Lantaa, laitoja ja taimitilauksia

Pistäydyin taas yhtenä päivänä palstalla pyörähtämässä. 
Tällä kertaa mukana oli minioni (hän nukkui kiltisti vaunuissa) ja mitta, sillä tarvitsin mittoja tulevia lautaostoksia varten. 

Perunapenkkiin ei tule laitoja, mutta ainakin puolet penkeistä laidoitetaan tämän hetken suunnitelman mukaan. (Suunnitelma tosin saattaa muuttua vielä moneen kertaan.) 
Perunapenkki on kuusi metriä pitkä ja noin metrin leveä ja sen viereen tulee poikittain neljä penkkiä, jotka ovat pituudeltaan kaksimetrisiä ja leveydeltään metrin. Toiseen reunaan tulee viisi penkkiä, joista kahdelle on jo laidat valmiina, mutta kolmelle muulle ne täytyy vielä tehdä. Lisäksi tässä reunassa tulee olemaan juniorin oma kasvilava, jonne hän saa istuttaa mitä haluaa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee... 

Kun olin saanut mittailut tehtyä, päätin mennä kiertotietä kotiin ja vakoilla samalla toisten palstoja. Melko lähellä meidän palstaa kyykki nainen, joka puuhaili palstansa nurkassa kanaverkolla rajatulla pienellä pläntillä. Tervehdin naista ja kysyin mitä varten hänellä on kanaverkkohäkki palstansa nurkassa. Ja vastaus kyllä yllätti, hän istuttaa sinne nimittäin mustikoita! Mustikat on jänisten ja lintujen takia pakko verkottaa myös yläpuolelta ja satoa tulee kuulemma valtavasti. Höpöteltiin siinä aikamme ja tuli lannoituksesta puhetta ja "Pirkko" (en siis tiedä naisen nimeä, mutta olkoon nyt Pirkko ja hänellä on ollut palsta jo 22 vuotta!) muistutti palstan vuosimaksulaskun mukana tulleesta lannanmyyntimainoksesta. Joku myi lantaa ja tuli yhtenä päivänä palstalle tuomaan ne. Kiitin "Pirkkoa" muistutuksesta ja kotiin päästyäni kaivoin paperit esille. Tosiaan, joku myi kananlantaa 50 kilon säkeissä. Säkkitoimitus olisikin tulevana viikonloppuna, joten tartuin heti puhelimeen ja tein tilauksen. Tilasin pienelle pläntilleni yhden säkin. 

Tuli lauantai ja koska minulla oli synttärikakkuni leivontapuuhat käynnissä, meni mieheni noutamaan lantasäkkiä. Kotiin tullessaan hän kertoi ostaneensa vielä pari säkkiä lisää, lahjaksi. Sain siis synttärilahjaksi kananpaskaa, kiva! 
No, ehkä se on ihan hyvä, että sitä on, niin voi sitten kauden päätteeksi iskeä jäljelle jääneet paskat maahan ensi kesää odottamaan! :)

Mitat on siis otettu ja nyt pitäisi mennä kauppaan ostamaan lautaa, jotta saadaan penkit tehtyä. Onhan tässä vielä onneksi hyvin aikaa.
Seuraavaksi pitäisi kylvää avomaankurkun ja kesäkurpitsan siemenet, jotta taimet ehtii kasvaa vahvoiksi ennen istuttamista. Tosin, osan taimista tilasin Kallen Puutarhalta Kirkkonummelta. Sitten nähdään kummista taimista tulee satoa, omistani vai Kallen. Tämä skaba tullaan käymään kesäkurpitsan ja kurkun kesken. 
Kesäkurpitsan ja avomaankurkun lisäksi tilasin purjon, keräkaalin, sellerin, raparperin ja tomaatin taimet. Toi tomaatti on kyllä niin riski ja oli ihan päähänpisto, mutta testataan nyt!

Tekisi koko ajan mieli aloittaa jo istutuspuuhat, mutta pakko malttaa odottaa ainakin kesäkuun alkuun. Varsinkin kun tällä hetkellä sataa räntää! 
Muutamien aurinkoisten ja lämpimien päivien ansiosta palstalla kuitenkin rehottaa jo rikkaruohot ja taisin vahingossa nyhtää ruohosipulinkin alut irti... Enpä tajunnut, että mun tarvii aloittaa kitkeminen jo ennen ensimmäistäkään istutusta! 

Kivoja rikkaruohoja!

Random mansikan alku 

Kevät on täällä!

Aurinko lämmittää, linnut laulaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Kevät on tullut ja palstahommat voi vihdoin aloittaa!

