Mustajuuri ja Maurin makeat

Parin viikon aikana on ehditty kääntää maata molemmilla palstoilla ihan reilusti. Puolen aarin puutarhassa on käännetty kaikista laatikoista ja yhteen istutettiin minionin kanssa sipulit viikko sitten. Peitin ne harsolla, kun lupasi kylmiä ilmoja ja toivotaan, etteivät ole kärsineet. Tänä viikonloppuna pitäisi istuttaa viereen porkkanat. Minioni on muuten viihtynyt viime aikoina junioria selvästi paremmin palstalla äidin kanssa. Nelivuotiasta jaksaa kiinnostaa madot vielä ihan yllättävän paljon ja pitkään. 

Myös aarin palstalla on käännetty maata oikein urakalla, kiitos miehen, joka tuli apuun viime viikonloppuna. Siellä on nyt penkki palsternakoille valmiina. Lisäksi laitoin pari vuotta sitten ostamani pienen "kasvihuoneen" palstalle, heitin sinne viime vuotisten kasvusäkkien jämät ja sinne on tarkoitus viedä kesäkurpitsan taimet, jotka ovat jo vähän kukkineetkin olkkarin ikkunalaudalla. Kylvin niiden siemenet ihan liian aikaisin ja ajattelin, että voi kai sitä testata kestävätkö toukokuun säät, kun kuitenkin saavat olla astetta paremmassa suojassa. Huomenna voisi käydä istuttamassa ne sinne. Ja ihan varmuuden vuoksi on tietysti myös kylvetty uudet kesäkurpitsan siemenet, jos ensimmäiset eivät kestäkään. Kun on jo tottunut omavaraisuuteen kesäisin kesäkurpitsojen suhteen, on siitä vaikea luopua. 

Kesäkurpitsojen ja palsternakan lisäksi aarin palstalle laitetaan vielä perunat ja herneitä.

Suurin osa käännetty ja kesäkurpitsojen maja kasattu.

Lapsityövoimaa yhden puolikkaan lapiollisen verran.

Tänään, sen jälkeen kun ensin oli fillaroitu Vantaanjoen rantaan vappupiknikille ja mato-ongelle, oli pakko käydä vähän möyhimässä aarin palstalla. Muutaman viikon kadoksissa olleet mustajuuren siemenet löydettyäni päätin sijoittaa ne aarin palstalle kompostien viereen, maa-artisokkien kanssa samoille huudeille. Toimenpide vaati lapiota ja kuokkaa aikalailla. Piti kääntää ja kitkeä koko kohta, jossa ei juuri ole rikkaruohojen lisäksi muuta kasvanut, ei edes näkyvästi niitä maa-artisokkia. Paitsi, että sitten kun iskin lapion savimaahan kävi ilmi, että kyllä siellä muutamia hienoja yksilöitä edelleen kasvoi. Keräsin ne talteen ja istutin uudelleen. Mustajuurihan kaipaa kuohkean ja multaisan maan, eikä kuulemma menesty tiukassa savimaassa. No sitähän meiltä kuitenkin löytyy ja tämäkin tietoinen riski on nyt otettu. Laitoin hyvin käännetyn ja kuokitun savisen kohdan päälle säkillisen puutarhamultaa ja nyt vain sitten sormet ristiin, että mustajuuri lähtee kasvamaan. En edes tiedä miltä sen maanpäällinen osa näyttää, laitoin kepit merkkaamaan kylvökohtia.

En taida uskaltaa kitkeä koko penkkiä, ennen kuin sieltä on noussut useampi vihreä osa maanpinnalle. 

Maa-artisokat palstan reunassa saven alla ja mustajuuret mullassa.

Kaiken tämän lisäksi kipaistiin läheisessä rautakaupassa ja multasäkkien lisäksi mukaan tarttui vihdoin ne vadelman taimet. Puolen aarin palstalla istutusta odottaa nyt kolme Maurin makeaa -vadelman tainta ja huomenna nekin olisi tarkoitus istuttaa. Satoa tosin saadaan odottaa varmaan vasta ensi vuonna, joka on kärsimättömälle tietysti pienoinen pettymys. Ilokseni kuitenkin huomasin, että aarin palstan kukkapenkistä pilkistää jo pieniä kesäkukan alkuja, joten tänä vuonna saadaan toivottavasti nauttia kukkien loistosta ja tuoksusta. 

