Katse kohti ensi vuotta

Pääsin viimein kokeilemaan miltä härkäpapu maistuu ja sehän oli ihmeen hyvää. Aika paljon hommaa kuitenkin on ennenkuin papu on syötävissä, kun pitää keittää, viilentää ja vielä kuoria. Eikä muutamasta palosta tule paljoa syötävää. Ja aika pieniäkin ovat loppujen lopuksi. Eikä koko satoa voi kerätä kerralla, sillä pavut kasvavat eri aikaan. Jäkätyksestä huolimatta näitä kasvatetaan ensi vuonnakin, kun maistuu niin hyvältä ja on helppo kasvattaa.

Tällainen saalis tällä kertaa. 

Tosiaan ensi vuoden suunnitelmia on jo tehty. Mansikoille sanotaan hyvästi ja uuden mansikkapenkin kohtalo on täysin keväällä alennuksesta ostamani kasvihuoneen käsissä. Mansikoita laitetaan, jos niille jää yhtään tilaa, sillä se kasvihuonehökötys on suht iso. Ja se laitetaan palstalle, jotta saan tomaateille vähän suojaisamman kasvupaikan. Paperilla ja ajatuksissa se tietysti mahtuu oikein hienosti moneenkin eri kohtaan, mutta totuus on toinen ja selviää vain paikan päällä mittailemalla. Ja sitten kun joskus muistaisi ottaa sen mitan myös mukaan! 

Tähän mä sen meinasin laittaa, vaan ei mahtunut. 

Ikivanha mustaherukkapensas kaivetaan ylös ja jatkosijoitetaan kompostiin. Sen taru päättyy tähän vuoteen. Ei ole mitään järkeä pitää puskaa, joka tekee kaksikymmentä marjaa ja nekin aika pieniä. Eihän me edes tiedetä kuinka monta miljoonaa vuotta se on siellä ollu, ulkonäöstä päätellen aika monta. Punaherukkapensas ja karviaispensas (joita ei kyllä oikein voisi vielä hyvällä tahdollakaan sanoa pensaiksi, kun on vasta pari oksaa ristissä, eikä korkeuttakaan kovin paljoa) tekevät toivon mukaan ensi vuonna jo muutaman marjan enemmän. Ja sitten parin vuoden päästä toivottavasti vielä enemmän! 
Marjapensailla menee kuulemma kahdesta kolmeen vuotta ennen kuin tekevät kunnon sadon. Eikä mikään ihme, meidän "pensaiden" pitää ensin kasvaa ihan reilusti. Karviaisen päälle olen meinannut talloa monta kertaa ja olen aika varma, että juniori on tallonutkin poimiessaan vierestä herneitä. 

Palstalle tehdään lisää penkkejä. Pottumaan kohdalle tulee kolmeen jo olemassa olevaan penkkiin jatkoa ja toiseen laitaan, jossa nyt on herneet ja pavut, tulee pari isompaa penkkiä uusilla laidoilla. Toinen reuna jäi tänä vuonna vähän huonommalle hoidolle ja se ala otetaan tehokkaammin haltuun uusien penkkien avulla. Näin jo senkin takia, että sekosin alennusmyynneissä ja ostin 15 eri siemenpussia. Ihan vain siksi, että lapussa luki "kaikki siemenet -50%". 

Kesäkurpitsaa, kaalimatoja ja yksi punaposki

Herneitä on nyt syöty ja sitä kesäkurpitsaa

myös. Kesäkurpitsojen kasvussa oli pieni suvantovaihe, mutta nyt sieltä puskee taas useampikin yksilö. Olen koittanut keksiä aina uusia käyttötapoja ja toistaiseksi onnistunutkin ihan hyvin. On syöty kesäkurpitsakeittoa, kesäkurpitsafetamuffinsseja, täytettyä kesäkurpitsaa, paistettua kesäkurpitsaa,

grillattua kesäkurpitsaa ja tungettu sitä kesäkurpitsaa joka toiseen ruokaan. Vielä ei olla kyllästytty. 

