Tuhoutuneita taimia

On ollut viime aikoina niin huonot ilmat, ettei ole paljoa ollut asiaa palstalle, paitsi välillä kastelemaan kasvilavan kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatti. Se jääkin meidän ainoaksi tomaatiksi, sillä ikkunalaudalla kasvaneet tomaatintaimet ovat kuolleet välinpitämättömyyteen. Olen jättänyt ne kastelematta ja se koitui niiden kohtaloksi. Ensi vuonna uudestaan, ehkä. Ei vaan taida tomaatintaimet kotioloissa saada riittävästi valoa, että jaksaisivat kasvaa. 

Tänään oli onneksi pitkästä aikaa poutapäivä ja illalla oli ihan pakko lähteä palstalle vihdoin kitkemään. Olen saanut lainaan ruohonleikkurin, siis sellaisen version joka toimii ilman sähköä, ja tarkoitus oli ajaa apilat ja muut ruohot matalaksi. Haaveena oli saada palstan vierustatkin siistiksi, mutta eihän tuo peli oikein toiminut sellaisessa puolimetrisessä heinikossa. Viikate tai siimaleikkuri toimisivat paremmin. Ja osan kiskoin irti käsin juuriaan myöten. Sinne jäi kyllä vielä aikamoinen savotta, tärkeintä oli putsata penkit, joissa kasvaa jotain syötävää. Huomenna voisi keskittyä palstan reunoihin. 

Oikealla keskimmäisessä penkissä pelkkää tilliä ja lehtikaalin raadot 

Punajuuret, retiisit ja pinaatit 

Ja perkeleen pupujussi on käynyt syömässä mun lehtikaalit! Ai että ottaa päähän. Nekin taimet ihan itse kasvatin (näitä en tappanut) ja osa niistä lähti hyvin kasvuun. Ja nyt joku pitkäkorva on ne puputtanut pötsiinsä. Myös retiisejä oli rouskutettu. Kunhan jättäisi siihen, menkööt muualle ruokailemaan. Tekisi mieli tehdä joku kunnon aita... 

Kasvit kasvaa ja rikkaruohot rehottaa

Karviaisia

Palstalla vihertää hienosti, josta on lukuisia sateita kiittäminen. Rikkaruohoja puskee penkkeistä, mutta onneksi kuitenkin eniten poluilla ja penkkien väleissä. Nyt näyttää siltä, että jossain vaiheessa saamme syödä ainakin perunaa, salaattia, kesäkurpitsaa, retiisiä, hernettä, papuja ja sipulia. Ja maa-artisokkaa! 

Herukoitakin on tulossa

Kylvin porkkanat ihan liian syvälle, mutta taitaa sieltäkin vähän pilkistää jo alkuja. Palsternakat ja punajuuret on ihan villejä kortteja. Lehtikaalin taimista osa sinnittelee ja osa taitaa olla pian tiensä päässä. Tilliäkin puskee aika tiheästi enkä tiedä kuinka paljon sitä pitäisi harventaa.

Minioni harventaisi aika ronskilla kädellä vähän joka penkistä, jos antaisi hänen hillua holtittomasti palstalla. Onneksi hän kuitenkin viihtyy yllättävän pitkiä aikoja rattaissa katsellen kun äiti kitkee persus pystyssä penkkejä. Ja kun minionin päästää palstalle hillumaan, pitää olla itse kärppänä kaitsemassa tai olettaa, että mies on. Kitkettävää on tosiaan ollut ja penkkien vierestä pitää kaikki puskat pyrkiä kitkemään pois tai muuten kotilot pesiytyvät niihin. Myös palstan reunukset pitäisi saada siisteiksi. Täytyy pyytää taas leikkuri lainaan. 

Viime lauantaina löytyi kaksi kypsää tomaattia, jotka poimittiin ja otettiin mukaan kotiin, tarkoituksena maistaa iltapalaksi. Hienosti unohtuivat pikku tomaatit laukun pohjalle ja muistettiin vasta sunnuntaiaamuna maistaa. Hyvää oli ja lisääkin on tulossa. 

Kylvöpuuhissa

Helatorstain jälkeen on taas ehtinyt tapahtua. Viime lauantain iltapäivä vietettiin palstalla koko perheen voimin ja saatiin vieraitakin grillailemaan. Lauantaina ehdin kylvää salaattia, hernettä, härkäpapuja ja vahapapuja sekä istuttaa itse esikasvatetut lehtikaalin taimet. Juniori jaksoi kiinnostua kylvöpuuhista puolikkaan salaattipenkin verran ja sen jälkeen sain toimia yksin. Ja istutin myös muutamat kukkaset, jotka kävin puutarhalta ostamassa. 

Pavut, herneet ja salaatit 

Eilen illalla otin fillarin ja polkaisin palstalle vakaana aikomuksena kylvää kaikki loput, jotka jäi viikonloppuna kylvämättä. Toisin kuitenkin kävi. Kylvin vain porkkanat, koska multa olikin loppu. En halunnut alkaa kylvää siemeniä suoraan kuivaan savimaahan ja päätin, että loput kylvän keskiviikkona ja keskityin loppuajaksi kitkemiseen. Rikkaruohoja riittää varsinkin sillä puolella, joka viime vuonna oli vajaalla käytöllä. Tein siis hyvän pohjatyön tätä päivää varten.

Aamulla ennen leikkipuistoilua kaahasin kakaroiden kanssa lähimpään rautakauppaan ja ostin neljä säkkiä multaa. Ja pinkit hanskat. Ja kolme pientä samettikukkaa. Pinkit hanskat oli juniorin mielestä ihanat (kaikki pinkki on ihanaa) ja olikin jo aika uusia hanskaosastoa eikä euron hinta paljoa kirpaissut. Sitten viskasin säkit palstalle, kaahasin kotiin ja lapset pääsivät leikkipuistoon touhuamaan. 
Kun puistolounas oli tuhottu, oli minionin aika ottaa tirsat ja minun vihdoin mahdollista päästä kylvämään kaikki loput siemenet. 

Tälläkin kertaa sain juniorista apulaisen, tosin hieman vaihtelevasti. Minioni nukkui rattaissa varjon alla tyytyväisenä. Saimme kylvettyä palsternakat, pinaatit, retiisit ja punajuuret. Yhteen extrapenkkiin laitettiin puoliksi hernettä ja puoliksi keräsalaattia. Lopuksi oli kastelun vuoro, eikä hanasta tullut kuin pari pientä tippaa ja siihen loppui. Onneksi tynnyri oli suurinpiirtein puolillaan ja sain suurimman osan kasteltua. Oli aika huvittavaa, kun yhtäkkiä piti varjella jokaista tippaa, että ainakin kaikkiin vastakylvettyihin penkkeihin riittäisi vettä. Lähtiessä soitin palstan asioista vastaavalle ja kerroin, ettei hanoista tule vettä. Ja juuri tulleen tiedon mukaan hanat pelittää taas. Hyvä juttu. Nyt meilläkin taas riittää kasteltavaa. 

Ruusupää vahtii uusia penkkejä 

Maa-artisokkakin kasvaa hienosti 

Ainiin amppareita ei ole enää näkynyt. Liekö syynä äitini tekemä upea valepesä vai miehen laittamat uudet saranat ja laatikon rakojen tilkitseminen. Ihan sama, me voitettiin tää taistelu. Ugh.