Palstanhengen höpinät

Ihanaa, kun viime yönä satoi vihdoin ja viimein kunnolla vettä. Kävin tänään illalla piipahtamassa palstalla (tai oikeastaan pitää sanoa palstoilla) ja näytti siltä, että kasvit ovat saaneet taas kasvuvoimaa sateesta. 
Retiisit, pinaatit ja herneet ovat hyvässä vauhdissa. Nyt pitää vain käydä ahkerasti kitkemässä ja kastelemassa, sillä nämä sateet taisivat olla taas hetkeksi tässä. 

Keski-Suomesta tuodut mansikantaimet on istutettu aarin palstalle ja ne ovat saaneet laidat ja verkon suojakseen. Jos noista saadaan edes muutama mansikka, en halua, että ne menevät linnuille. 

Kun menee palstalle yhdeksän aikoihin illalla, ei siellä juuri porukkaa ole. Pari hassua tyyppiä ja tietysti Jaakko (jota alkuun "Penaksi" kutsuin, kun en tiennyt oikeaa nimeä). Puksun oma palstanhenki on paikalla aina, menee sinne ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Kohdalle osuessa mies ei ole hiljaa vaan alkaa höpöttää kaikenlaista ja kertaa samoja asioita päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tällä kertaa tulilinjalle joutui vävypoika, jonka palstaa Jaakko taas hoitaa. En muuten ole pysynyt kärryillä siitä,  kuinka monen palstaa tää palstanhenki omansa lisäksi oikein hoitaa, mutta monta niitä on.
Vävypoika on käynyt palstallaan viimeksi kuulemma äitienpäivänä ja kuvitteli, että se on päivässä kuntoon laitettu. No väärin luuli, mutta on se hyvä, että palstanhenki hoitaa. 

Palstanhenki tuntuu tietävän kenellä mikäkin palsta on hoidossa ja uudet hän bongaa heti ja kertoo sitten, miten jäi tuostakin hommat ihan kesken, kerran kävi jotain niittämässä ja sitten loppui mielenkiinto, ei ole näkynyt niitä ei.
Oon välillä miettinyt et mitähän se meistä oikein höpöttää. 

Palstanhengen lisäksi näin siellä pitkästä aikaa myös Kaukon, jolla on oma palsta parin palstan päässä meidän puolikkaasta aarista. Kauko esitteli kätevää heiluriharaansa ja harkitsen vakavasti sellaisen hankkimista, sillä siitä olisi paljon apua siellä toisella palstalla, jossa maa on kuin sementtiä. 

Palstan lisäksi myös meidän parveke on osittain omistettu istutuksille. Parvekkeelle istutetut kurkut ja tomaatit saivat tänään vihdoin suojan, kun mies sai jo aiemmin tekemäänsä kehikkoon muovin kiinnitettyä. On se kätevä. 

Upea minikasvihuone

Yläreunassa tomaatit ja alareunassa kurkut

Taimet ja aarin erämaa

Viikonloppuna sain vihdoin taimet, jotka olin tilannut jo tammikuussa. Tai osan niistä, sillä piparjuuri, lehtikaalit ja valkosipulit jäivät saamatta. Eniten harmittaa tuo piparjuuri, sillä lehtikaalista on omatkin taimet kasvamassa ja valkosipulia taitaa löytyä palstalta kompostin juurelta. Kurkut, tomaatit ja paprika pääsivät kotipihalle kasvamaan, siellä niitä on helpompi kastella ja hoitaa. 

Nyt on ollut ihan uskomattoman hienot ilmat ja lauantaina vietin yksin reilut viisi tuntia paahteisella palstalla ja istutin loputkin siemenet puolen aarin palstalle ja neljä riviä perunoita. Muu perhe lähti sukuloimaan Keski-Suomeen ja sain ihan rauhassa riehua palstalla. Sunnuntaiksi sain äidin taimienhakureissulle mukaan ja hän "pääsi" myös osallistumaan palstan hoitoon voikukan kitkemisen merkeissä. 

