolla tehtiin minionin ja juniorin kanssa omista mansikoista perinteinen kesäinen mansikkakakku!

Perunapelto rehottaa, istutettiin sitten sitä perunaa ihan koko naapurustolle tarjottavaksi. En tosiaan tiedä missä me noi kaikki potut säilötään. Naurettiin jo, että syksyllä syödään sitten keitettyä perunaa, paistettua perunaa, perunamuusia, kermaperunoita, valkosipulikermaperunoita, lohkoperunoita, tikkuperunoita, perunoita, perunoita ja perunoita. 

Omat pinaatit maistuu superhyviltä.

No se mitä sitten ei syödä, on mun rakkaudella esikasvattamat paksoit, jotka söi joku musta pikku ötökkä. Harmitti ihan vietävästi, kun huomasin taimien pinnoilla jotain öttiäisiä, joiden lajista ei ole vielä otettu selkoa. Heitin kaikki kompostiin ja siihen penkkiin tilalle laitettiin härkäpapuja. 

Toistaiseksi tunnistamaton tuholainen.

Palstalla on ollut muitakin tuholaisia. Näiden paksoituholaisten lisäksi vanhat tutut kotilot matelevat paikasta toiseen, ennen kuin astun niiden reitille ja päästän ne viimeiselle matkalleen etikkapurkkiin kylpyyn kavereiden kanssa. Kotiloiden lisäksi rusakot tai citykanit, molempia on palstalla tavattu, ovat syöneet punajuurien naatit. Yhtenä päivänä bongasin laatikosta ampiaispesän alun, jonka tosin urheasti tuhosin kera kuningattaren. Ja kun ampiainen ei enää asustellut laatikossa, ilmestyi sinne pari pientä hiirulaista. 

Se olikin hauska setti. Olin yhtenä iltana yksin palstalla ja Kauko sattui olemaan omallaan siinä lähistöllä ja puhuin sitten kovaan ääneen, että kun en oikein uskaltaisi ottaa hanskoja laatikosta, kun siellä on hiirillä pesä. Mieheni oli jo kertaalleen törmännyt niihin, joten tämä oli siksikin tiedossa. Kannatti avata suunsa ja näkihän se Kauko ilmeistä ja eleistä, että nyt on neito hädässä ja riensi apuun. 

Kauko nosteli tavaroita pois ja huomasi heti toisen asukeista. Hän sai sen sieltä pois ja heitti pusikkoon. Sitten oli vielä se toinen, jonka luultiin jo luikkineen jostain reiästä pakoon, mutta huomasinkin sen kasvihuonepeitteen sisällä pyörimässä ja sieltä se sitten hätisteltiin pois. 
Eiväthän ne pienet hiiret mitään tee, mutta ei niistä mulle kyllä palstan alivuokralaisiksikaan ole. Seuraavana päivänä oli miehen vuoro inventoida laatikko ja putsata sieltä kaikki hiiren pesäksi kelpaavat asiat pois, jotta laatikko olisi mahdollisimman vähän hiiriä houkutteleva jatkossa. 

Ja sitten se tuholaisista pahin. Se on se lorvikatarri, joka saattaa jossain vaiheessa tulla kylään ja sitten jää palsta retuperälle. Toivottavasti se pysyy tänä kesänä kaukana! 

On viime aikoina istutusilmoja pidellyt...

On ollut hauska huomata, miten trendikästä oman ruuan kasvattamisesta onkaan viime aikoina tullut. Sitähän ollaan sitten vallan trendin aallonharjalla ja oltu itse asiassa jo muutaman vuoden ajan. :)

Oma palstaharrastus lähti ihan puhtaasti siitä, että halusin oman kasvimaan ja opetella kasvattamaan sekä kukkia että syötäviä hyötykasveja ja paikan jossa hengailla (ja grillata), kun omaa pihaa ei vielä silloin ollut. (Raskaushormoneilla saattoi silloin myös olla jotain vaikutusta asiaan...) Nyt on puolen aarin lisäksi aarin palsta ja oma pikku piha päälle. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, jos niitä nyt koskaan on ollutkaan.

Uusi mansikkapenkki

Toukokuun lämpöiset ja suhteellisen kuivat ilmat on laittanut vauhtia suunnitelmiin ja tämän vuoden istutussuunnitelmat on jo tehty. Isompi palsta jyrsittiin jo muuutama viikko sitten ja pienemmällä muokattiin maa ja laatikot lapiolla kääntämällä. 
Taimet ovat saaneet kasvaa olohuoneen ikkunalaudalla ja viime viikonlopun ihanan lämpöisessä säässä istutin kesäkurpitsat ja sipulit puolikkaalle aarille. 
Lauantaina aarin palstalla laitettiin puikulaperunat multaan ja istutettiin osa mansikoista uudelleen katekankaan kera. 

