Punaista pinaattia ja palstaviinit

Viikonloppuna istutin kesäkurpitsan, yllätyskurpitsan, avomaankurkun ja varsisellerin taimet ja suojasin ne harsoillla. Ilokseni huomasin myös, että kylvämäni lehtikaalin siemenistä osa on jo itänyt harson alla, joten tänä vuonna odotetaan suurta lehtikaalisatoa, kunhan puput pysyy loitolla. Lehtikaalin taimet odottaa vielä ikkunalaudalla, mutta nyt nekin voisi jo viedä palstalle kasvamaan, kun porttikin on saatu paikoilleen.

On se hieno. 

Puolen aarin palstan naapuripalstoille on tullut uutta porukkaa ja nurkilla on pyörinyt nyt enemmänkin jengiä. Eräs herra kyseli yksi ilta viikolla mitä olen jo istuttanut ja kysyi sitten yhtäkkiä haluaisinko punaista pinaattia? Tietysti halusin ja ukkeli lupasi tuoda jonain päivänä, kun ollaan taas samaan aikaan mestoilla. Punaisen pinaatin siemenet ovat kuulemma Bangladeshista asti. Jäin mielenkiinnolla odottamaan, muistaako tyyppi koko keskustelua ja lauantaina hän sitten sattui olemaan mestoilla ja esitti kysymyksen uudelleen. Kun sanoin, että joo joo tottakai, herra kääntyi, lähti kohti omaa palstaansa ja hetken päästä hän tuli takaisin mukanaan pussi, jossa oli pienen pieniä mustia siemeniä. Otin ne vastaan ja kylvin samantien samaan penkkiin punajuurien kanssa. Nyt odotetaan todella mielenkiinnolla mitä niistä kasvaa. Toivottavasti ei mitään laitonta kuitenkaan! 

Lauantaina sain seurakseni palstalle ystävän, joka joutui kaiken höpöttelyn ja viinin lipittelyn keskellä myös ihan hommiin. Hän sai kitkeä voikukat ja muut ylimääräiset heinät pois laatikoiden ympäriltä ja tuli tosi siistiä jälkeä! Täytyy myöntää, että oli muuten eka kerta, että oli palstahommissa viiniä mukana ja tulipa viihdyttyä siellä ihan iltamyöhään asti. Siinä vaiheessa, kun aurinko ei enää lämmittänyt, oli aika hypätä fillarin selkään ja polkea kotiin. 

Potut maassa ja taimet edelleen ikkunalaudalla

Toukokuu se sitten hujahti taas vauhdilla ja saatiin ne potutkin vihdoin viime viikolla maahan.   Innoissani väänsin vakoja, että varmasti sitten riittää, kun oli kuitenkin viiden kilon säkki siikliä. No, kävikin niin, että siellä on nyt pari vakoa ilman pottuja ja vielä ihan hassusta siellä ihan keskellä, kun potut loppuivat kesken, eikä mistään puutarhakaupasta enää saa siemenperunoita, kysytty on. Täytyy siis laittaa kaupan potut vielä itämään ja iskeä maahan sitten kun on edes vähän itäneet. Kasvavat kivasti sitten eri aikaan siinä kaiken keskellä. 

Pottuja oikealla ja pottuja vasemmalla, keskellä tilaa rikkaruohojen temmeltää.

Herneet kolmessa rivissä. 

Pottujen lisäksi aarin palstalle kylvin tänään herneitä. Kylvin oikein kolmea eri sorttia, on viime vuotiset silpoherneet, ihka uudet silpoherneet ja yksi rivi sokeriherneitä. 

Kylvökset ja istutukset on nyt tehty ihan sikin sokin fiiliksen mukaan ja sen mukaan, mitä nyt tunnissa tai puolessatoista iltaisin ehtii. Eilen illalla kävin istuttamassa jättiauringonkukkien taimet ja tuin ne hyvin, etteivät mene tuulessa poikki. Niiden suhteen on nyt isot odotukset, toivotaan että saadaan oikein superjätti-isoja ihania auringonkukkia, joita kaikki voi ilokseen ohimennessään ihailla. Istutin ne puolen aarin palstalle uuden aidan viereen, joka väsättiin viime viikon lopulla. 