Sunnuntain jälkeen palstalta ei puutu kuin ne lehtikaalit, jotka saa kasvaa vielä jonkun aikaa sisällä. Palstalla kasvaa nyt hernettä, maissia, pinaattia, retiisiä, punajuurta, vahapapua, porkkanoita, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, salaattifenkolia, juuriselleriä ja sipulia. Ai niin ja tietysti nämä monivuotiset, eli raparperi, ruohosipuli, maa-artisokka ja kaikki eri mintut. Parsakin tosiaan teki tänä vuonna ensimmäisen sadon (yhden pienen parsanpätkän) ja koska en heti sitä siitä poiminut pois, ehti se sitten vuorokaudessa rehottaa ihan ylipitkäksi ja alkoi kukkia. Se siitä sadosta sitten.. Osaanpa olla nopeampi ensi vuonna. 

Ihan koko viittä tuntia en puoleen aariin saanut lauantaina tuhlattua, vaan osan ajasta käytin toisella palstalla a.k.a. mojaven erämaassa. Sain käännettyä sitä sementtiä sellaiset 1,5 m x 5 m ja olin sen jälkeen ihan puhki ja poikki. Nyt kun kolmeen viikkoon ei ole satanut on savimaa niin kovaa, että kuokkakin kimpoaa siitä. Ihan hullun hommaa... Harmittaa, ettei aiemmin ehditty tehdä sinne penkkejä valmiiksi, oltais nimittäin päästy pikkasen helpommalla. Nyt siellä on kuusi riviä perunaa, joista mies teki aiemmin neljä ja itse sain kaksi tehtyä sunnuntaina. 

Ennen 

Parin tunnin jälkeen

Rutikuiva savimaa

Ja yhteen pieneen laatikkoon istutin tänään korianteria, maustekirveliä ja timjamia. Veikkaus on, että korianteri ja kirveli menestyy, mutta timjami tuskin kasvaa.
Lisäksi meille on tulossa mansikantaimia Keski-Suomesta. Katsotaan millainen koti niille saadaan louhittua tuolta erämaasta, taidan antaa sen savotan ihan suosiolla miehelle. 

Puoli aaria ja aari päälle

Nythän kävikin sitten niin, että ei riittänyt puoli aaria eikä oma piha, vaan piti sitten ottaa yksi aari lisää viljelytilaa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia tänä kesänä, jos niitä nyt on ollut muutenkaan. Työkaveri muutti pois alueelta ja halusi luovuttaa palstan pois, niin otettiin se sitten itselle hoidettavaksi. Näin hänellä säilyy optio palstaan, jos mieli tekeekin vielä jatkaa jossain vaiheessa. 

Päätöstä ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä työkaveri pisti palstan hyvään kuntoon viime vuonna ja näin ollen me saadaan isompi pottumaa. Tämä uusi palsta ei ole ihan vanhan vieressä, kuitenkin samalla palsta-alueella ja tavallaan samalla puolella aluetta. 

Kesä kolkuttelee (tai ehkä voisi sanoa, että se on jo täällä) ja puoli aaria on jo ehditty kitkeä, kalkita, möyhiä ja lannoittaa ja minioni on ehtinyt jo maistella multaa ja juniori ruohosipulia. Jälkikasvu on ollut innoissaan lähinnä madoista. 

Taimet kasvavat ikkunalaudalla ja suurin osa taimista on tilattu taas etukäteen ja haetaan Kirkkonummelta toukokuun lopussa. Nyt kun on ollut tällaiset megahelteet, olisi jotain voinut jo istuttaakin, mutta siihen ei ole oikein ollut kunnolla aikaa, eikä niitä taimiakaan. 

Satoa puolen aarin puutarhasta on kuitenkin jo saatu ja äitienpäivänä leivoin oman maan raparperista raparperipiirakan. Puolet raparperista tosin piti kaivaa pakkasesta, mutta yli puolet oli kuitenkin tuoretta, aika hienoa. Ainiin ja parsa! Meidän palstan parsa antaa vihdoin ja viimein satoa. Ei paljoa, eikä paksuja, mutta piru vieköön sieltä niitä nyt vihdoinkin tulee. 

Raparperi huhtikuun lopulla.

Pikku parsa. On se söpö.