Luulin, että kaikki kaalit meni tuholaisten suihin, mutta hoksasin jossain vaiheessa korjata lehtikaalista tuoreimmat lehdet talteen. Keräkaalitkin ovat jatkaneet kasvuaan. Ehkä se tomaatinlehtivesi vähän karkotti niitä toukkia. Laitoin siis tomaatin varkaat veteen likoamaan ja kaadoin sitä vettä kaalien päälle siinä toivossa, että toukat lähtisivät lipettiin. Tämä oli taas appiukon vinkki. 

Tänään päätin nostaa yhden kaalin pois penkistä ja aika monta kerrosta piti kuoria toukkien syömiä lehtiä pois. Huomenna täytyy vielä tarkistaa jäikö sinne joku kaalimato vielä luikertelemaan ja testata sitten miltä itse kasvatettu kaali maistuu. Vaikkapa itse kasvatetun porkkanan kera, jota nostettiin myös muutama naatti. Itsetehty coleslaw nousee kyllä ihan toiselle tasolle kun raaka-aineet on omasta maasta. Ainakin teoriassa. 

Kaalimato. 

Yksi porkkana oli jo tosi iso, toisten olisi pitänyt vielä vähän kasvaa.

Kyllä on ollut tänä kesänä aika kivat fiilikset

Pikku punaposki siellä killuu.

moneen kertaan, kun on saanut useasti yllättyä iloisesti palstalla vieraillessa. Satoa on tullut yli odotusten ja tänään poimin runkotomaatista ensimmäisen kypsyneen, kauniin punaisen pienen tomaatin. Se myös maistui ihan tomaatilta ja hyvältä sellaiselta. 

Vaikkei kaikkea satoa ole vielä edes korjattu, on ajatukset hiipineet jo ensi kevääseen ja suunnitelmat palstalla tehtäviin muutoksiin pyörii mielessä. Ja kesähelle sekoitti pään yhtenä päivänä niin pahasti, että rohmusin yhden kaupan siemenhyllyltä vähän liikaakin pusseja. No kun halvalla sai ja helle. Mutta näistä lisää myöhemmin. 

Kutsumattomia vieraita

Herneet on vihdoin syömäkelpoisia. Sunnuntaina saatiin haettua pussillinen sokeriherneitä ja muutama silpoherne. Silpoherneet kylvettiin vähän myöhemmin, mutta oli sielläkin jo muutama paksu palko roikkumassa. Juniori olisi kiskonut varmaan kaikki ellen olisi ehtinyt hätiin ja passittanut pimua penkille syömään saalistaan. Härkäpavutkin kasvaa ja bongasin muutaman ison palon puskissa. Lisäksi yksi kesäkurpitsa oli sopivan kokoinen ja otettiin sekin mukaan.

Tänään päätin käydä nostamassa loputkin potut maasta, kun pottupuskat näyttivät olevan jo vähän heikossa hapessa. Olin iltasella ihan yksin liikenteessä. Palstanaapurille oli paikalla ja manasin hänelle kotiloita, jotka ovat nakertaneet yhden kesäkurpitsan ja yllätin tänään jopa yhden itse teossa. Löysin sieltä kaiken kaikkiaan kolme kotiloa, jotka joutuivat muovipussiin. Poltetaan ne sitten joku kerta grillissä...

Naapuri tuli katselemaan mitä meidän palstalla kasvaa ja yhtäkkiä saappaani juuresta pomppasi sammakko palstanaapurin jalkoihin. Minähän tietysti kiljahdin ja taisin jopa kiljaista "varo" tai jotain sen suuntaista. Naapuri taas ei juuri ollut moksiskaan, tietenkään. Eihän se sammakko mitään tee, se vaan hyppelee ja hyppelee ja hyppelee ja ihan kohta se hyppelee ihan varmasti päälle ja hihasta sisään... 
No, sammakko hyppeli palstan rajalle ja vähän takaisin palstan puolellekin. Yritin jatkaa jutustelua muina naisina, mutta pidin tarkoin silmällä sammakkoa ja pysyin riittävän kaukana siitä. Naapuri lähti ja päätin ryhtyä perunannostopuuhiin, mutta ensin piti passittaa sammakko matkoihinsa. Otin lapion käteen ja laitoin sen sammakon lähelle, että se hoksaisi hypellä hemmettiin ja hyppäsihän se yhden hypyn oikeaan suuntaan jonka jälkeen se muutti suuntaansa ja hyppäsi minua päin. En kaikelta kiljumiselta nähnyt mitä tarkalleen tapahtui, osuiko se lapioon, mutta yhdessä vaiheessa sammakko reppana retkotti selällään maassa laattojen välissä, kunnes tokeni tolpilleen ja hyppeli takaisin samaan paikkaan josta sitä yritin hätistää pois. Sitten se siirtyi taas vähän lähemmäs minua. Ja arvatkaas kuka tätä kiljumista ja sekoilua todisti, no tietysti paikalle oli hiipinyt palstan grand old man "Pena" (jonka oikea nimi on muuten selvinnyt ja se on Jaakko, Kake kertoi) jonkun kaverinsa kanssa ja ihmettelivät mikä siellä oikein on. Olisitte nähneet miesten naamat kun sanoin, että sammakkoa vain täällä pelästyin.
"Mä jo aattelin, että siellä on rotta tai myyrä" sanoi toinen miehistä. Juu ei ollut ei, ihan vaan sammakko riitti tällä kertaa tähän hysteeriseen kiljuntasekoiluun lapio kädessä samalla heiluen. 