Istutus-, kylvö- ja kitkemispuuhaa riittää vaikka joka päivälle ja onneksi sää näyttää tällä viikolla suosivan. Nyt kun mansikat istutettiin uudelleen ja purettiin niille tehdyt laatikot, teimme pitkistä laatikoista pienemmät puolen aarin palstalle niihin kohtiin, joista laidat vielä puuttuivat penkeistä. Tällä viikolla on tarkoitus istuttaa vielä loput taimet ja kylvää siemenet, kun saadaan kaikki penkit laitoineen valmiiksi. 

Vanhat palstatutut ovat myös ilmestyneet palstoilleen touhuamaan. Oikeastaan tuntuu siltä, että me ollaan taas jäljessä näissä istutuspuuhissa ja toiset ovat jo laittaneet kaiken valmiiksi ja kastelevat istutuksiaan, kun itse vasta kitketään penkkejä ja valmistellaan niitä kylvöjä varten. Mikäs kiire tässä...

Puikulat mullassa (tai savessa oikeastaan).

Kesäkurpitsat mökin alla piilossa ja vieressä sipulit.

Siemenostokset ja esikasvatusta

Toissa viikonloppuna oli sitten pakko lähteä siemenostoksille ja mukaan tarttui parikymmentä pussia erilaisia siemeniä. Aika fiilispohjalta valikoin pussit ja otin myös muutamia kukkien siemeniä. Ajattelin viskoa niitä palstan reunoille ja takapihan kukkapenkkiin ja katsoa tuleeko mitään. 

Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta ja tänä vuonna koitan saada paksoit kasvamaan. Ja yritän kasvattaa myös kaikki taimet tällä kertaa itse. Esikasvatusta tarvitsee paksoin lisäksi myös varsiselleri, lehtikaali, kesäkurpitsa, tomaatti ja avomaankurkku. Paksoin ja varsisellerin kylvin jo, muut laitan myöhemmin. Lehtikaali tarvitsee esikasvattaa 4-6 viikkoa ennen ulos istuttamista ja kesäkurpitsalle ja avomaankurkulle riittää 3-4 viikkoa. Tomaatti pitäisi myös kylvää kohta. 

Saa nähdä, saanko taimista riittävän vahvat, vai joudunko kuitenkin turvautumaan ostotaimiin. Aiempina vuosina ne ovat jäänet vähän turhan hennoiksi, eivätkä ole jaksaneet kasvaa kunnolla. Ehkä ne kaipaa jotain lannoitusta esikasvatusvaiheessa... Täytyy tarkkailla tilannetta. 

Iso yllätys oli kuitenkin se, että paksoit alkoivat jo puskea sirkkalehteä, joten saa nähdä miten niiden käy.. Varsiselleristä ei näy vielä mitään. Kastelua ja odottelua tiedossa siis.

Paluu palstoille

Voi apua... Hienosti jäi viime kesänä blogin kirjoittaminen ihan täysin unholaan... Oli muka niin hirveän vaikeaa iltaisin avata konetta, että olisi kirjoittanut edes muutaman rivin. Kesäkuussa vielä jaksoin näköjään kirjoittaa ja sitten vei kesä mukanaan. Tai sitten oli vain aivan liian kuuma kirjoituspuuhiin. :)

Viime kesä meni kyllä palstankin puolesta hieman harakoille, täytyy myöntää. Kuivuus, sinilevä joessa ja kesälomareissut aiheuttivat sen, että palsta jäi vähälle huomiolle. Kyllä siellä käytiin aina silloin tällöin, mutta penkit pääsivät rehottamaan ja alkusyksystä oli aikamoinen kitkemishomma edessä.

Kuivuudesta huolimatta saatiin satoa (mm. herneitä, retiisiä, punajuuria, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kurkkuja ja salaattia) ihan kivasti. 

Olen ilokseni huomannut, että erilaisten puutarhaohjelmien kausi on startannut jälleen ja siemenet ovat saapuneet kauppoihin. Kävin reilu parisen viikkoa sitten kävelyllä palstoilla katsomassa kuinka paljon siellä vielä on lunta. Lunta oli ihan kiitettävästi, mutta vaikuttaa siltä, että ne saattavat myös sulaa pian, kun ei ole mitään isoja kinoksia muodostunut mihinkään.

Timjami oli ainakin säilynyt hienosti ja taitoin siitä oksan mukaani. 

Etsiskelin viikonloppuna viime kesältä jääneitä siemenpusseja, enkä meinannut löytää niitä mistään. Epätoivoisena tutkin myös takapihan terassin laatikot ja sieltähän ne löytyivät! Kivasti siellä koko talven pakkasessa olleet. Karaistuneet on ainakin.. 

