Sadonkorjuujuhla, maa-artisokkien tilanne ja pöllitty parsa

Auringonkukat kukkivat vihdoinkin! Ensin aukesi yhden varren nuppu pari viikkoa sitten ja nyt siellä on jo useampi kaunis kukka auennut. Niitä on kyllä kiva katsella. Mietin jo kesällä, että ensimmäistä palstakesää olisi kiva juhlistaa, joten huvin vuoksi ja runsaan sadon kunniaksi oli kiva järjestää pieni sadonkorjuujuhla. 

Satoa on korjattu ja kesäkurpitsaa on edelleen riittänyt. Niinpä se olikin suuressa osassa sadonkorjuujuhlan tarjoiluissa. Sadonkorjuujuhlaa vietettiin viime sunnuntaina, kun oli vielä aurinkoa luvattu. Juhliin oli kutsuttu yksi ystäväperhe ja juniori odotti niitä kuin kuuta nousevaa. 
Kesäkurpitsasta tehtiin kesäkurpitsafetaminimuffinsseja ja kesäkurpitsabrownie. Porkkanoita syötiin raakana tikkuina ja porkkanakuppikakkuina. Lehtikaali, sipuli ja purjo päätyivät piirakkaan yhdessä suppilovahveroiden ja pekonin kanssa. Härkäpapuja, avomaankurkkua, tomaattia ja ruohosipulia löytyi salaatista kvinoan ja fetajuuston kanssa. Hyvin maistui tarjoilut vaikka tarjoilupöytä olikin katettu kivasti kompostin viereen. Naapurin palstalta saatiin lainata pöytä ja muutama tuoli lisää. 
Tuulesta huolimatta oli kivat juhlat ja tästä tehdään jatkossa perinne. 

Ja ne maa-artisokat, no niiden kanssa eletään nyt ihan päivä kerrallaan ja uskotaan tulevaisuuteen. Nostin pari viikkoa sitten yhden ison varren ylös ja näky oli ahdistava. Yksi pieni mukula ja muutama pitkä soiro mukulanalku. Otin sen yhden pienen mukulan talteen ja pienet alut istutin takaisin maahan, toiseen paikkaan tosin. Vielä on pieni toivonkipinä siitä, että mukulat tekevät kasvuspurtin tässä syys-lokakuussa, niin kuin maa-artisokalla on tapana. Surkuhupaisinta oli se, että hukkasin sen pienen mukulan, jonka nostin maasta melkein heti. Joko juniori vei sen johonkin tai tiputin sen rehottavien apiloiden joukkoon, mutta maistaa en saanut. Ehkä hieman katkerana katson toisten upeasti kukkivia maa-artisokkarivistöjä, kun omani eivät ole kukkineet eivätkä kuki tämän kasvukauden aikana. En taida sittenkään saada kilokaupalla maa-artisokkaa, kuten haaveilin. Olisi kuitenkin ollut kiva maistaa edes se yksi. Teen tämän asian kanssa töitä päivittäin ja yritän päästä pettymyksen yli, mutta vaikeaa on. Todella vaikeaa. 

Tekee pahaa katsella tätä mukulattomuutta

Tänään piipahdimme tyttöjen kanssa pitkästä aikaa palstalla ja vieläkin sieltä sai lähteä takaisin pari kesäkurpitsaa taskussa. Niitä vaan tulee ja tulee. Varsiselleriä ei ole vielä maistettu. Kahdeksasta selleristä kuusi on vielä voimissaan. Kahdelle on käynyt joku mysteerinuupahdus. Olisiko joku pupujussi hyppinyt niiden päälle, en tiedä. Surullisin juttu kyllä oli huomata, että parsapenkistä on kadonnut yksi parsanalku. En jaksa uskoa, että mikään eläin söisi sitä juurineen, vaan onpa tainnut olla pitkäkyntinen asialla. Kohta näytti siltä kuin siinä ei olisi koskaan mitään kasvanutkaan. Kyllä ihmetyttää, että kuka pöllii toisen parsan, tai parsanalun perkele. Mä pöllin kohta jonkun maa-artisokat. Kostoksi. No ei vaan, en oikeesti. Vaikka mieli tekisi, mutta en voisi koskaan tehdä sitä kenellekään. Maa-artisokka on pyhä asia. Joo, ehkä mä haen jotain apua jostain... 