Menneen syksyn ja talven aikana on tapahtunut kaikenlaista aina keittiöremontista perheenlisäykseen asti, mutta silloin tällöin ajatuksissa on ollut myös pikku puutarhaplänttimme ja tuleva kesä.

Mato Matala

Piipahdin palstalla pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran talven jälkeen katsomassa miltä palstalla näyttää ja onko kaikki lumet sulaneet. Hankin myös ison säilytyslaatikon kastelukannuille ja muille tavaroille ja kävinpä innoissani ostamassa jo muutamat siemenetkin.

Viime viikon lauantaina marssimme sitten koko perheen voimin palstalle. Veimme säilytyslaatikon ja työkalut mukanamme ja aloitin maan tasoittelun. Syksyllä muokattua maata oli nyt tosi helppo käsitellä ja bongasinpa sieltä muutamia kastematojakin! Enpä ole koskaan aiemmin ollut yhtä innoissani kastemadoista ja maan tuoksusta...

Merkkailin kepakoilla penkkien paikkoja valmiiksi. Sain myös lainaan kolme puukehikkoa (kiitos Petra!) ja ne sijoitetaan toiseen reunaan, jossa on myös vanha puulava parvekkeeltamme. Sain äidiltäni hyvän vinkin, että juniorille varataan myös oma pläntti. Päätinkin, että vanhaan parvekelavaan saa juniori tehdä ihan oman kasvimaan ja kylvää itse haluamansa siemenet ja hoitaa sitä ihan itse. Ehkä se lisää innostusta tulla kasvimaalle hommiin. Omat puutarhahanskat ja haravakin on jo hommattu! Uusin tulokas, minioni, saa luvan viihtyä vaunuissa sillä välin kun muu perhe puuhastelee ja ainakin ensimmäinen visiitti lupasi hyvää.

Pohdin viime kesänä ja syksynä moneen kertaan sitä, jyrsisinkö/jyrsityttäisinkö maan vielä keväällä uudelleen ja nyt olen päättänyt olla tekemättä sitä. Syksyllä tehtiin suuri työ (okei, appiukko teki) kääntämisen ja kitkemisen kanssa ja lisäksi talvi on tehnyt tehtävänsä ja maa tuntuu nyt pehmeältä ja "kuohkealta". Jotain lannoitetta täytyy vielä laittaa, mutta nyt pitäisi lähteä lannoitekaupoille katsomaan mitä on tarjolla ja selvittää millainen määrä puoleen aariin olisi hyvä laittaa.

Lainasin viime kesänä kirjastosta Suomalainen piha ja puutarha -kirjan, joka osoittautui hyväksi opukseksi ja nyt kävin ostamassa sen kaupasta omakseni. Kirjassa kerrotaan selkeästi puutarhan hoidosta ja olen jo lukenut sitä paljon. Kiertoviljely on ihan ehdoton ja tein jo alustavaa suunnitelmaa siitä, mihin istutan mitäkin. Perunaa tulee yhteen reunaan pitkä penkillinen ja taidan testata paria eri lajiketta. Sitten tulee monta pienempää penkkiä, joihin laitan mm. porkkkanaa, sipulia, maa-artisokkaa, salaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, hernettä, jne. Kirjassa on selostettu hyvin se, mitkä kasvit viihtyvät hyvin keskenään ja mitä kannattaa mihinkin viljellä. Esimerkiksi porkkana ja sipuli viihtyvät hyvin keskenään ja karkoittavat toistensa tuholaisia tehokkaasti. Lisäksi reunoille kylvetään kukkien siemeniä, jotta saadaan vähän väriäkin puutarhaan. Toiveissa on, että auringonkukista kasvaa isoja!

Palstalla on vanha mustaherukkapensas jota jo menin viime kesänä leikkelemään, vaikka ei olisi ehkä kannattanut. Saa nähdä tuleeko siihen ensimmäistäkään marjaa. Mietin pitäisikö viereen laittaa pari pensasta lisää, siinä olisi nimittäin sopivasti tilaa. Vai heivaisiko sen vanhan herukkapensaan kokonaan pois... Palstalla kasvaa myös mansikkaa ja sitä jätettiin vähän. Jos marjoja tulee ja ne maistuvat hyviltä, mansikat saavat jäädä, jos ei, saavat ne lähtöpassit syksyllä.
Ja sitten huomattiin, että kompostin vieressä kasvaa valkosipulia, tai ainakin tuoksun perusteella se on valkosipulia. Uskaltaakohan sitä syödä?