Uuden aidan tarkoitus on ensiksikin pysyä pystyssä ja ylipäätään olla aita, jota edeltäjänsä ei enää pariin vuoteen ollut ollut ja toiseksi pitää pupujussit loitolla, tai tehdä niiden tuhoamisyrityksistä edes vähän vaikeampaa. Puput rynnii aronia-aidan läpi kyllä suht helposti, mutta josko eivät kuitenkaan hyppisi tämän toisen aidan yli. Aidasta puuttuu vielä portti, joka valmistui jo tänään, mutta se pitäisi käydä vielä kiinnittämässä, kunhan mieskin saisi aikaa palstailuun. Sen jälkeen, kun portti saadaan paikoilleen uskallan viedä lehtikaalin taimet palstalle kasvamaan. Ja ehkä ihan varmuuden vuoksi laitan niiden ympärille vielä jonkun tuplavarmistuksen, eli viime vuotisen kehikon, koska pännii meinaan niin perkeleesti, jos puput käy syömässä mun itse kasvattamat taimet kuten viime vuonna kävi.

Uusi aita istutusten suojaksi

Lehtikaalien lisäksi olohuoneen ikkunalautaa koristaa vielä parsakaalin taimet, pari varsisellerin tainta, avomaankurkut, kesäkurpitsat, yksi yllätyskurpitsa, paksoin taimia, basilikaa ja piparminttua. Paksoin taimista pari pääsee pannulle jo varmaan tällä viikolla, ovat nimittäin kasvaneet tosi hienosti ja lehdet on jo ihan syötävän kokoisia. Mietin vielä vienkö niitä lainkaan palstalle vai vaalinko niitä täällä kotona, jotta tuholaiset eivät käy niiden kimppuun niinkuin viime vuonna. Sitä muistaa tosi hyvin tuollaiset tuholaisten kohteeksi joutumiset ja niiden myötä tulee näköjään aika suojelunhaluiseksi taimiaan kohtaan. 

Aarin palstalle suojan alle jo ajat sitten istutetut ylikasvaneet kesäkurpitsan taimet kokivat karun kohtalon kuten pelkäsin ja paleltuivat. Ei jotenkaan harmittanut kovin paljoa, kun osasin tuota odottaa ja uudet taimet ovat siis jo kasvaneet ihan istutuskelpoisiksi ja voisi viedä sinne kunhan ehtisi. Yllätyskurpitsan taimi on siis joku kurpitsan siemen, jonka kylvin, yksi niistä iti ja lähti kasvuun ja se saa aikanaan paikan kesäkurpitsojen vierestä. Jännätään sitten millainen kurpitsa sieltä kasvaa. Basilikat saa kasvaa parvekkeella.

Ainiin ja tomaatitkin on saatu parvekkeelle omaan "mökkiinsä". Niissä on jo paljon kukkia, mutta toisista taimista pitäisi käydä poistamassa varkaita. 

Paljon on hommaa, mutta onneksi näiden kanssa ei ole mikään kiire ja tämän harrastuksen on tarkoitus lievittää stressiä, ei aiheuttaa sitä, joten asia kerrallaan edetään. 

Erikoishuomiota unohdetuille

Ei sitten ehditty vielä laittaa pottuja maahan. Katsotaan, josko ensi viikonloppuna ehtisi tai sitten sitä seuraavana. Aarin palstalla on vielä jonkun verran käännettävää ja kitkettävää, ennen kuin sinne voi potut iskeä, eikä niiden kanssa nyt mikään kiire ole.  

Palsternakat on kuitenkin kylvetty ja kesäkurpitsat pääsi majaansa ja puolen aarin puutarhaan kylvin sipulien seuraksi porkkanan siemenet. Toistaiseksi kesäkurpitsat ovat elossa. 