Vattujako?

Jos vuosi tai pari sitten oli mansikkamaa haaveissa ja se saatiin tehtyä, niin nyt sain päähäni, että omat vadelmapensaat olisi kyllä tosi kivat. Vadelmahan jakaa mustikan kanssa ehdottoman kärkisijan parhaat marjat listallani ja onkin ihan äärimmäisen outoa havahtua tähän vadelmapensas-haaveeseen vasta nyt. 

Mietin ensin, että aarilla olisi hyvin tilaa, mutta hoksasin juuri minne puolen aarin palstalla vadelmat saisi ja vielä suht suojaisaan kohtaan. Kompostin ja kitukasvuisen mustaherukan väliin saisi tosi hyvin pari kolme puskaa. Ja jos tuntuu siltä, että lisää tilaa pitäisi saada niin suht surutta siirtäisin sen herukkapuskan joko jonnekin muualle tai sitten kompostiin kuolemaan. Herukkapuska on elämänsä aikana tuottanut kaikki kaksitoista marjaa, joista puolet on linnut syöneet, joten ei jäisi ikävä. Ja sitä paitsi aarin palstalla on useampi mustaherukkapensas, joista saa käydä syömässä sitten ne kuusi puuttuvaa marjaa jos niikseen tulee. 

Vadelma ei viihdy kovin hyvin kovassa savimaassa, jota meidän palstalla tietenkin on. Tosin se kohta, johon vadelman ajattelin istuttaa ei ole savikohdista lainkaan pahimmasta päästä. Jos siihen laittaisi reilusti hiekkaa, kompostia ja puutarhamultaa, voisi siitä saada ihan hyvän kasvupaikan. Ja kokeilemallahan se sitten selviää. 

Vadelman lehdistä saa kuulemma hyvää teetäkin. 

Täytyykin alkaa tutkia, mistä saisi parhaimmat vattupuskat ostettua ja sitten mies pääsee nikkaroimaan niihin mittatilauksena hyvät tuet.

Kauden starttia ja takatalven odotusta

Viime vuosi palstalla meni mukavasti ja satoa saatiin paljon, varsinkin perunaa. Hieman laiskanpuoleiseksi vaan jäi tämä raportointipuoli, josta voisi taas yrittää ottaa jonkin sortin niskalenkin. 

Tämä kausi on startattu jo hyvissä ajoin.

Tähän mennessä olen ehtinyt jo istuttaa tomaatin siemenet ja kahta sorttia taimia kasvaa nyt ikkunalaudalla. Tiny tim -tomaattia tuli neljä tukevaa tainta kuudesta istutetusta siemenestä ja Balkonzauber-pensastomaattiakin kasvaa kolmena kappaleena. Balkonzauberit on selvästi pidempiä ja hintelämpiä kuin Tiny timit. Tiny timeissä lepää siis meidän tomaattisadon toivo tällä hetkellä. 

Muita taimiakin on tuloillaan; lehtikaalia, varsiselleriä ja paksoita. Kesäkurpitsan taimiakin kasvaa isoina jo kolme. Tiedän, että laitoin ne ihan liian aikaisin, mutta katsotaan miten käy. Pääsiäisen pyhinä kylvin vielä avomaankurkkuja ja parsakaalia. Parsakaalia kylvin ihan ekaa kertaa ja odotan mielenkiinnolla onnistuuko ne. 

Lisäksi laitoin muutaman jättiläisauringonkukan esikasvamaan, koska liian monena vuonna ollaan jouduttu kateellisina katsomaan toisten upeita auringonkukkia, kun omat on syystä tai toisesta jäänyt laittamatta.

Tänä vuonna on muutenkin tarkoitus satsata myös kukkiin, kun viime vuonna se jäi ajatuksen asteelle ja kukkiahan nyt vaan on aina kiva katsella. 

Pääsiäisen pyhinä oli kiva kuopsutella palstalla taas vaihteeksi koko perheen voimin. 

Hiirten syömä harso pohjalle.

Sain koko köörin mukaani ja mies sai kaivettua kukkapenkille paikan isommalta palstalta. Laitoin sinne alle viime vuotiset hiiren syömät hallaharson jämät rikkaruohojen torjuntatoivossa. Olisin oikeastaan kaikkein mieluiten laittanut sinne pahvia, joka ajan myötä maatuu, mutta kun sitä ei nyt ollut saatavilla, päätin käyttää sitä mitä oli, koska olen vaan näissä(kin) asioissa ihan hemmetin kärsimätön. 

Muu perhe joutui lähtemään minionin kakkahädän vuoksi edeltä kotiin ja minä sain jäädä vielä hetkeksi yksin kuopsuttamaan. Hyödynsin samalla kukkapenkin rajaukseen vanhoja lautoja, joita palstalle oli jäänyt mansikkapenkeistä tai jostain. Mun mielestä siitä tuli ihan toimiva setti, aika näyttää miten se kestää. Ja koska tuota harsoa riitti vain puoleen tuosta koko kukkapenkistä, tulee tästä hyvä testi ja voidaan verrata toisen puolen kanssa miten rikkaruohot kasvaa tai ei kasva. 

"Valmis kukkapenkki".

Koska parin kukkapussin kyljessä luki, että suorakylvön voi tehdä jo huhtikuun puolivälissä, niin takatalvea rohkeasti uhmaten päätin heti kylvää jo osan kukista. Uuteen penkkiin laitettiin ikivanhat auringonkukan siemenet, tarhakehäkukkien siemeniä ja maloppia. Ja sitten olikin tosi kiva katsella tänä aamuna, kuinka lumi peitti maan... 

No, eipä ainakaan tarvitse käydä kastelemassa. Ja kukkien siemeniä on vielä monta pussillista, että heitellään niitä sinne sitten lisää, kun ilmat oikeasti kunnolla lämpenevät.

Kevään ensisatoa maa-artisokista. Näistä tuli hyvä soppa.

Tuholaistarinaa

Se on sitten heinäkuu, eli kesä on jo pitkällä. Palstalla on touhuttu, eikä blogille ole juuri aikaa ollut, mutta mahtavaa on se, että satoa on jo saatu. Retiisiä, pinaattia, salaattia ja raparperia on jo syöty, unohtamatta muutamaa makeaa mansikkaa. Mansikoita on kypsynyt jo niinkin paljon, että viime viikolla tehtiin minionin ja juniorin kanssa omista mansikoista perinteinen kesäinen mansikkakakku!

Perunapelto rehottaa, istutettiin sitten sitä perunaa ihan koko naapurustolle tarjottavaksi. En tosiaan tiedä missä me noi kaikki potut säilötään. Naurettiin jo, että syksyllä syödään sitten keitettyä perunaa, paistettua perunaa, perunamuusia, kermaperunoita, valkosipulikermaperunoita, lohkoperunoita, tikkuperunoita, perunoita, perunoita ja perunoita. 

Omat pinaatit maistuu superhyviltä.

No se mitä sitten ei syödä, on mun rakkaudella esikasvattamat paksoit, jotka söi joku musta pikku ötökkä. Harmitti ihan vietävästi, kun huomasin taimien pinnoilla jotain öttiäisiä, joiden lajista ei ole vielä otettu selkoa. Heitin kaikki kompostiin ja siihen penkkiin tilalle laitettiin härkäpapuja. 

Toistaiseksi tunnistamaton tuholainen.

Palstalla on ollut muitakin tuholaisia. Näiden paksoituholaisten lisäksi vanhat tutut kotilot matelevat paikasta toiseen, ennen kuin astun niiden reitille ja päästän ne viimeiselle matkalleen etikkapurkkiin kylpyyn kavereiden kanssa. Kotiloiden lisäksi rusakot tai citykanit, molempia on palstalla tavattu, ovat syöneet punajuurien naatit. Yhtenä päivänä bongasin laatikosta ampiaispesän alun, jonka tosin urheasti tuhosin kera kuningattaren. Ja kun ampiainen ei enää asustellut laatikossa, ilmestyi sinne pari pientä hiirulaista. 