Tuolle uudelle aarille ei ole tehty mitään. Paitsi, että istutettiinhan me sinne muutama mansikan taimi, jotka saatiin yhdeltä palstanaapurilta, joka ei edes oikeasti ole meidän naapuri, mutta siinä lähistöllä ja puhelias tapaus. Kukaan ei kylläkään ole käynyt kastelemassa niitä, joten voi hyvin olla, että ne on ihan tuhoon tuomittuja. En odota mitään megalomaanista mansikkasatoa siis tältä vuodelta. Nyt pitäisi vain pistää potut maahan. Ja löytää jostain aikaa tälle kaikelle. Ja laittaa oma piha kuntoon. Jep jep...

Tässä uusi aari. Odottaa lapiointia ja kuokkaa. 

Kesän kaikuja ja taimitilauksia

Aika hienosti jäi blogi syksyn hulinoiden jalkoihin ja talvilevolle ihan varkain... :)

Hiljaiselosta huolimatta mielessä on kuitenkin aika ajoin pyörinyt palstan kasvien vointi, kun sitä lunta ei sitten suojaksi satanutkaan. Suurin huoli on kuitenkin ollut syksyllä omalle pihalle istutetusta pionista, köynnöskärhöstä ja villiviineistä. Niille olisi saanut tulla pakkaselta ja talven tuulilta suojaava lumikerros, mutta luonto päätti tänä talvena toisin. On kyllä tosi harmi, jos pioni ei selviä, mutta sen näkee sitten keväämmällä.

Yhtenä viikonloppuna tein jo innoissani suunnitelmia palstalle, että mitä mihinkin tänä vuonna istutetaan, mutta ne suunnitelmat tulevat muuttumaan, sillä tilasin juuri muutamia taimia joita ei vielä suunnitelmissa ollut. Tänä vuonna testataan miten palstalla menestyy juuriselleri, piparjuuri ja salaattifenkoli. Lisäksi tilasin yhden paprikan taimen, kolme eri tomaatin tainta ja kolme eri avomaakurkun tainta. Nämä tosin saavat kasvaa meidän parvekkeella ja pihalla. Ja koska tomaatit ja kurkut eivät vie tilaa palstalta, voisi sinne istuttaa muutaman mansikan taimen. 

Ensi kesänä hommia riittääkin tuplasti, sillä työsarkaa riittää myös omalla pihalla. Sieltä pitää poistaa yksi tuija, joka näyttää siltä, että se olisi vain tiputettu sinne jostain taivaalta. Kyseinen ikivihreä ei sovi sinne ollenkaan ja saa siis lähtöpassit. Lisäksi sieltä pitää kaivaa ylös jonkun puun (jota en tunnista) kanto versoineen. Syreeni saa jäädä, vaikka vähän reppana onkin. Omenapuuta pitää leikata ja varmaan aika rankalla kädellä, samoin kuin punaherukkapuskaa. Yhteen kohtaan pitää rakentaa kunnon kukkapenkki ja tarkistella vähän miten muissa paikoissa kukat kasvaa. Tehdään tänä kesänä se mitä ehditään ja loput sitten ensi vuonna. En ota turhaa stressiä. Enkä malta odottaa, että pääsee taas palstalle hommiin ja laittamaan omaa pihaa kuntoon! 

Suloista sadonkorjuuta

Kesä meni, syksy tuli. Rikkaruohot rehottaa, mutta satoa on käyty hakemassa ja olen yrittänyt olla välittämättä muusta viidakosta, joka palstalle on saanut rauhassa kasvaa. Vapaa-ajan puutteesta johtuen palsta on villiintynyt, mutta on sieltä myös saatu aika hieno sato ja edelleen on satoa korjaamatta. 

Vihreää riittää

Kaikki perunat on nostettu ja itse asiassa syötykin jo. Seassa oli multaamisesta huolimatta aika paljon vihreitä yksilöitä, jotka heitin surutta roskiin. Viimeiset potut päätyivät kasvissosesoppaan, jota keittelin sunnuntaina lähes kuusi litraa. Sopan ainekset olivat kaikki valkosipulia lukuunottamatta omasta maasta ja soppa maistui ehkä juuri tästä syystä tosi hyvältä. On se vaan niin siistiä syödä ruokaa, jonka ainekset on itse kasvattanut. 

