Vattujako?

Jos vuosi tai pari sitten oli mansikkamaa haaveissa ja se saatiin tehtyä, niin nyt sain päähäni, että omat vadelmapensaat olisi kyllä tosi kivat. Vadelmahan jakaa mustikan kanssa ehdottoman kärkisijan parhaat marjat listallani ja onkin ihan äärimmäisen outoa havahtua tähän vadelmapensas-haaveeseen vasta nyt. 

Mietin ensin, että aarilla olisi hyvin tilaa, mutta hoksasin juuri minne puolen aarin palstalla vadelmat saisi ja vielä suht suojaisaan kohtaan. Kompostin ja kitukasvuisen mustaherukan väliin saisi tosi hyvin pari kolme puskaa. Ja jos tuntuu siltä, että lisää tilaa pitäisi saada niin suht surutta siirtäisin sen herukkapuskan joko jonnekin muualle tai sitten kompostiin kuolemaan. Herukkapuska on elämänsä aikana tuottanut kaikki kaksitoista marjaa, joista puolet on linnut syöneet, joten ei jäisi ikävä. Ja sitä paitsi aarin palstalla on useampi mustaherukkapensas, joista saa käydä syömässä sitten ne kuusi puuttuvaa marjaa jos niikseen tulee. 

Vadelma ei viihdy kovin hyvin kovassa savimaassa, jota meidän palstalla tietenkin on. Tosin se kohta, johon vadelman ajattelin istuttaa ei ole savikohdista lainkaan pahimmasta päästä. Jos siihen laittaisi reilusti hiekkaa, kompostia ja puutarhamultaa, voisi siitä saada ihan hyvän kasvupaikan. Ja kokeilemallahan se sitten selviää. 

Vadelman lehdistä saa kuulemma hyvää teetäkin. 

Täytyykin alkaa tutkia, mistä saisi parhaimmat vattupuskat ostettua ja sitten mies pääsee nikkaroimaan niihin mittatilauksena hyvät tuet.