Maurin makeat saivat arvoisensa paikan ja katteeksi taimille laitoin kompostista pätkittyjä kuivia heinänkorsia. Kai se ajaa asiansa. Tehdään niille vielä tuki, kunhan nähdään miten lähtevät kasvuun. Harmi vaan, että sitä satoa joudutaan odottamaan ensi vuoteen. 

Vadelmat ilman katetta ja sitten katteen kera.

Puolen aarin palstalla raparperi sai myös pitkästä aikaa hieman erikoishuomiota, kun on reppana jäänyt ihan rikkaruohojen valtaamaksi ja jotenkin vaikuttaa siltä, että on lähtenyt vähän heikonlaisesti kasvuun. Kysäisin ohimennen yhdeltä rouvalta, jonka raparperipuska näytti jo hyvässä kasvussa olevalta, että mitä hän on omalle raparperilleen tehnyt ja kuulemma kalkinnut syksyllä ja lannoittanut ja mullannut keväällä. Pöllin tietysti siitä vinkit, kitkin rikkaruohon ympäriltä ja laitoin vähän multaa lisäksi, toivotaan että se auttaa. Ja jännä, miten sitä on unohtanut kalkita raparperin, vaikka muuten olen aina syksyisin kalkinnut maat. Jatkossa täytyy muistaa antaa kalkkia myös raparperille. Jotenkin sitä on ajatellut, että raparperi nyt kasvaa missä vaan, mutta tämä meidän yksilö tuntuu vaativan hieman erikoishuomiota. 

Raparperi-reppana.

Toinen, joka sai pitkästä aikaa erikoishuomiota, oli yrttipenkki, jossa rehotti ruohosipuli, rikkaruohot ja pari muuta yrttiä. Nostin koko ruohosipulin, poistin rikkaruohot ja jaoin sen kahteen osaan. Ja koitin kovasti muistella mitä ne muut rikkaruohojen saartamat yrtit olikaan. Ehkä sitruunamelissa, joku minttu ja mäkimeirami on villit veikkaukset. Täytyy kaivaa arkistoista kuvia mitä sinne on muinoin istutettu. Saa nähdä muistinko oikein vai menikö metsään ihan urakalla. 

Ruohosipuli jakaantui.

Mustajuuri ja Maurin makeat

Parin viikon aikana on ehditty kääntää maata molemmilla palstoilla ihan reilusti. Puolen aarin puutarhassa on käännetty kaikista laatikoista ja yhteen istutettiin minionin kanssa sipulit viikko sitten. Peitin ne harsolla, kun lupasi kylmiä ilmoja ja toivotaan, etteivät ole kärsineet. Tänä viikonloppuna pitäisi istuttaa viereen porkkanat. Minioni on muuten viihtynyt viime aikoina junioria selvästi paremmin palstalla äidin kanssa. Nelivuotiasta jaksaa kiinnostaa madot vielä ihan yllättävän paljon ja pitkään. 

Myös aarin palstalla on käännetty maata oikein urakalla, kiitos miehen, joka tuli apuun viime viikonloppuna. Siellä on nyt penkki palsternakoille valmiina. Lisäksi laitoin pari vuotta sitten ostamani pienen "kasvihuoneen" palstalle, heitin sinne viime vuotisten kasvusäkkien jämät ja sinne on tarkoitus viedä kesäkurpitsan taimet, jotka ovat jo vähän kukkineetkin olkkarin ikkunalaudalla. Kylvin niiden siemenet ihan liian aikaisin ja ajattelin, että voi kai sitä testata kestävätkö toukokuun säät, kun kuitenkin saavat olla astetta paremmassa suojassa. Huomenna voisi käydä istuttamassa ne sinne. Ja ihan varmuuden vuoksi on tietysti myös kylvetty uudet kesäkurpitsan siemenet, jos ensimmäiset eivät kestäkään. Kun on jo tottunut omavaraisuuteen kesäisin kesäkurpitsojen suhteen, on siitä vaikea luopua. 

Kesäkurpitsojen ja palsternakan lisäksi aarin palstalle laitetaan vielä perunat ja herneitä.