Porkkanoitakin on nostettu jo ja syöty jonkun verran, mutta sinne jäi penkkiin vielä melkein puolet jäljelle. Jos me koko sato tuhotaan nyt syksyllä, ollaan kohta ihan oransseja koko perhe. 

Viikonloppuna nostin loputkin punajuuret maasta, keräsin jääkaapin vihanneslokerosta aiemmin nostetut ja sunnuntain iltamyöhällä keittelin  etikkapunajuuria äidin vanhalla reseptillä. En vielä uskaltanut maistaa. Toivotaan, että tuli syötävää. Kaikkia en säilönyt, joten nyt täytyy kaivaa kaikki punajuurireseptit ja kokkailla punajuurista ruokaa.

Ämpäri pullollaan punajuuria ja porkkanoita, palsternakat  vieressä

Palsternakka on ollut iloinen yllätys. Ne on kasvaneet aika hienosti ja ne, joilla on ollut riittävästi tilaa, ovat kasvaneet jo aika kivan kokoisiksi. Kiskoin näitäkin muutaman kasvissosesoppaa varten maasta ja maistuvia yksilöitä olivat.

Palsternakat

Tänä kesänä kylvin ekan kerran pinaatit, punajuuret, retiisit, palsternakat, korianterit ja vahapavut ja kaikki kasvoivat hienosti ja kaikista saatiin suht suuri sato. 
Näistä uusista jatkoon taitavat päästä ihan kaikki. Määrät täytyy vaan miettiä uusiksi, esimerkiksi papuja ja retiisiä ei kannata laittaa ihan niin suuria määriä, kuin nyt oli. Tai retiisinkin voisi kylvää osissa, kun se kasvaa niin nopeasti. 

Hillitön papusaalis ja lehtikaalia

Kausi ei ole vielä päättynyt, palstaa ei ole vielä paketoitu, mutta ajatukset on jo ensi kesässä ja siinä mitä kaikkea ensi vuonna tehdään toisin. Ja mitä kaikkea tehdäänkään omalla pihallamme, joka sekin on jotakuinkin puolen aarin kokoinen pikku puutarha...

Laatikollinen luomua

Palsta on saanut tänä kesänä kyllä rehottaa aika rauhassa. Elokuun alussa meillä alkoi remonttiprojekti uudessa tulevassa kodissa ja siitäkin syystä kaikki mahdollinen vapaa-aika on mennyt remontoidessa. Tänään päätin piipahtaa pikaisesti pitkästä aikaa palstalla ja olipa melkoisen tuottoisa reissu. 

Runsas sade on taas varmistanut sen, että rikkaruohot ainakin rehottaa ja ovat jälleen vallanneet kaikki polut. Mutta enää en jaksa välittää, nyt vain korjaan tyytyväisenä satoa ja siistin polut sitten joskus, kun on aikaa. Tai jätän siistimättä. Veikkaan, että saan korjata satoa rikkaruohomeressä kahlaten. 

Tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut kasvattaa rikkaruohoja, vaan syötäviä vihanneksia. Ja onhan niitä jo tullut, ainakin kesäkurpitsoja. Niitä kyllä riittää, tänään korjatut yksilöt olivat erikoisen muotoisia, muhkuraisia pötköjä. Ulkonäkö tuskin vaikuttaa makuun ja niinpä nappasin ne sieltä jo pois. Ensi vuonna en kyllä laita kesäkurpitsoja niin lähekkäin, kuin tänä vuonna laitoin. Enkä ehkä ota sitä kasvilavaa käyttöön ollenkaan, tai ainakin poistan sen hyvissä ajoin taimien päältä, ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Takaosaan ei meinaa päästä hyvin, kitkemisestä puhumattakaan. Ja kesäkurpitsan valtaisat lehdet ovat peittäneet avomaankurkun taimet kokonaan, enkä taida tänä kesänä saada ainoatakaan kurkkua. 

Ensi vuonna taidan laittaa enemmän avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja vain pari tainta.