Kompostin vieressä kasvaa valkosipulia, tuoksu on mahtava!

Suunnitelmia on siis aika paljon, mutta jää nähtäväksi kuinka moneen kertaan nämä suunnitelmat muuttuvat ja miten hyvin ne lopulta saadaan toteutettua. Intoa ei ainakaan (vielä) puutu!

Palstanhoitoa etänä

Tiesitkö, että palstanhoitoakin voi tehdä etätyönä… Varaat vain matkan itsellesi ja puolisollesi, pyydät puolison vanhempia hoitamaan lasta omaan kotiisi ja kas kuinka kätevästi on palsta käännetty ja maa myllätty.

Ja miten tässä näin kävi?

Reilu viikko sitten käärin vihdoin hihani ja marssin uudelleen rehevöityneelle palstalleni. Muu perhe tuli mukaan ja mies sai heilua lapion varressa, kun itse kitkin sitä saakelin ”horsmaa” irti savisesta maasta. (Se ”horsma” on muuten oikealta nimeltään Asteri, kiitos Petra.)

Maa oli melko kosteaa ja kitkeminen himpun verran helpompaa, kuin kesän alussa, kun maa oli kuivaa. Pelästyin pariin otteeseen sammakkoa, joka pomppi puskissa ja ensimmäisellä kerralla jopa kiljaisin… Kyllä, kiljaisin juuri niin naisellisesti, kuin vain mahdollista. Naapuripalstalla olleet pari naista kääntyivät katsomaan, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Olipa kiva siinä selitellä, että sammakko se vain säikäytti ja samalla viittoa jälkikasvua suurin elkein katsomaan, mitä äiti oli löytänyt.

Sen viikonlopun aikana saatiin palstasta noin puolet käännettyä, komposti täytettyä ja hyviä vinkkejä. Värväsin erään kaverin käymään konsultointivisiitillä ja nyt olen taas hieman viisaampi. Kyllä, kannattaa kalkita ja kannattaa kitkeä mahdollisimman hyvin. Jyrsimällä maasta saa helpommin muokattavampaa ja kannattaa pyytää joku jyrsimään sinne vielä samalla hevosen lantaa joukkoon keväällä. (Kiitos Petra!)

Kompostikehikko sai täytettä.

Meidän parin päivän aikaansaannos.

No, sitten tuli keskiviikko (takareidet olivat edelleen kipeät kitkemisestä) ja appiukko ja anoppi oli tosiaan värvätty lapsenvahdiksi, kun itse häivyimme mieheni kanssa lomailemaan Kööpenhaminaan.

Kerroin jo aiemmin, että appivanhemmillani on oma palsta ja kokemusta monien vuosikymmenten ajalta kasvimaan hoidosta. Appiukko otti oman talikkonsa mukaan ja lupautui jatkamaan palstan kääntämistä sillä aikaa, kun me tyytyväisinä lomailisimme. En kieltäytynyt tarjouksesta.

Ja nyt siellä on koko puolen aarin pläntti käännetty ja talikolla möyhitty. Appiukko on sitä mieltä, ettei sitä tarvitse enää jyrsiä, mutta ajattelin ehkä kuitenkin keväällä jyrsityttää sen, mikäli vain löydän jonkun siihen puuhaan, jos saisi sitä hevosen lantaa samalla. Katsotaan nyt.

Kävin itse tänään katsomassa miltä palsta nyt näyttää ja hämmästyin. Appiukko on antanut lapion ja talikon laulaa, sillä palsta on ihan eri näköinen, kuin ennen. Eihän sitä melkein meinannut uskoa silmiään, niin suuren ja hienon työn hän on tehnyt. Oli pakko vielä soittaa ja kiittää uudelleen.

Appiukko oli myös säästänyt muutamat mansikantaimet ja istuttanut ne uudelleen. Katsotaan millainen sato niistä ensi kesänä saadaan.

Ainiin, ja arvatkaas kuka siellä palstan vierustalla päivysti? No ”Penahan” se siellä Kaukon kanssa kekkuloi. "Pena" jo maalaili kuinka hienon perunamaan siihen ensi keväänä saa ja Kauko kommentoi meidän kompostia ja sanoi, ettei se tuolla menolla tuota multaa. Sinne pitää laittaa maata ja latoa kerroksittain, ei se muuten hajoa. Hänellä on kuulemma parinkymmenen vuoden ajalta kokemusta kompostoinnista ja onhan siitä kirjallisuuttakin olemassa ja ja ja. Hymisin vaan, että joo, kunhan saatiin rikkaruohot johonkin kasaan. Koska tottahan se on, että kerroksittain pitää olla ja niin edelleen. Ja itse asiassa suurinpiirtein onkin ja on siellä multaakin, se vaan ei ehkä ihan heti näytä siltä...