Suurin osa käännetty ja kesäkurpitsojen maja kasattu.

Lapsityövoimaa yhden puolikkaan lapiollisen verran.

Tänään, sen jälkeen kun ensin oli fillaroitu Vantaanjoen rantaan vappupiknikille ja mato-ongelle, oli pakko käydä vähän möyhimässä aarin palstalla. Muutaman viikon kadoksissa olleet mustajuuren siemenet löydettyäni päätin sijoittaa ne aarin palstalle kompostien viereen, maa-artisokkien kanssa samoille huudeille. Toimenpide vaati lapiota ja kuokkaa aikalailla. Piti kääntää ja kitkeä koko kohta, jossa ei juuri ole rikkaruohojen lisäksi muuta kasvanut, ei edes näkyvästi niitä maa-artisokkia. Paitsi, että sitten kun iskin lapion savimaahan kävi ilmi, että kyllä siellä muutamia hienoja yksilöitä edelleen kasvoi. Keräsin ne talteen ja istutin uudelleen. Mustajuurihan kaipaa kuohkean ja multaisan maan, eikä kuulemma menesty tiukassa savimaassa. No sitähän meiltä kuitenkin löytyy ja tämäkin tietoinen riski on nyt otettu. Laitoin hyvin käännetyn ja kuokitun savisen kohdan päälle säkillisen puutarhamultaa ja nyt vain sitten sormet ristiin, että mustajuuri lähtee kasvamaan. En edes tiedä miltä sen maanpäällinen osa näyttää, laitoin kepit merkkaamaan kylvökohtia.

En taida uskaltaa kitkeä koko penkkiä, ennen kuin sieltä on noussut useampi vihreä osa maanpinnalle. 

Maa-artisokat palstan reunassa saven alla ja mustajuuret mullassa.

Kaiken tämän lisäksi kipaistiin läheisessä rautakaupassa ja multasäkkien lisäksi mukaan tarttui vihdoin ne vadelman taimet. Puolen aarin palstalla istutusta odottaa nyt kolme Maurin makeaa -vadelman tainta ja huomenna nekin olisi tarkoitus istuttaa. Satoa tosin saadaan odottaa varmaan vasta ensi vuonna, joka on kärsimättömälle tietysti pienoinen pettymys. Ilokseni kuitenkin huomasin, että aarin palstan kukkapenkistä pilkistää jo pieniä kesäkukan alkuja, joten tänä vuonna saadaan toivottavasti nauttia kukkien loistosta ja tuoksusta. 

Vattujako?

Jos vuosi tai pari sitten oli mansikkamaa haaveissa ja se saatiin tehtyä, niin nyt sain päähäni, että omat vadelmapensaat olisi kyllä tosi kivat. Vadelmahan jakaa mustikan kanssa ehdottoman kärkisijan parhaat marjat listallani ja onkin ihan äärimmäisen outoa havahtua tähän vadelmapensas-haaveeseen vasta nyt. 

Mietin ensin, että aarilla olisi hyvin tilaa, mutta hoksasin juuri minne puolen aarin palstalla vadelmat saisi ja vielä suht suojaisaan kohtaan. Kompostin ja kitukasvuisen mustaherukan väliin saisi tosi hyvin pari kolme puskaa. Ja jos tuntuu siltä, että lisää tilaa pitäisi saada niin suht surutta siirtäisin sen herukkapuskan joko jonnekin muualle tai sitten kompostiin kuolemaan. Herukkapuska on elämänsä aikana tuottanut kaikki kaksitoista marjaa, joista puolet on linnut syöneet, joten ei jäisi ikävä. Ja sitä paitsi aarin palstalla on useampi mustaherukkapensas, joista saa käydä syömässä sitten ne kuusi puuttuvaa marjaa jos niikseen tulee. 

Vadelma ei viihdy kovin hyvin kovassa savimaassa, jota meidän palstalla tietenkin on. Tosin se kohta, johon vadelman ajattelin istuttaa ei ole savikohdista lainkaan pahimmasta päästä. Jos siihen laittaisi reilusti hiekkaa, kompostia ja puutarhamultaa, voisi siitä saada ihan hyvän kasvupaikan. Ja kokeilemallahan se sitten selviää. 