Perunat eivät kukkineet tänä vuonna lainkaan. Ajattelin jo, ettei siellä ole mitään ja niinpä päätin tarkistaa tilanteen. Vaan mitä löytyi? Nättejä pottuja kilon verran kotiin viemisiksi.

Nyt kun on varmistettu, että pottuja on, voi niitä tarpeen tullen käydä sieltä sitten hakemassa. Hieno juttu.

Tänä vuonna laitoin ensimmäisen kerran punajuuria ja tänään nostin ensimmäiset yksilöt maasta. Kaikkiaan viisi kappaletta. On siellä enemmänkin nostettavissa, mutta jätän ne sinne vielä vähäksi aikaa kasvamaan ja koitan saada järjestettyä aikaa säilöntäpuuhille. 

Muistan, kuinka äitini teki etikkapunajuuria silloin kun olin pieni ja ne maistuivat aina tosi hyviltä. Osa punajuurisadosta joutuu siis koekaniineiksi ja purkkiin. Täytyy kaivaa jostain joku varma ja hyvä resepti. 

Palsternakat saavat vielä kasvaa ihan rauhassa. Palsternakalla onkin yllättävän pitkä kasvukausi 120 vuorokautta, katsotaan koska ne on valmiita ja minkä kokoisiksi ehtivät kasvaa. Porkkanoissakin menee vielä, kun menin kylvämään ne liian syvälle. Kyllä siellä korkeat naatit rehottaa jo, mutta itse porkkanat tuskin on vielä valmiina. 

Lehtikaalikin innostui kasvamaan

En ole kyllä yhtään miettinyt, että mihin ihmeeseen laitan kaiken sadon, jonka palstalta saan. Pitäisi olla joku kellari, jossa voisi säilyttää palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta ja perunoita. Onneksi uuteen kotiin tulee iso jääkaappi, jonka voi sitten tunkea täyteen juureksia. Tai sitten kaivan uudelle pihalle jonkun montun ja pistän ne sinne. Muu perhe tykkäisi varmaan tosi paljon mun omasta "maakellarista" pihalla...  No olkoon nyt siellä palstalla vielä ihan rauhassa. Onpa aika mieletön fiilis lähteä palstalta laatikko täynnä itse kasvatettuja luomuvihanneksia.

Päivän sato laatikossa

                                     

Palstan loma

Niin se vaan melkein on heinäkuu kohta ohi eikä palstan aidalle ole tehty mitään. Eikä varmaan tehdäkään tänä kesänä. Porkkanoitakaan ei ole harvennettu vielä eikä perunoita kunnolla mullattu. Kohta ne kukkii ja sitten onkin jo myöhäistä... 
Tässä on heinäkuu lomailtu koko perheen voimin, eikä tänä kesänä olla palstalla oltu läheskään niin paljon kuin viime kesänä. Osittain selitys löytyy surkeaakin surkeammasta kesäsäästä ja osittain siitä, että on ollut koko ajan jotain muuta puuhaa tai sitten ei olla oltu kotona. 

Viime viikko vietettiin Venäjän Karjalassa reissaten ja sillä välin palstakin sai lomailla ja rikkaruohot kasvoivat kohisten. Kaikki penkkien välit olivat täynnä polvenkorkuista ruohoa ja erilaisia kukkia. Yksi kesäkurpitsakin oli kypsynyt ja herneet venyneet pituutta niin, että ne tarvitsisivat lisää tukea. Pikaisen visiitin aikana sain kuitenkin aika hyvin kitkettyä rikkaruohoja pois ja tänään käväisin kitkemässä vähän lisää. 

Ennen 

Jälkeen 

Ja kuinka iloinen yllätys olikaan lehtikaalin taimien selvitymistaistelun tulos. Penkistä kasvaa yksi kunnon puska ja pari pienempääkin, joiden luulin jo kuolleen, on jaksanut kasvaa hyvin. 

Lehtikaalit ja rikkaruohoja 

Suurin osa sadonkorjuusta jää kyllä syksyyn ja se on ihan hyvä, koska eipä sitä aikaakaan ole ennen syksyä. Kunhan käy välillä hakemassa kesäkurpitsaa ja salaattia. Ja kitkee aina vain kun on mahdollista!