On se kiva, kun siellä on aina setiä neuvomassa!

Seuraavaksi on sitten äärimmäisen ärsyttävä ja jokseenkin pakollinen homma edessä, nimittäin kaikkien niiden tuhansien asterin juurien kitkeminen. Jos niitä ei kunnolla kitke pois, meillä on ensi kesänä taas pari asteria kitkettävänä.

Kyllähän niitä ihan varmasti sinne jää, mutta jos nyt voi omalla toiminnallaan hieman helpottaa ensi kesää, niin aion kyllä kökkiä vielä parina viikonloppuna palstalla asterin juuria noukkien. Ja sitten kalkitaan.

Halukkaat saavat liittyä seuraan. Tarjolla on kipeiden takareisien ja huonon huumorin lisäksi raitista ilmaa toivottavasti aurinkoisessa syksysäässä.

Hienosti myllätty, ihan kuin kone olisi käynyt! 

Maximus laiskimus

Koko kesä on mennyt jossain ihan muualla, kuin palstalla.

Päätin jo silloin kesällä, kun tajusin etten voi oikein tehdä siellä mitään järkevää, että teen kaikki maanmuokkaushommat sitten kesän jälkeen.

Kesä on ohi, syksy tullut ja palsta puskee ”horsmaa” taas. Jätesäkitkin makaavat tyytyväisinä siellä minne ne jätettiin, jännä.

Muokkaushommat ovat edenneet niinkin pitkälle, että kävin toissapäivänä ostamassa puutarhahakun ja kesällä hommattu kompostikehikko nojailee tyytyväisenä parvekkeen seinään! 

Siellä ne säkit möllöttää.

Pohdin silloin kesällä, että jyrsin koko palstan syksyllä oikein kunnolla jollain jyrsimellä, mutta… Pyörähdin yksi päivä palstalla fillarilla ja näin ystävämme ”Penan” omalla tai kaverinsa palstalla puuhissa ja päätin käydä kysäisemässä, josko hänellä olisi tietoa, mistä sellaisen jyrsimen saisi lainaan.

”Pena” ei kuitenkaan missään nimessä kehottanut jyrsimään maata, siitä kuulemma tulisi ihan kamala ja sitten siellä vasta rikkaruohot rehottaisivatkin. Hän näytti vielä esimerkkinä kaverinsa palstalla yhtä kohtaa, jossa oli jyrsitty maata ja se oli kyllä ihan karmean näköinen.

”Pena” kehotti vaan kitkemään kunnolla ja kääntämään maan lapiolla. Ja jotenkin tuntuu järkevältä kuunnella herraa, joka on hoitanut palstaansa ties kuinka monta miljoonaa vuotta. (Ja ”Penan” palsta on muuten hieno!) 

Ajattelin tarkastella ”Penan” ja appiukon neuvojen lisäksi myös vähän erilaisten puutarhakirjojen ohjeita ja ottaa selvä mitä niissä opastetaan palstanhoidosta.

Kävin lainaamassa kirjastosta pari puutarhanhoito-opusta ja niissäkin on suuria eroja. Kolmesta lainaamastani tasan yksi on sellainen, josta on minulle oikeasti jotain hyötyä. Se on Suomalainen piha ja puutarha. Siellä on aika selvästi kirjoitettu lähes kaikesta ja opin sieltä, että palsta kannattaa kalkita nyt vielä syksyllä, muokkauksen jälkeen, ennen kun maan routaantuu ja tulee lumet. Kalkki on hyvä maanparannusaine ja vähentää maan happamuutta. Liian happamasta maasta kasvit ottaa kaikkia tarpeettomia aineita, esimerkiksi alumiinia. Suomessa maat on kuulemma yleensä aika happamia ja niitä on hyvä kalkita, siispä pääsen vielä tänä syksynä kalkkiostoksille. Tätä kirjaa täytyy lukea lisää.

Jokanaisen puutarhakirja on itselleni lähinnä huumoripläjäys, jossa lähdetään oikein vaatetuksesta lähtien opastamaan ressukkanaisia puutarhanhoidon saloihin ja siellä puhutaan miesten ja naisten töistä ja varoitetaan kuinka painavaksi kottikärry tulee, kun siihen lastataan paljon multaa. No shit Sherlock!? Siis tottahan se on, että osa hommista on todella raskaita, esimerkiksi jyrsimellä puuhastelu ei tosiaan ole ihan jokanaisen hommaa, enkä itse varmaankaan jaksaisi pidellä masiinaa välttämättä edes pystyssä, mutta jotenkin osa kirjan ohjeista on hieman hupaisia ja palautan sen varmaan aika pian takaisin kirjastoon.

