Maa on nyt käännetty ja lannoitettu ja komposti on ihan tupaten täynnä. Ne ei maadu varmaan ikinä. Palsta-alueelta puuttuu paikka, johon voisi viedä suurimmat oksat ja kasvinraadot. Ne saa kuulemma heittää aroniapensasaidan juurelle ja sinne ollaan viskottu osa, mutta suurin osa on kompostissa, tai oikeastaan kompostin päällä, kun se on niin älyttömän täynnä. Roskalava yhtenä viikonloppuna olisi ihan fiksua, mutta palsta-aluetta ylläpitävällä seuralla ei kuulemma ole siihen varaa. Harmi.
Viime viikon visiitillä saatiin palsta puoliksi pakettiin. Vielä jäi kalkitus tekemättä, maa-artisokat istuttamatta ja kukkapenkki kitkemättä. Ja koska kuiva syksy loppuu huomenna oli tänään pakko mennä pistämään palsta lopullisesti pakettiin. Istutin muutaman maa-artisokan mukulan aronia-aidan viereen, heittelin kalkkia sinne ja tänne ja kitkin kukkapenkin paljaaksi. Otin yhden auringonkukan mukaan ja kotona kaivelimme juniorin kanssa sieltä siemenet kuivumaan ja ensi kevättä odottamaan.
 |
| Siellä lepää mun maa-artisokat |
Tämä palstakesä oli nyt tässä. Palsta antoi meille paljon satoa ja siellä tuli vietettyä aika monta tuntia raikkaassa ulkoilmassa. Siellä on haaveiltu, hikoiltu, huudettu, kasvettu, kitketty, itketty, imetetty, syöty, juotu, naurettu, rentouduttu, ihmetelty, pelästytty, puhuttu, oivallettu, mokattu ja onnistuttu. Kaiken kaikkiaan palsta on tarjonnut meidän perheelle paljon muutakin kuin vain syötäviä kasveja. Siellä on vietetty yhteistä mukavaa ja kiireetöntä aikaa ja ehkä juniorillekin on jäänyt mukavia muistoja, tai ainakin vähän ymmärrystä siitä miten ruoka löytää tiensä lautaselle. Minioni on sen sijaan nukkunut suurimman osan ajasta, jonka on palstalla viettänyt. Ensi kesänä on hänen vuoronsa päästä palstahommiin käsiksi. Ja syödä ehkä muutama kilo multaa samalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti