Möyhintää ja möyrimistä

Viime sunnuntaina vaihdettiin juniori jyrsimeen viikoksi. Keskiviikkoiltana oli vihdoin aikaa mennä palstalle hommiin ja kaikki ne alueet, jotka piti möyhiä saatiin möyhittyä. Heittelin kanankakkaa maahan ja sinne se katosi kivasti sekaan. Juniori oli siis viettämässä laatuaikaa isovanhempiensa kanssa, mutta minioni oli palstalla mukana ja jaksoi yllättävän hyvin istua rattaissa ja katsella, kun me miehen kanssa paiskittiin hommia. Pääsi minionikin lopulta maahan möyrimään, kun oli vähän turvallisempaa ja möyhentimet pistetty pois tieltä.

Möyhennin möyhii

Minioni tutustuu tiluksiin

Mies halusi isomman alueen laatoituksen eteen (enemmän tilaa grillaamiselle) ja niinpä salaattipenkki siirrettiin pois vanhalta paikaltaan ja laitettiin raparperin ja maa-artisokkien läheisyyteen. Lisäksi meidän viime vuotinen perunamaa pilkottiin neljään pienempään penkkiin. Toiselle puolelle, joka viime vuonna oli vähän vähemmällä käytöllä, tulee nyt kolme isompaa penkkiä. Kompostin vierestä tuhottu mansikkamaa vaihtuu viime vuonna alennuksesta ostettuun kasvilavaan ja sinne laitetaan tomaattia ja kurkkua. Ja siihen eteen tulee ehkä vielä yksi pikku penkki salaateille. Palstalle tulee tänä vuonna useampikin salaattipenkki, vähän eri paikkoihin. Mun suunnitelmat tälle vuodelle menee siis vähän uusiksi, mutta ei se mitään, nyt tulee palstan neliöt vähän järkevämmin käyttöön. Itse asiassa tuntuu, että siellä on nyt sitä tilaa tosi paljon enemmän. (Mitä mä siellä oikein kasvatan, muutakin kuin rikkaruohoa!?!)

Tosi moni on jo laittanut pottuja, porkkanaa ja sipulia maahan. Mietin tässä, että jos sitä sitten itsekin laittaisi tänä vuonna vähän aikaisemmin, noin niinkuin testimielessä. Ja kun on luvattu lämpöistä viikonloppua. Kasvilavalle voisi laittaa itsekasvatetut avomaankurkun taimet ja kesäkurpitsatkin, jos mahtuu, mutta jättäisi kuitenkin tilaa yhdelle tomaatille. Perunatkin voisi laittaa jo, sillä ne menee pariin laatikkoon, koska kierron mukaan ne menevät sinne, missä oli viime vuonna porkkana ja sipuli. Hallaharsoa vaan päälle, niin olisivat suojassa pakkasöiltä, jos sellaisia vielä tulee. 

Viime vuonna ostin porkkanaa, sipulia, hernettä ja härkäpapua lukuunottamatta kaikki valmiina taimina. Tänä vuonna kylvetään sellaisia vihanneksia, joita ei viime vuonna ollut ollenkaan ja meinasin laittaa ne ihan siemenestä. Palsternakka, punajuuri, retiisi ja pinaatti ovat ainakin ihan uusia. Saa nähdä näkeekö ne päivänvaloa ollenkaan.

Eilisestä möyhimisestä jäi paljon hommaa ja niinpä tänä aamuna mentiin minionin kanssa palstalle. Minioni möyri märässä maassa ja sotki naamansakin pariin otteeseen mutaisella rukkasella. Tästä piti tietysti ensin ottaa kuva ja vasta sitten pyyhkiä. Hän oli vastustuskykyä hakemassa. Ja mikähän älynväläys muuten oli laittaa taaperolle kurahousut ja kurahanskat, mutta jättää saappaat kotiin?! Saattaa olla meidän taimet vaarassa, kun minioni pääsee palstalle säätämään. Hänen mielestään oli nimittäin ihan ok kontata ruohosipulin ja lipstikan yli pois palstalta ja äitiä karkuun. Sain suurinpiirtein kaikki penkit tehtyä, jotka eilen jäi kesken tai tekemättä, mutta nyt sieltä pitäisi sitten nyppiä kaikki rikkaruohojen juuret pois. Ja kasvilava pitäisi roudata myös paikalle. Ei se työ tekemällä lopu ja muita latteita sanontoja. 

Palstakausi korkattu

Viikonlopun aurinkoiset kelit innosti ulkoiluun ja niinpä lauantaina polkaistiin palstakausi käyntiin, roudattiin pallogrilli takaisin palstalle ja grillattiin makkarat ja maissit. Oikeastaan suurin syy kauden aloitukselle juuri nyt oli roskalava, joka oli vain tänä kyseisenä viikonloppuna alueella. Siistin käytäville jätetyt maa-artisokan varret jätesäkkiin ja siistin myös vihdoin kompostia. Kompostiin heitetty herukanjuurakko olisi aloittanut maatumisen meidän kompostissa ehkä joskus ikuisuuden päästä. Nyt päästiin siitäkin vihdoin eroon. 

Krookukset, narsissit ja tulppaanit ovat jo puskeneet kunnolla pinnalle, mutta kukkii ehkä vasta loppukesästä, jos ollenkaan. Yksi narsissi kuitenkin kukkii palstalla ihan hassussa paikassa, enkä tiedä mistä se on sinne joutunut. En ainakaan muista laittaneeni siihen kohtaan mukuloita. Ja valkosipuleistakin neljä yrittää kasvaa. 

Lonely rider 

Koska kukaan ei muistanut, että haravat ja kuokat vietiin varastoon talveksi, oli palstan siistimistä varten käytössä ainoastaan lapio ja pikku kuokka. Kuopsutin kaikki laatikot läpi, revin rikkaruohot pois ja moikkailin matoja, joita oli ilokseni jokaisessa laatikossa. Muutenkin laatikoiden multasaviseos tuntui yllättävän kuohkealta. Sanoin juniorille, että pitäisi tehdä "Tervetuloa madot!" -kyltti madoille, johon hän fiksuna totesi, että sen pitäisi kyllä olla matojen kielellä... Niinpä niin. Taitaa jäädä kyltit tekemättä, kun ei puhuta matoa. 

Siistit laatikot odottaa taimia 

Lauantaina oli niin kivaa ja haravat olivat edelleen siellä varastossa, joten päätin sunnuntainakin pistäytyä palstalla ja viedä loputkin tavarat takaisin. Ja parit kuivuneet yrtit, timjami ja oregano, jotka olin pelastavani talven julmalta kylmyydeltä, mutta jotka kuitenkin kuihdutin ikkunalaudalla lähes kuoliaiksi pääsivät takaisin yrttipenkkiin. Toivotaan, että ne toipuvat järkyttävästä ja vähävetisestä talvesta meidän keittiön ikkunalaudalla ja innostuvat kotiinpaluusta ja alkavat jälleen vihertää. Onneksi yrttipenkkiin jääneet kaverit ovat jo heränneet kevääseen. Mintut, lipstikka, viinisuolaheinä ja ruohosipuli elää ja voi hyvin. Sitruunamelissassakin oli pieniä vihreitä lehdenalkuja. 

Reppanat: timjami ja oregano 

Lipstikka ja ruohosipuli 

Viinisuolaheinä 

Mintut

Viikon päästä saadaan appiukon möyhennin (tälle laitteelle on olemassa joku ihan oikeakin nimi) taas lainaan ja sitten päästään möyhentämään kaikki muut alueet. Kanankakkaa on vielä viime vuodesta jäljellä ja sitä sekoitetaan sitten sekaan. Puutarhamultaakin ostettiin jo tarjouksesta. Ja muutamat taimet laitettiin juniorin kanssa vapun jälkeen tulille, vaan ei ole kummoiset odotukset niiden suhteen. Se hyvä taimipuoti on edelleen hakusessa. 

Kukkapenkin uudet alut ja taimipaniikki

Viime syksynä istutetut kukkasipulit ovat alkaneet kasvaa ja puskeneet tiensä mullasta maan pinnalle, tai ainakin osa niistä. Koitin vähän muistella mitä mihinkin istutin ja jos oikein muistan niin tulppaanit ja narsissit ovat alkaneet kasvaa, krookukset eivät ihan vielä. En tosin ole nyt viikkoon käynyt palstalla ja viikossa ehtii tapahtua paljon. 

Pilkistää sieltä jotain, oisko ollut tulppaaneita tässä

Kukkia on siis tulossa ja se on kiva juttu, mutta nyt on iskenyt jo pieni paniikki taimien suhteen. Kallen kukkatarha, josta viime vuonna hain melkein kaikki taimet, on siirtynyt pelkkiin perennoihin. Mistä löydän yhtä hyvät ja edulliset taimet tälle vuodelle?! Itse voisi kasvattaa muutaman, mutta niiden varaan ei kannata laskea, tai jää sato saamatta. Meille alkaa paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja kuten edelliset kokemukset ovat osoittaneet, ei se riitä kasvattamaan riittävän vahvoja taimia.
Täytynee alkaa tutustua Uudenmaan muuhun taimitarjontaan.

Kevättä odotellessa

Kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka tänään satoikin lunta. Kun talvella ei ole voinut puuhastella puutarhassa olen tehnyt kaikenlaisia käsitöitä. Palsta kuitenkin palasi mieleen, kun Pukinmäki-seuralta kolahti tänään postiluukusta kirje laskun kera. Iloinen yllätys on palstalle tänä vuonna tuotava jätelava. Sinne saa kaiken sellaisen puutarhajätteen, mikä ei mahdu omaan kompostiin, eli meidän tapauksessa varmaan aika ison osan rikkaruohoista. Komposti on ihan tupaten täynnä, eikä siellä mitään maatumista varmaan ole edes tapahtunut. Ainakin se pitää ensitöikseen kääntää kunnolla. 

Kävin noin kuukausi sitten palstalla, hakemassa sinne unohtuneen lapion pois ja katselin jälkiä lumessa. Joku pikku hiiri ja muutama koira siellä on ainakin juoksennellut ja sen lisäksi meidän maa-artisokkia on käynyt joku ystävällinen koira myös lannoittamassa. Ei ois tarvinnut. Jos olisin tiennyt, että ihmiset kusettavat koiriaan siellä, olisin laittanut sinne jonkun barrikadin talveksi. Toisaalta, jos siellä kusetetaan koiria talvella niin varmaan siellä käydään myös kesällä... Että minkäköhänlainen (onpa hauska sana) muuri sinne pitää keväällä rakentaa?! Tai hirveä määrä kieltokylttejä ja piikkilankaa ympärille. Tai riistakamera, niinkuin mies ehdotti. (Sanoi kyllä vahingossa riistokamera, hahaa!) No ehkä jätetään kuitenkin muurit rakentamatta, piikkilangat, kyltit ja kamerat asentamatta ja annetaan kaikkien kukkien kukkia siitäkin huolimatta, että ne on lannoitettu koirien toimesta. Täytyy vaan sanoa juniorille kun niitä haistelee, ettei tunge nenäänsä liian syvälle. 

Juniorin kanssa onkin jo veikkailtu mikä on ensimmäinen kevätkukka, joka mullasta aikanaan esiin pilkistää. Näkeekö auringon ensimmäisenä narsissi, tulppaani, vai krookus? Jäädään jännityksellä odottamaan ja toivotaan, ettei kova pakkanen (tai ulkopuolisten tarjoamat lannoitteet) vahingoittanut mukuloita, kun silloin puuttui se suojaava lumipeite.

Palstan paketointi

Viime viikolla vietettiin palstalla tuulinen iltapäivä syystöiden merkeissä. Juniori sai vihdoin poimia kukkia palstan kukkapenkistä ja grillikausikin sai päätöksen. Oli pakko grillata vielä viimeisen kerran ennen grillin varastoimista, ulkona on aina niin kiva syödä. 

Maa on nyt käännetty ja lannoitettu ja komposti on ihan tupaten täynnä. Ne ei maadu varmaan ikinä. Palsta-alueelta puuttuu paikka, johon voisi viedä suurimmat oksat ja kasvinraadot. Ne saa kuulemma heittää aroniapensasaidan juurelle ja sinne ollaan viskottu osa, mutta suurin osa on kompostissa, tai oikeastaan kompostin päällä, kun se on niin älyttömän täynnä. Roskalava yhtenä viikonloppuna olisi ihan fiksua, mutta palsta-aluetta ylläpitävällä seuralla ei kuulemma ole siihen varaa. Harmi. 

Viime viikon visiitillä saatiin palsta puoliksi pakettiin. Vielä jäi kalkitus tekemättä, maa-artisokat istuttamatta ja kukkapenkki kitkemättä. Ja koska kuiva syksy loppuu huomenna oli tänään pakko mennä pistämään palsta lopullisesti pakettiin. Istutin muutaman maa-artisokan mukulan aronia-aidan viereen, heittelin kalkkia sinne ja tänne ja kitkin kukkapenkin paljaaksi. Otin yhden auringonkukan mukaan ja kotona kaivelimme juniorin kanssa sieltä siemenet kuivumaan ja ensi kevättä odottamaan. 

Siellä lepää mun maa-artisokat 

Tämä palstakesä oli nyt tässä. Palsta antoi meille paljon satoa ja siellä tuli vietettyä aika monta tuntia raikkaassa ulkoilmassa. Siellä on haaveiltu, hikoiltu, huudettu, kasvettu, kitketty, itketty, imetetty, syöty, juotu, naurettu, rentouduttu, ihmetelty, pelästytty, puhuttu, oivallettu, mokattu ja onnistuttu. Kaiken kaikkiaan palsta on tarjonnut meidän perheelle paljon muutakin kuin vain syötäviä kasveja. Siellä on vietetty yhteistä mukavaa ja kiireetöntä aikaa ja ehkä juniorillekin on jäänyt mukavia muistoja, tai ainakin vähän ymmärrystä siitä miten ruoka löytää tiensä lautaselle. Minioni on sen sijaan nukkunut suurimman osan ajasta, jonka on palstalla viettänyt. Ensi kesänä on hänen vuoronsa päästä palstahommiin käsiksi. Ja syödä ehkä muutama kilo multaa samalla. 

Syystöitä ja toiveiden täyttymys

Syystyöt odottaa palstalla ja paljon pitäisi vielä kääntää maata. Päätin jo torstaina illalla käyttää perjantaina aamupäivällä hyödyksi ne pari tuntia, jotka juniorin oli tarkoitus viettää sirkuksessa päiväkodin kaverien kanssa. Saatoimme juniorin päiväkodille ja suuntasimme minionin kanssa palstalle hommiin. Sain käännettyä kolme lautareunuksista penkkiä ja koko pottumaan. Lapion heilunta loppui maa-artisokkien luokse. Mietin hetken ja päätin kaikesta huolimatta koittaa onneani. 
Pahimpaan mahdolliseen varautuneena ja sydän pamppaillen iskin lapion maahan, käänsin ja kiskaisin varresta ja mitä silmäni näkivätkään?! 

Kauniin punertavia, helposti kuorittavan muotoisia ihania maa-artisokan mukuloita, joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa! Pitkä ja epätoivoinen odotus palkittiin nyt. Olisin halunnut kiljua ilosta, mutta maltoin mieleni, sillä minioni olisi saattanut herätä ja silloin olisi ollut pakko jättää nuo kultakimpaleet maahan. Innoissani aloin kiskoa varsia ylös lapion avulla ja mukuloita riitti. Juniorin pikku kottikärry tuli täyteen kauniita mollukoita ja saatoin jo maistaa paahdetun maa-artisokan kielellä. 

Kottikärryllinen kultaa

Kotona kaivoin keittiövaa'an kaapista ja laitoin saaliin vaa'alle. Yhteensä reilut 2,6 kiloa!!! Oli heti pakko testata pari uutta reseptiä ja niinpä päädyin tekemään maa-artisokkafoccacciaa ja uunissa paahdettuja maa-artisokkia, jotka katosivat vatsoihin alta aikayksikön uunista ottamisen jälkeen. Tänään kuorin loput noin 1,5 kiloa maa-artisokkia keittoa varten. Nam nam nam, nyt on pieni puutarhuri todella tyytyväinen.

Näyttää aika karseilta pötköiltä, mut hitto kun on hyvää! 

Rukiinen maa-artisokkafoccaccia valkosipulilla höystettynä 

Syksy ja sipulit

Viime viikon maanantaina palstan perennapenkki sai kukkasipulit hellään huomaansa. Pari kolme viikkoa sitten käytiin tyttöjen kanssa ostamassa kukkasipulit, mutta tässä on ollut kaikenlaista menoa niin vasta viime viikolla oli vihdoin aikaa taas palstapuuhille. Istutin sinne krookuksia, narsisseja ja tulppaaneita. Kutakin lajia on kahta eri väriä ja kaikkien olisi tarkoitus kukkia toukokuussa. 

Siellä ne kukkasipulit lepää 

Maa-artisokkien varret katkoin pari viikkoa sitten. Mulla tais vähän naksahtaa päässä ja katkoin kaikki isot varret poikki. No ei naksahtanut oikeasti vaan ajattelin, että jos katkon ne varret, niin mukulat saisi kaiken kasvuvoiman eikä se karkaisi pitkiin varsiin. Epätoivoisesti toivon, että tuosta oli jotain hyötyä. En ole vieläkään uskaltanut kurkata uudestaan mukuloiden tilannetta. 

Surkean näköistä touhua 

Sunnuntaina kyläiltiin mummolassa ja käytiin kotiintulomatkalla palstalla korjaamassa loput sadot pois, ennen kuin halla vie kaiken. Ja vieläkin siellä oli kaksi isoa kesäkurpitsaa ja muutama pieni alku, jotka otin mukaan. Tukkimiehen kirjanpidon mukaan palstalta saatiin tänä kesänä yhteensä 32 kesäkurpitsaa. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin, eikä kaikkein pienimpiä ole laskettu tähän mukaan. Avomaankurkkuja saatiin kaiken kaikkiaan 35 kappaletta. Varsiselleriä istutettiin kahdeksan tainta, joista kahdelle kävi joku mysteerinuupahdus ja yhden kävin antamassa Kakelle, joka kuokki omalla palstallaan. Sain siltä pari hyvää neuvoa kesällä ja viisi varsiselleriä riittää meille ihan mainiosti. Ja Kakelle tuli hyvä mieli. Sitten kiskottiin pois kaikki loput purjot ja pari pikkukaalia. Lehtikaalin ylimmät lehdet korjasin pussiin, mutta jätin varret vielä penkkiin. Loput porkkanatkin kiskoin ylös. Suurin osa penkissä enää olevista porkkanoista oli ihan minikokoisia, mutta ne rouskuttelin iltapalaksi miehen kanssa valkosipulimajoneesin kera. 

Sunnuntain saalis 

Tänään ihanan aurinkoisena maanantaina lähdimme minionin kanssa palstalle ja missiona oli siistiä penkit ja istuttaa valkosipulinkynnet maahan. Valkosipulit menivät parsan kavereiksi ja rikkaruohot kitkin penkeistä kompostiin. Ainoastaan lehtikaalipenkkiin jäi vielä kaalinvarret. Sipulitkin korjasin pois. Osa meni kompostiin ja muutama tuli kotiin mukaan. Ensi kesänä laitetaan kyllä jotain muuta sipulia, eikä tollasta pientä kesäsipulia. Ja ahkeroin myös lapion varressa ja käänsin vähän maata. Kolme tuntia auringossa palstalla antoi taas mukavasti virtaa viikkoon. Syystyöt ei ihan hirveästi ole houkutelleet, olisi tosi kiva jos maa kääntyisi automaattisesti itsestään. Huomasin kuitenkin nauttivani kun sai taas hiljaisuudessa (minioni nukkui) hakata kuokalla maata ja kiskoa rikkaruohoja pois. Aurinkoinen sää tietysti vaikuttaa, joten toivotaan, että näitä kauniita syyspäiviä riittäisi vielä. Synkässä syysmyrskyssä en aio tehdä minkäänlaisia palstahommia. 

Sain tämän pläntin kitkettyä ja käännettyä