Siellä se kököttää keskellä kuvaa.

Ja taas piti yrittää muina naisina jatkaa hommia, vaikka olisi tehnyt mieli jättää perunat maahan ja jättää sammakko palstalle hyppimään. Sain potut kuitenkin nostettua, eikä sammakko häirinnyt enää. Pitäisi kyllä saada leikattua sitä rehottavaa apilaa, että näkisi jo kaukaa, jos palstalle on tullut kutsumattomia hyppeleviä vieraita. 

Loman jälkeen palstalla

Lomareissu oli onnistunut ja sekä perunat että kesäkurpitsat maistuivat myös matkaseurueelle. Mietin aina välillä, että onkohan kesäkurpitsat ja kurkut kasvaneet ja mitäköhän herneille kuuluu, kun saivat uudet tuetkin ennen matkaa. Sataakohan siellä vettä, vai onko kuivaa ja lämmintä...

En tiedä millaiset ilmat oli, mutta sato oli suorastaan valtaisa! Kesäkurpitsaa ja kurkkua on puskenut ihan valtavasti ja kokoa kurpitsoilla oli jo ehkä vähän liikaakin. Penkkien väleihin kylvämäni apila on rehottanut palstalla jo tovin ja nyt se on jo niin pitkää, että ruohonleikkurille olisi käyttöä. 

Yksi porkkanakin piti kiskoa ylös, kun se oli vähän koholla. Porkkanat saavat vielä rauhassa kerätä kokoa, mutta kesäkurpitsat täytyy koittaa ehtiä poimia pois ennen kuin ne venähtävät liian suuriksi. Omista tai siis itse siemenestä kasvatetuista kesäkurpitsan taimista ei muuten lopulta selvinnyt hengissä kuin yksi ja omista avomaankurkun taimista ei selvinnyt yksikään. Vähän harmittaa kurkkujen osalta, sillä kuten sanottu, voisin syödä kurkkuja vaikka kuinka paljon. Kesäkurpitsojen kanssa me ollaan vielä pulassa... 

Seuraavaksi odotellaan ensimmäistä satoa herneistä. Meillä on siellä kahta eri lajiketta, saa nähdä miten ne eroavat toisistaan. Ja jännä nähdä myös miten härkäpavut kasvaa. Tarvitsee varmaan kaivaa ne siemenpussit jostain ja katsoa koska satoa olisi odotettavissa. Härkäpapujen väliin kylvetty tilli on aika lyhyttä, se kun ei taida saada riittävästi valoa hillittömien pavunvarsien takaa.

Purjoille ja varsisellereille kuuluu hyvää. Ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Purjojakin on sitten yhdeksäntoista tuloillaan, että mitähän me niillä kaikilla oikein tehdään?! Ja varsisellereitäkin kahdeksan. Saisikohan jostain jonkun pop-up kylmäkellarin, jossa voisi säilöä näitä kasvimaan runsaita antimia, sillä meidän jääkaapissa ei kyllä ole kaikille tilaa. 

Kaalitkin ne vaan kasvaa ja toukat niitä mutustelee. Katkoin tomaatista varkaat pois ja laitoin ne kastelukannuun veteen likoamaan. Pari päivää ne siellä likoivat ja tänään kaadoin vedet kaalien päälle. Sen pitäisi kuulemma auttaa kaalien tuholaisiin, katsotaan auttaako. Ainakaan ensi vuonna meidän palstalla tuskin kaalia kasvaa, menköön kaalimadot muualle mellastamaan! 

Oman maan antimet

Perjantaina kotiuduttiin kotimaan reissulta ja onneksi sade oli taas huolehtinut palstan kastelusta. Lauantaina oli pakko päästä katsomaan mitä kasvimaan asukeille kuului. 
Iltapäivällä oli vihdoin pieni hetki aikaa ja nappasin fillarin ja pari muovipussia ja viiletin palstalle. Ilokseni huomasin, että kesäkurpitsat ovat kasvaneet hienosti ja muutama avomaankurkkukin on jo saanut lihaa luiden ympärille. Ja salaattipenkki se vaan rehottaa, mukaan lähti muovikassillinen kaikkia laatuja sekaisin.

Kurkkuja olen odottanut eniten, sillä avomaankurkut on vaan niin sairaan hyviä, joten otin yhden kurkun mukaan. Kotona oli heti pakko kuoria se ainokainen kurkku ja vaikka juniori olisi halunnut ensimmäisen haukun, otin sen itse, sillä niin paljon olin sitä hetkeä odottanut. Ja voi vitsi kuinka hyvää se oli. Teki mieli rouskuttaa koko kurkku ihan yksin, mutta pakko oli antaa muidenkin maistaa. 

Kesäkurpitsoja otin neljä ja niitä kyllä näyttää tulevan huikean paljon. Kotona on nyt tukkimiehen kirjanpito siitä kuinka monta kesäkurpitsaa palstalta kaiken kaikkiaan saadaan. Veikkaukset kehiin! Kesäkurpitsaa en ole ehtinyt vielä maistaa, mutta luulen, että hyvää sekin on. 

Sunnuntaina piti vielä käydä kuopsuttamassa ennen lähes viikon taukoa lomareissun vuoksi. Juniori tyhjensi mustaherukkapensaan marjoista, taisin saada kokonaiset kaksi marjaa omaan suuhuni. Eli Ruusupää on ainakin niiden marjojen luota onnistunut pitämään linnut poissa. Punaherukat juniori pisteli poskeensa jo ajat sitten. Karviaispensaassa on yksi karvainen, jota hän ei ole vielä huomannut, ehkä saan pistellä sen suuhuni ihan itse. 

Ollaan mietitty jo hetki perunoiden nostoa ja tänään päätettiin kokeilla onko potut jo valmiina. Kiskoin timppaa irti maasta ja sieltähän paljastuikin hyvän kokoisia mollukoita. Otettiin niitä saman tien joku kolmisen kiloa ylös. On se jotenkin ihan eri asia syödä itse kasvatettua ruokaa kuin kaupasta ostettua. 
Ja lomareissulla saakin sitten nauttia oman maan antimista! 

Puolivalmis patio pöytää vailla

Lauantaina oli taas aikaa palstailulle ja sääkin vaihteeksi aurinkoinen. Ei ole juuri viime aikoina tarvinnut käydä kastelemassa, kun luonto on hoitanut sen puolen. Salaattia vain olen käynyt hakemassa ruokapöytään ja vilkuillut samalla miten muut kasvit jaksaa. 

Lauantaina laitettiin vähän lisää laattoja ja oleskelutilaa tuli vähän lisää. Nyt kun vielä jostain löytyisi edullinen tai puoli-ilmainen pöytä meidän pienelle patiolle, niin ruokailu olisi hieman helpompaa. Käytiin kahdessa kierrätyskeskuksessakin, mutta ei löytynyt sopivaa. Jatketaan etsintöjä. 

Valmis patio ja susiruma muovituoli, joka sinnittelee kuvissa edelleen.

Palstalla kasvit jaksavat hyvin. Kurkkuja ja kesäkurpitsoja on tulossa ja ihan täytenä yllärinä runkotomaatissa on kaksi tomaatinalkua tuloillaan. Niitä täytyy kyllä yrittää suojella. Täytyy rakentaa sille joku pieni tiipii vaikka. Ja laittaa vähän lannoitettakin.