Yksi puuttuu joukosta 

Sadonkorjuuhommia ja mikrosipsejä

Coleslaw oman maan porkkanoista ja kaalista onnistui. Kaalia piti kuoria aikalailla toukkien takia, mutta kyllä siitä syötävääkin jäi. Kesäkurpitsaa tulee taas ihan hulluna ja loput potut on nyt nostettu. Testasin potuista mikrosipsejä ja voi luoja miten hyviä ne oli! Viipaloin perunankuorimaveitsellä potut, pyörittelin viipaleet rypsiöljyssä, asettelin leivinpaperin päälle ja laitoin mikroon. Täysteholla 3-5 minuuttia, suolaa päälle ja kartanon perunalastuille löytyi kilpailija. Näitä tehdään tulevaisuudessa varmaan useastikin, sipsit on niin hyviä! 
Sain myös hyvät potunkasvatusvinkit Kakelta, kun olin nostamassa Rosamundat maasta. Monet perunoista oli vihertyneitä ja tiedän, että olisi pitänyt mullata niitä. Mutta Kaken isäukon mukaan sen jälkeen kun peruna on kukkinut siihen ei saa koskea, sillä silloin sen kasvu voi häiriintyä, eli pitää mullata potut hyvin ennen kukintaa. Tiedänpä tämänkin ensi vuonna. Ja vihreät yksilöt on tietysti heitetty kompostiin. 

Coleslaw

Muovipussillinen rosamundaa ja muutama uuniperunankin kokoinen yksilö 

Mikrosipsit oli hetkessä syöty

Yhtenä iltana pääsin jälleen yksin palstalle puuhastelemaan ja siirsin parsat toiseen paikkaan kasvamaan. Tein niille ihan oman penkin palstan reunaan, siihen voi laittaa jotain muutakin kasvamaan. Parsoja pitäisi kai vähän pätkäistä ennen talvea ja jostain täytyy kehittää siihen päälle vähän lehtiä tai jotain suojaksi. Toiselle puolelle kukkapenkkiin laittaisin kukkasipulit jos ehtisi ne joskus hakea. Viime viikolla puutarhalla ei vielä ollut myynnissä, tulevat kuulemma syyskuun alussa. Tänään on ensimmäinen päivä syyskuuta, eli ihan kohta. Meinasin laittaa narsisseja ja tulppaaneita. Auringonkukkien kukat aukeavat ihan kohta, kunhan vain olisi muutama lämmin päivä vielä, niiden kylväminen kun jäi niin myöhäiseksi.

Parsat penkissään 

Kukkapenkki valmiina istutuksia varten 

Kohta aukeaa, ihan kohta 

Maa-artisokat rehottaa parimetrisinä, mutta ne

kehotetaan nostamaan vasta syys-lokakuussa enkä tietenkään malttaisi millään odottaa. Ja kun ne säilyvät parhaiten maassa, (nahistuvat nopeasti) niin täytyy ottaa aina vain sen verran kuin tarvitsee. Pitääköhän alkaa roudaa keittiövaakaa mukana etten roudaa sieltä viittä kiloa, jos tarvitsen keittoa varten vain kilon... Ja tuleeko niistä mitään kun ei ne ole vielä kukkineet lainkaan? Varret on paksut ja parimetriset, mutta ei kukan kukkaa näy. Ehkä mun tarvii vaan käydä katsomassa, kaivaa yksi ylös niin sittenhän tiedän. Ja kuka kannattelee sitten sen pettymyksen yli, jos siellä ei olekaan mitään? Se on sitten jo tragedia pahimmasta päästä.