Josko sitä sitten viikonloppuna kävisi hakemassa vähän uusia siemeniä ja laittaisi taimia kasvamaan. Ja ihan huvin ja vertailun vuoksi aion kyllä kylvää noita ulkona talvehtineita siemeniäkin. Katsotaan tuleeko niistä mitään. 

Palstanhengen höpinät

Ihanaa, kun viime yönä satoi vihdoin ja viimein kunnolla vettä. Kävin tänään illalla piipahtamassa palstalla (tai oikeastaan pitää sanoa palstoilla) ja näytti siltä, että kasvit ovat saaneet taas kasvuvoimaa sateesta. 
Retiisit, pinaatit ja herneet ovat hyvässä vauhdissa. Nyt pitää vain käydä ahkerasti kitkemässä ja kastelemassa, sillä nämä sateet taisivat olla taas hetkeksi tässä. 

Keski-Suomesta tuodut mansikantaimet on istutettu aarin palstalle ja ne ovat saaneet laidat ja verkon suojakseen. Jos noista saadaan edes muutama mansikka, en halua, että ne menevät linnuille. 

Kun menee palstalle yhdeksän aikoihin illalla, ei siellä juuri porukkaa ole. Pari hassua tyyppiä ja tietysti Jaakko (jota alkuun "Penaksi" kutsuin, kun en tiennyt oikeaa nimeä). Puksun oma palstanhenki on paikalla aina, menee sinne ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Kohdalle osuessa mies ei ole hiljaa vaan alkaa höpöttää kaikenlaista ja kertaa samoja asioita päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tällä kertaa tulilinjalle joutui vävypoika, jonka palstaa Jaakko taas hoitaa. En muuten ole pysynyt kärryillä siitä,  kuinka monen palstaa tää palstanhenki omansa lisäksi oikein hoitaa, mutta monta niitä on.
Vävypoika on käynyt palstallaan viimeksi kuulemma äitienpäivänä ja kuvitteli, että se on päivässä kuntoon laitettu. No väärin luuli, mutta on se hyvä, että palstanhenki hoitaa. 

Palstanhenki tuntuu tietävän kenellä mikäkin palsta on hoidossa ja uudet hän bongaa heti ja kertoo sitten, miten jäi tuostakin hommat ihan kesken, kerran kävi jotain niittämässä ja sitten loppui mielenkiinto, ei ole näkynyt niitä ei.
Oon välillä miettinyt et mitähän se meistä oikein höpöttää. 

Palstanhengen lisäksi näin siellä pitkästä aikaa myös Kaukon, jolla on oma palsta parin palstan päässä meidän puolikkaasta aarista. Kauko esitteli kätevää heiluriharaansa ja harkitsen vakavasti sellaisen hankkimista, sillä siitä olisi paljon apua siellä toisella palstalla, jossa maa on kuin sementtiä. 

Palstan lisäksi myös meidän parveke on osittain omistettu istutuksille. Parvekkeelle istutetut kurkut ja tomaatit saivat tänään vihdoin suojan, kun mies sai jo aiemmin tekemäänsä kehikkoon muovin kiinnitettyä. On se kätevä. 

Upea minikasvihuone

Yläreunassa tomaatit ja alareunassa kurkut

Taimet ja aarin erämaa

Viikonloppuna sain vihdoin taimet, jotka olin tilannut jo tammikuussa. Tai osan niistä, sillä piparjuuri, lehtikaalit ja valkosipulit jäivät saamatta. Eniten harmittaa tuo piparjuuri, sillä lehtikaalista on omatkin taimet kasvamassa ja valkosipulia taitaa löytyä palstalta kompostin juurelta. Kurkut, tomaatit ja paprika pääsivät kotipihalle kasvamaan, siellä niitä on helpompi kastella ja hoitaa. 

Nyt on ollut ihan uskomattoman hienot ilmat ja lauantaina vietin yksin reilut viisi tuntia paahteisella palstalla ja istutin loputkin siemenet puolen aarin palstalle ja neljä riviä perunoita. Muu perhe lähti sukuloimaan Keski-Suomeen ja sain ihan rauhassa riehua palstalla. Sunnuntaiksi sain äidin taimienhakureissulle mukaan ja hän "pääsi" myös osallistumaan palstan hoitoon voikukan kitkemisen merkeissä. 