Avomaankurkuista tulossa myös hauska kaksoiskurkku, näyttää ihan housuilta.

Kesäkurpitsat kasvaa 

Etsi kuvasta kaksi tomaatinalkua.

Mansikoitakin on kypsynyt muutama. Meillä ei ole mitään hajua siitä kuinka vanhoja mansikan taimet on, saati mitä lajia, mutta sen verran säälittäviä mollukoita tulee, että ne saa syksyllä lähtöpassit. Lupasin niille armon aikaa tämän kesän ja jos olisivat hyviä, niin saisivat jäädä. Marjat on maultaan ihan hyviä, mutta ulkomuodoltaan rupuisia ja kitukasvuisia, joten komposti kutsuu kyseisiä yksilöitä. Ostetaan ensi keväänä ihan uudet taimet ja laitetaan niille kunnollinen penkki ilman jätesäkkivirityksiä. 

Maku ok, koko kitukasvuinen.

Kaalitkin kasvaa, mutta joku hemmetin kaalimato on nakertanut ja nakertaa edelleen kaalien lehtiä. Täytyy selvittää mitä ne on ja millä ne saisi tuhottua.

Ostin heräteostoksena yhtenä päivänä Lidlistä kasvihuoneen. Ai miksi? No siksi kun halvalla sai... Tai se on oikeastaan sellainen kasvilava ja ajattelin, että siinä olisi suoja tomaatille. Kun lauantaina sitten avasin paketin ja laitoin rungon pystyyn, osoittautui se yhdelle tomaatille turhan isoksi kodiksi. Olihan siinä mitat ja kaikki, mutta arvioin, että se olisi sopinut pusikon eteen raparperin taakse hyvin. No ei se ihan sopinutkaan. Laitoin hökötyksen takaisin pakettiin, otetaan se sitten ensi keväänä käyttöön. Siinä voi kasvattaa sitten kivasti taimia. 

Ei jatkoon tänä kesänä. Meillä ei ole sulle nyt tilaa täällä. Yritä uudelleen ensi vuonna. 

Vain pöytä puuttuu ja narsissit ja tulppaanit ja...

Lauantaina nukuttiin pitkään ja aamupalan jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin palstalle puuhailemaan. Mies meni lasten kanssa edeltä ja itse kaahasin Pukinmäen Puutarhalle ostamaan vihdoin niitä kukkia. Kiertelin ja löysin viimein perennat, joita olikin aika paljon erilaisia. Valitsin korkean tarha-iison, harmaakäenkukkia, kurjenkellon ja tarha-alpin. Kukkapenkkiin jäi vielä tilaa narsisseille ja tulppaaneille, ne laitetaan sitten syksyllä ensi vuotta ajatellen. Ja siirsin kukkapenkkiin myös parit kukkivat rikkakasvit palstalta, tunnen niistä nimeltä vain pari, hiirenvirnan ja lemmikin. Täytyy jostain selvittää mitä ne muut on.

Saimme palstalle myös kaivattua oleskelutilaa, kun mieheni raivasi asteripöheikköä aroniapensasaidan vierestä. Raivatulle alueelle laitettiin laattoja, jotka löydettiin taloyhtiön pihalta. Saatiin hallituksen puheenjohtajalta ihan lupa ottaa niitä, ovat kuulemma olleet siellä iät ja ajat eikä kukaan varmaan edes tiedä miksi ne on siellä. Ja jos niitä joku joskus kaipaa niin saa hakea pois meidän palstalta! Täytyy ottaa vielä toinen samanlainen satsi laattoja, jotta saadaan sopivan kokoinen alue. Sitten puuttuu enää pöytä, jotta voi syödä grilliherkkuja niin kuin sivistyneet ihmiset. 

Palstalla ollut ikivanha muovituoli poseeraa kuvissa edelleen, ehkä se vielä joskus heivataan sieltä hemmettiin. 

Tällä hetkellä täällä sataa aika paljon ja mietin vain miten hyvää se tekee meidän kasvimaalle. Sadevesi on happipitoista ja ainakin viimeksi rankkasade sai kasvit ihan huikeaan kasvuun. Hyvä sade! Ainakin näin myöhään illalla, päivällä saa sitten aurinko paistaa ja lämmittää...