Kolmas kirja Puutarhatyöt keväästä talveen taas sopii ehkä sitten ensi vuonna oppaaksi, kun on toivottavasti jotain muutakin kuin rikkaruohoja rehottava palsta. Siellä on ohjeet erikseen vakiintuneen, uuden ja villiintyneen puutarhan hoitoon, mutta minä tarvitsen tällä hetkellä vielä vähän tarkempia ohjeita ja Suomalainen piha ja puutarha –kirja on juuri niitä täynnä.

Siispä kuokka kouraan ja kitkemispuuhiin… Kiinnostaa ihan kympillä, kun ilmatkin on mitä on, mutta pakkohan se on kitkeä ja kääntää, jos siellä aikoo ensi kesänä yrittää kasvattaa jotain muutakin kuin rikkaruohoa!

Jospa saisi tuon miehen lapion varteen avuksi ja lapsi voisi kiikuttaa rikkaruohot vaikka yksitellen kompostiin (olisipa hänelläkin jotain muuta tekemistä, kuin käsien ja ruohojen uittaminen palstan vieressä olevan vesipisteen vesisaavissa).

Kyllä siellä jotain kasvaa!

Palstalla riittää edelleen kitkemistä, vaikka suurin osa ”horsmasta” on jo kiskottu pois ja sullottu jätesäkkeihin. Säkit (niitä on nyt yli kymmenen) pitäisi kuljettaa johonkin sorttiasemalle, sillä miinuspuolena Pukinmäen viljelypalstoilla ei ole mitään yleistä paikkaa, jonne rikkaruohot voisi viedä.

Sain yhtenä iltana palstalla heiluessani ahaa-elämyksen, pitää tehdä palstan nurkkaan komposti, jonne voisi laittaa jo osan kitketyistä ”horsmista”.  Mutta millainen kompostin pitää olla, miten se ihan oikeasti toimii ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Olen hieman vilkuillut toisten palstoille. Monilla palstoilla on puukehikko ja osassa olen nähnyt sellaisen rautalankakehikon. Sellainen avoin on kai helpoin vaihtoehto, mutta siinä kompostoituminen kestää paljon pidempään kuin suljetussa.

Kaikesta huolimatta lähden ehkä kuitenkin tuolle avoimen kompostin linjalle ja taidan hommata sellaisen rautalankakehikon. Täytyy vain tehdä nurkkaan hyvä paikka sille. Pohjalle olisi hyvä laittaa vaikka oksia, jotta komposti saa happea ja oksia minulla on. Leikkasin nimittäin herukkapuskasta pois kaikki vanhat ja kuolleet oksat ja pari ihan hyvääkin oksaa. Olisi ehkä kannattanut lukea ensin, että herukkapensasta kannattaa leikata vasta keväällä. (Hups!)

Taidan ehkä tutkia tätä kompostointiasiaakin vähän lisää…

Kompostin lisäksi tarvitsemme lukittavan laatikon, jossa voi säilyttää työkaluja, kastelukannua ja muita tarpeellisia välineitä, jottei tarvitse joka kerta kantaa kaikkea kotoa ja takaisin.  

Ensin kuitenkin pitäisi saada maa möyhittyä…

Viljelypalstalta voi jostain (ihan vielä ei ole selvinnyt mistä tarkalleen ottaen) vuokrata jonkinlaisen kyntölaitteen. Kyntöpuuhiin ei kuitenkaan kannata alkaa, kuin vasta sitten, kun mansikoista on korjattu sato. Appiukko neuvoi, ettei mansikoita kannata siirtää kukinnan aikana, silloin ne kuivuvat, vaan odottaa, että niistä saa marjoja ja sen jälkeen ne kestävät siirto-operaation.

Ja siellähän on kuin onkin muutama mansikan mollukka! Viikon kestäneen kotimaan matkailun aikana muutama mansikka oli kypsynyt ja osa niistä on jo mennyt parempiin suihin. En ole täysin varma ovatko asialla olleet kotilot (joita on palstalla ehkä miljoona) vai linnut. Joka tapauksessa laitoimme mansikoiden päälle nyt rastasverkkoa, jottei ainakaan linnut pääse syömään loppuja marjoja.

Nyt vain odotellaan, että mansikat kypsyvät kokonaan ja sitten maistetaan!