Sunnuntain jälkeen palstalta ei puutu kuin ne lehtikaalit, jotka saa kasvaa vielä jonkun aikaa sisällä. Palstalla kasvaa nyt hernettä, maissia, pinaattia, retiisiä, punajuurta, vahapapua, porkkanoita, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, salaattifenkolia, juuriselleriä ja sipulia. Ai niin ja tietysti nämä monivuotiset, eli raparperi, ruohosipuli, maa-artisokka ja kaikki eri mintut. Parsakin tosiaan teki tänä vuonna ensimmäisen sadon (yhden pienen parsanpätkän) ja koska en heti sitä siitä poiminut pois, ehti se sitten vuorokaudessa rehottaa ihan ylipitkäksi ja alkoi kukkia. Se siitä sadosta sitten.. Osaanpa olla nopeampi ensi vuonna. 

Ihan koko viittä tuntia en puoleen aariin saanut lauantaina tuhlattua, vaan osan ajasta käytin toisella palstalla a.k.a. mojaven erämaassa. Sain käännettyä sitä sementtiä sellaiset 1,5 m x 5 m ja olin sen jälkeen ihan puhki ja poikki. Nyt kun kolmeen viikkoon ei ole satanut on savimaa niin kovaa, että kuokkakin kimpoaa siitä. Ihan hullun hommaa... Harmittaa, ettei aiemmin ehditty tehdä sinne penkkejä valmiiksi, oltais nimittäin päästy pikkasen helpommalla. Nyt siellä on kuusi riviä perunaa, joista mies teki aiemmin neljä ja itse sain kaksi tehtyä sunnuntaina. 

Ennen 

Parin tunnin jälkeen

Rutikuiva savimaa

Ja yhteen pieneen laatikkoon istutin tänään korianteria, maustekirveliä ja timjamia. Veikkaus on, että korianteri ja kirveli menestyy, mutta timjami tuskin kasvaa.
Lisäksi meille on tulossa mansikantaimia Keski-Suomesta. Katsotaan millainen koti niille saadaan louhittua tuolta erämaasta, taidan antaa sen savotan ihan suosiolla miehelle. 

Puoli aaria ja aari päälle

Nythän kävikin sitten niin, että ei riittänyt puoli aaria eikä oma piha, vaan piti sitten ottaa yksi aari lisää viljelytilaa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia tänä kesänä, jos niitä nyt on ollut muutenkaan. Työkaveri muutti pois alueelta ja halusi luovuttaa palstan pois, niin otettiin se sitten itselle hoidettavaksi. Näin hänellä säilyy optio palstaan, jos mieli tekeekin vielä jatkaa jossain vaiheessa. 

Päätöstä ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä työkaveri pisti palstan hyvään kuntoon viime vuonna ja näin ollen me saadaan isompi pottumaa. Tämä uusi palsta ei ole ihan vanhan vieressä, kuitenkin samalla palsta-alueella ja tavallaan samalla puolella aluetta. 

Kesä kolkuttelee (tai ehkä voisi sanoa, että se on jo täällä) ja puoli aaria on jo ehditty kitkeä, kalkita, möyhiä ja lannoittaa ja minioni on ehtinyt jo maistella multaa ja juniori ruohosipulia. Jälkikasvu on ollut innoissaan lähinnä madoista. 

Taimet kasvavat ikkunalaudalla ja suurin osa taimista on tilattu taas etukäteen ja haetaan Kirkkonummelta toukokuun lopussa. Nyt kun on ollut tällaiset megahelteet, olisi jotain voinut jo istuttaakin, mutta siihen ei ole oikein ollut kunnolla aikaa, eikä niitä taimiakaan. 

Satoa puolen aarin puutarhasta on kuitenkin jo saatu ja äitienpäivänä leivoin oman maan raparperista raparperipiirakan. Puolet raparperista tosin piti kaivaa pakkasesta, mutta yli puolet oli kuitenkin tuoretta, aika hienoa. Ainiin ja parsa! Meidän palstan parsa antaa vihdoin ja viimein satoa. Ei paljoa, eikä paksuja, mutta piru vieköön sieltä niitä nyt vihdoinkin tulee. 

Raparperi huhtikuun lopulla.

Pikku parsa. On se söpö.

Tuolle uudelle aarille ei ole tehty mitään. Paitsi, että istutettiinhan me sinne muutama mansikan taimi, jotka saatiin yhdeltä palstanaapurilta, joka ei edes oikeasti ole meidän naapuri, mutta siinä lähistöllä ja puhelias tapaus. Kukaan ei kylläkään ole käynyt kastelemassa niitä, joten voi hyvin olla, että ne on ihan tuhoon tuomittuja. En odota mitään megalomaanista mansikkasatoa siis tältä vuodelta. Nyt pitäisi vain pistää potut maahan. Ja löytää jostain aikaa tälle kaikelle. Ja laittaa oma piha kuntoon. Jep jep...

Tässä uusi aari. Odottaa lapiointia ja kuokkaa.