Se olikin hauska setti. Olin yhtenä iltana yksin palstalla ja Kauko sattui olemaan omallaan siinä lähistöllä ja puhuin sitten kovaan ääneen, että kun en oikein uskaltaisi ottaa hanskoja laatikosta, kun siellä on hiirillä pesä. Mieheni oli jo kertaalleen törmännyt niihin, joten tämä oli siksikin tiedossa. Kannatti avata suunsa ja näkihän se Kauko ilmeistä ja eleistä, että nyt on neito hädässä ja riensi apuun. 

Kauko nosteli tavaroita pois ja huomasi heti toisen asukeista. Hän sai sen sieltä pois ja heitti pusikkoon. Sitten oli vielä se toinen, jonka luultiin jo luikkineen jostain reiästä pakoon, mutta huomasinkin sen kasvihuonepeitteen sisällä pyörimässä ja sieltä se sitten hätisteltiin pois. 
Eiväthän ne pienet hiiret mitään tee, mutta ei niistä mulle kyllä palstan alivuokralaisiksikaan ole. Seuraavana päivänä oli miehen vuoro inventoida laatikko ja putsata sieltä kaikki hiiren pesäksi kelpaavat asiat pois, jotta laatikko olisi mahdollisimman vähän hiiriä houkutteleva jatkossa. 

Ja sitten se tuholaisista pahin. Se on se lorvikatarri, joka saattaa jossain vaiheessa tulla kylään ja sitten jää palsta retuperälle. Toivottavasti se pysyy tänä kesänä kaukana! 

On viime aikoina istutusilmoja pidellyt...

On ollut hauska huomata, miten trendikästä oman ruuan kasvattamisesta onkaan viime aikoina tullut. Sitähän ollaan sitten vallan trendin aallonharjalla ja oltu itse asiassa jo muutaman vuoden ajan. :)

Oma palstaharrastus lähti ihan puhtaasti siitä, että halusin oman kasvimaan ja opetella kasvattamaan sekä kukkia että syötäviä hyötykasveja ja paikan jossa hengailla (ja grillata), kun omaa pihaa ei vielä silloin ollut. (Raskaushormoneilla saattoi silloin myös olla jotain vaikutusta asiaan...) Nyt on puolen aarin lisäksi aarin palsta ja oma pikku piha päälle. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, jos niitä nyt koskaan on ollutkaan.

Uusi mansikkapenkki

Toukokuun lämpöiset ja suhteellisen kuivat ilmat on laittanut vauhtia suunnitelmiin ja tämän vuoden istutussuunnitelmat on jo tehty. Isompi palsta jyrsittiin jo muuutama viikko sitten ja pienemmällä muokattiin maa ja laatikot lapiolla kääntämällä. 
Taimet ovat saaneet kasvaa olohuoneen ikkunalaudalla ja viime viikonlopun ihanan lämpöisessä säässä istutin kesäkurpitsat ja sipulit puolikkaalle aarille. 
Lauantaina aarin palstalla laitettiin puikulaperunat multaan ja istutettiin osa mansikoista uudelleen katekankaan kera. 

Istutus-, kylvö- ja kitkemispuuhaa riittää vaikka joka päivälle ja onneksi sää näyttää tällä viikolla suosivan. Nyt kun mansikat istutettiin uudelleen ja purettiin niille tehdyt laatikot, teimme pitkistä laatikoista pienemmät puolen aarin palstalle niihin kohtiin, joista laidat vielä puuttuivat penkeistä. Tällä viikolla on tarkoitus istuttaa vielä loput taimet ja kylvää siemenet, kun saadaan kaikki penkit laitoineen valmiiksi. 

Vanhat palstatutut ovat myös ilmestyneet palstoilleen touhuamaan. Oikeastaan tuntuu siltä, että me ollaan taas jäljessä näissä istutuspuuhissa ja toiset ovat jo laittaneet kaiken valmiiksi ja kastelevat istutuksiaan, kun itse vasta kitketään penkkejä ja valmistellaan niitä kylvöjä varten. Mikäs kiire tässä...