Vadelman lehdistä saa kuulemma hyvää teetäkin. 

Täytyykin alkaa tutkia, mistä saisi parhaimmat vattupuskat ostettua ja sitten mies pääsee nikkaroimaan niihin mittatilauksena hyvät tuet.

Kauden starttia ja takatalven odotusta

Viime vuosi palstalla meni mukavasti ja satoa saatiin paljon, varsinkin perunaa. Hieman laiskanpuoleiseksi vaan jäi tämä raportointipuoli, josta voisi taas yrittää ottaa jonkin sortin niskalenkin. 

Tämä kausi on startattu jo hyvissä ajoin.

Tähän mennessä olen ehtinyt jo istuttaa tomaatin siemenet ja kahta sorttia taimia kasvaa nyt ikkunalaudalla. Tiny tim -tomaattia tuli neljä tukevaa tainta kuudesta istutetusta siemenestä ja Balkonzauber-pensastomaattiakin kasvaa kolmena kappaleena. Balkonzauberit on selvästi pidempiä ja hintelämpiä kuin Tiny timit. Tiny timeissä lepää siis meidän tomaattisadon toivo tällä hetkellä. 

Muita taimiakin on tuloillaan; lehtikaalia, varsiselleriä ja paksoita. Kesäkurpitsan taimiakin kasvaa isoina jo kolme. Tiedän, että laitoin ne ihan liian aikaisin, mutta katsotaan miten käy. Pääsiäisen pyhinä kylvin vielä avomaankurkkuja ja parsakaalia. Parsakaalia kylvin ihan ekaa kertaa ja odotan mielenkiinnolla onnistuuko ne. 

Lisäksi laitoin muutaman jättiläisauringonkukan esikasvamaan, koska liian monena vuonna ollaan jouduttu kateellisina katsomaan toisten upeita auringonkukkia, kun omat on syystä tai toisesta jäänyt laittamatta.

Tänä vuonna on muutenkin tarkoitus satsata myös kukkiin, kun viime vuonna se jäi ajatuksen asteelle ja kukkiahan nyt vaan on aina kiva katsella. 

Pääsiäisen pyhinä oli kiva kuopsutella palstalla taas vaihteeksi koko perheen voimin. 

Hiirten syömä harso pohjalle.

Sain koko köörin mukaani ja mies sai kaivettua kukkapenkille paikan isommalta palstalta. Laitoin sinne alle viime vuotiset hiiren syömät hallaharson jämät rikkaruohojen torjuntatoivossa. Olisin oikeastaan kaikkein mieluiten laittanut sinne pahvia, joka ajan myötä maatuu, mutta kun sitä ei nyt ollut saatavilla, päätin käyttää sitä mitä oli, koska olen vaan näissä(kin) asioissa ihan hemmetin kärsimätön. 

Muu perhe joutui lähtemään minionin kakkahädän vuoksi edeltä kotiin ja minä sain jäädä vielä hetkeksi yksin kuopsuttamaan. Hyödynsin samalla kukkapenkin rajaukseen vanhoja lautoja, joita palstalle oli jäänyt mansikkapenkeistä tai jostain. Mun mielestä siitä tuli ihan toimiva setti, aika näyttää miten se kestää. Ja koska tuota harsoa riitti vain puoleen tuosta koko kukkapenkistä, tulee tästä hyvä testi ja voidaan verrata toisen puolen kanssa miten rikkaruohot kasvaa tai ei kasva. 

"Valmis kukkapenkki".

Koska parin kukkapussin kyljessä luki, että suorakylvön voi tehdä jo huhtikuun puolivälissä, niin takatalvea rohkeasti uhmaten päätin heti kylvää jo osan kukista. Uuteen penkkiin laitettiin ikivanhat auringonkukan siemenet, tarhakehäkukkien siemeniä ja maloppia. Ja sitten olikin tosi kiva katsella tänä aamuna, kuinka lumi peitti maan... 