Puikulat mullassa (tai savessa oikeastaan).

Kesäkurpitsat mökin alla piilossa ja vieressä sipulit.

Siemenostokset ja esikasvatusta

Toissa viikonloppuna oli sitten pakko lähteä siemenostoksille ja mukaan tarttui parikymmentä pussia erilaisia siemeniä. Aika fiilispohjalta valikoin pussit ja otin myös muutamia kukkien siemeniä. Ajattelin viskoa niitä palstan reunoille ja takapihan kukkapenkkiin ja katsoa tuleeko mitään. 

Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta ja tänä vuonna koitan saada paksoit kasvamaan. Ja yritän kasvattaa myös kaikki taimet tällä kertaa itse. Esikasvatusta tarvitsee paksoin lisäksi myös varsiselleri, lehtikaali, kesäkurpitsa, tomaatti ja avomaankurkku. Paksoin ja varsisellerin kylvin jo, muut laitan myöhemmin. Lehtikaali tarvitsee esikasvattaa 4-6 viikkoa ennen ulos istuttamista ja kesäkurpitsalle ja avomaankurkulle riittää 3-4 viikkoa. Tomaatti pitäisi myös kylvää kohta. 

Saa nähdä, saanko taimista riittävän vahvat, vai joudunko kuitenkin turvautumaan ostotaimiin. Aiempina vuosina ne ovat jäänet vähän turhan hennoiksi, eivätkä ole jaksaneet kasvaa kunnolla. Ehkä ne kaipaa jotain lannoitusta esikasvatusvaiheessa... Täytyy tarkkailla tilannetta. 

Iso yllätys oli kuitenkin se, että paksoit alkoivat jo puskea sirkkalehteä, joten saa nähdä miten niiden käy.. Varsiselleristä ei näy vielä mitään. Kastelua ja odottelua tiedossa siis.

Paluu palstoille

Voi apua... Hienosti jäi viime kesänä blogin kirjoittaminen ihan täysin unholaan... Oli muka niin hirveän vaikeaa iltaisin avata konetta, että olisi kirjoittanut edes muutaman rivin. Kesäkuussa vielä jaksoin näköjään kirjoittaa ja sitten vei kesä mukanaan. Tai sitten oli vain aivan liian kuuma kirjoituspuuhiin. :)

Viime kesä meni kyllä palstankin puolesta hieman harakoille, täytyy myöntää. Kuivuus, sinilevä joessa ja kesälomareissut aiheuttivat sen, että palsta jäi vähälle huomiolle. Kyllä siellä käytiin aina silloin tällöin, mutta penkit pääsivät rehottamaan ja alkusyksystä oli aikamoinen kitkemishomma edessä.

Kuivuudesta huolimatta saatiin satoa (mm. herneitä, retiisiä, punajuuria, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kurkkuja ja salaattia) ihan kivasti. 

Olen ilokseni huomannut, että erilaisten puutarhaohjelmien kausi on startannut jälleen ja siemenet ovat saapuneet kauppoihin. Kävin reilu parisen viikkoa sitten kävelyllä palstoilla katsomassa kuinka paljon siellä vielä on lunta. Lunta oli ihan kiitettävästi, mutta vaikuttaa siltä, että ne saattavat myös sulaa pian, kun ei ole mitään isoja kinoksia muodostunut mihinkään.

Timjami oli ainakin säilynyt hienosti ja taitoin siitä oksan mukaani. 

Etsiskelin viikonloppuna viime kesältä jääneitä siemenpusseja, enkä meinannut löytää niitä mistään. Epätoivoisena tutkin myös takapihan terassin laatikot ja sieltähän ne löytyivät! Kivasti siellä koko talven pakkasessa olleet. Karaistuneet on ainakin.. 

Josko sitä sitten viikonloppuna kävisi hakemassa vähän uusia siemeniä ja laittaisi taimia kasvamaan. Ja ihan huvin ja vertailun vuoksi aion kyllä kylvää noita ulkona talvehtineita siemeniäkin. Katsotaan tuleeko niistä mitään.