No, eipä ainakaan tarvitse käydä kastelemassa. Ja kukkien siemeniä on vielä monta pussillista, että heitellään niitä sinne sitten lisää, kun ilmat oikeasti kunnolla lämpenevät.

Kevään ensisatoa maa-artisokista. Näistä tuli hyvä soppa.

Tuholaistarinaa

Se on sitten heinäkuu, eli kesä on jo pitkällä. Palstalla on touhuttu, eikä blogille ole juuri aikaa ollut, mutta mahtavaa on se, että satoa on jo saatu. Retiisiä, pinaattia, salaattia ja raparperia on jo syöty, unohtamatta muutamaa makeaa mansikkaa. Mansikoita on kypsynyt jo niinkin paljon, että viime viikolla tehtiin minionin ja juniorin kanssa omista mansikoista perinteinen kesäinen mansikkakakku!

Perunapelto rehottaa, istutettiin sitten sitä perunaa ihan koko naapurustolle tarjottavaksi. En tosiaan tiedä missä me noi kaikki potut säilötään. Naurettiin jo, että syksyllä syödään sitten keitettyä perunaa, paistettua perunaa, perunamuusia, kermaperunoita, valkosipulikermaperunoita, lohkoperunoita, tikkuperunoita, perunoita, perunoita ja perunoita. 

Omat pinaatit maistuu superhyviltä.

No se mitä sitten ei syödä, on mun rakkaudella esikasvattamat paksoit, jotka söi joku musta pikku ötökkä. Harmitti ihan vietävästi, kun huomasin taimien pinnoilla jotain öttiäisiä, joiden lajista ei ole vielä otettu selkoa. Heitin kaikki kompostiin ja siihen penkkiin tilalle laitettiin härkäpapuja. 

Toistaiseksi tunnistamaton tuholainen.

Palstalla on ollut muitakin tuholaisia. Näiden paksoituholaisten lisäksi vanhat tutut kotilot matelevat paikasta toiseen, ennen kuin astun niiden reitille ja päästän ne viimeiselle matkalleen etikkapurkkiin kylpyyn kavereiden kanssa. Kotiloiden lisäksi rusakot tai citykanit, molempia on palstalla tavattu, ovat syöneet punajuurien naatit. Yhtenä päivänä bongasin laatikosta ampiaispesän alun, jonka tosin urheasti tuhosin kera kuningattaren. Ja kun ampiainen ei enää asustellut laatikossa, ilmestyi sinne pari pientä hiirulaista. 

Se olikin hauska setti. Olin yhtenä iltana yksin palstalla ja Kauko sattui olemaan omallaan siinä lähistöllä ja puhuin sitten kovaan ääneen, että kun en oikein uskaltaisi ottaa hanskoja laatikosta, kun siellä on hiirillä pesä. Mieheni oli jo kertaalleen törmännyt niihin, joten tämä oli siksikin tiedossa. Kannatti avata suunsa ja näkihän se Kauko ilmeistä ja eleistä, että nyt on neito hädässä ja riensi apuun. 

Kauko nosteli tavaroita pois ja huomasi heti toisen asukeista. Hän sai sen sieltä pois ja heitti pusikkoon. Sitten oli vielä se toinen, jonka luultiin jo luikkineen jostain reiästä pakoon, mutta huomasinkin sen kasvihuonepeitteen sisällä pyörimässä ja sieltä se sitten hätisteltiin pois. 
Eiväthän ne pienet hiiret mitään tee, mutta ei niistä mulle kyllä palstan alivuokralaisiksikaan ole. Seuraavana päivänä oli miehen vuoro inventoida laatikko ja putsata sieltä kaikki hiiren pesäksi kelpaavat asiat pois, jotta laatikko olisi mahdollisimman vähän hiiriä houkutteleva jatkossa. 

Ja sitten se tuholaisista pahin. Se on se lorvikatarri, joka saattaa jossain vaiheessa tulla kylään ja sitten jää palsta retuperälle. Toivottavasti se pysyy tänä kesänä kaukana!