Kesän kaikuja ja taimitilauksia

Aika hienosti jäi blogi syksyn hulinoiden jalkoihin ja talvilevolle ihan varkain... :)

Hiljaiselosta huolimatta mielessä on kuitenkin aika ajoin pyörinyt palstan kasvien vointi, kun sitä lunta ei sitten suojaksi satanutkaan. Suurin huoli on kuitenkin ollut syksyllä omalle pihalle istutetusta pionista, köynnöskärhöstä ja villiviineistä. Niille olisi saanut tulla pakkaselta ja talven tuulilta suojaava lumikerros, mutta luonto päätti tänä talvena toisin. On kyllä tosi harmi, jos pioni ei selviä, mutta sen näkee sitten keväämmällä.

Yhtenä viikonloppuna tein jo innoissani suunnitelmia palstalle, että mitä mihinkin tänä vuonna istutetaan, mutta ne suunnitelmat tulevat muuttumaan, sillä tilasin juuri muutamia taimia joita ei vielä suunnitelmissa ollut. Tänä vuonna testataan miten palstalla menestyy juuriselleri, piparjuuri ja salaattifenkoli. Lisäksi tilasin yhden paprikan taimen, kolme eri tomaatin tainta ja kolme eri avomaakurkun tainta. Nämä tosin saavat kasvaa meidän parvekkeella ja pihalla. Ja koska tomaatit ja kurkut eivät vie tilaa palstalta, voisi sinne istuttaa muutaman mansikan taimen. 

Ensi kesänä hommia riittääkin tuplasti, sillä työsarkaa riittää myös omalla pihalla. Sieltä pitää poistaa yksi tuija, joka näyttää siltä, että se olisi vain tiputettu sinne jostain taivaalta. Kyseinen ikivihreä ei sovi sinne ollenkaan ja saa siis lähtöpassit. Lisäksi sieltä pitää kaivaa ylös jonkun puun (jota en tunnista) kanto versoineen. Syreeni saa jäädä, vaikka vähän reppana onkin. Omenapuuta pitää leikata ja varmaan aika rankalla kädellä, samoin kuin punaherukkapuskaa. Yhteen kohtaan pitää rakentaa kunnon kukkapenkki ja tarkistella vähän miten muissa paikoissa kukat kasvaa. Tehdään tänä kesänä se mitä ehditään ja loput sitten ensi vuonna. En ota turhaa stressiä. Enkä malta odottaa, että pääsee taas palstalle hommiin ja laittamaan omaa pihaa kuntoon! 

Suloista sadonkorjuuta

Kesä meni, syksy tuli. Rikkaruohot rehottaa, mutta satoa on käyty hakemassa ja olen yrittänyt olla välittämättä muusta viidakosta, joka palstalle on saanut rauhassa kasvaa. Vapaa-ajan puutteesta johtuen palsta on villiintynyt, mutta on sieltä myös saatu aika hieno sato ja edelleen on satoa korjaamatta. 

Vihreää riittää

Kaikki perunat on nostettu ja itse asiassa syötykin jo. Seassa oli multaamisesta huolimatta aika paljon vihreitä yksilöitä, jotka heitin surutta roskiin. Viimeiset potut päätyivät kasvissosesoppaan, jota keittelin sunnuntaina lähes kuusi litraa. Sopan ainekset olivat kaikki valkosipulia lukuunottamatta omasta maasta ja soppa maistui ehkä juuri tästä syystä tosi hyvältä. On se vaan niin siistiä syödä ruokaa, jonka ainekset on itse kasvattanut. 

Porkkanoitakin on nostettu jo ja syöty jonkun verran, mutta sinne jäi penkkiin vielä melkein puolet jäljelle. Jos me koko sato tuhotaan nyt syksyllä, ollaan kohta ihan oransseja koko perhe. 

Viikonloppuna nostin loputkin punajuuret maasta, keräsin jääkaapin vihanneslokerosta aiemmin nostetut ja sunnuntain iltamyöhällä keittelin  etikkapunajuuria äidin vanhalla reseptillä. En vielä uskaltanut maistaa. Toivotaan, että tuli syötävää. Kaikkia en säilönyt, joten nyt täytyy kaivaa kaikki punajuurireseptit ja kokkailla punajuurista ruokaa.

Ämpäri pullollaan punajuuria ja porkkanoita, palsternakat  vieressä

Palsternakka on ollut iloinen yllätys. Ne on kasvaneet aika hienosti ja ne, joilla on ollut riittävästi tilaa, ovat kasvaneet jo aika kivan kokoisiksi. Kiskoin näitäkin muutaman kasvissosesoppaa varten maasta ja maistuvia yksilöitä olivat.

Palsternakat

Tänä kesänä kylvin ekan kerran pinaatit, punajuuret, retiisit, palsternakat, korianterit ja vahapavut ja kaikki kasvoivat hienosti ja kaikista saatiin suht suuri sato. 
Näistä uusista jatkoon taitavat päästä ihan kaikki. Määrät täytyy vaan miettiä uusiksi, esimerkiksi papuja ja retiisiä ei kannata laittaa ihan niin suuria määriä, kuin nyt oli. Tai retiisinkin voisi kylvää osissa, kun se kasvaa niin nopeasti. 

Hillitön papusaalis ja lehtikaalia

Kausi ei ole vielä päättynyt, palstaa ei ole vielä paketoitu, mutta ajatukset on jo ensi kesässä ja siinä mitä kaikkea ensi vuonna tehdään toisin. Ja mitä kaikkea tehdäänkään omalla pihallamme, joka sekin on jotakuinkin puolen aarin kokoinen pikku puutarha...

Laatikollinen luomua

Palsta on saanut tänä kesänä kyllä rehottaa aika rauhassa. Elokuun alussa meillä alkoi remonttiprojekti uudessa tulevassa kodissa ja siitäkin syystä kaikki mahdollinen vapaa-aika on mennyt remontoidessa. Tänään päätin piipahtaa pikaisesti pitkästä aikaa palstalla ja olipa melkoisen tuottoisa reissu. 

Runsas sade on taas varmistanut sen, että rikkaruohot ainakin rehottaa ja ovat jälleen vallanneet kaikki polut. Mutta enää en jaksa välittää, nyt vain korjaan tyytyväisenä satoa ja siistin polut sitten joskus, kun on aikaa. Tai jätän siistimättä. Veikkaan, että saan korjata satoa rikkaruohomeressä kahlaten. 

Tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut kasvattaa rikkaruohoja, vaan syötäviä vihanneksia. Ja onhan niitä jo tullut, ainakin kesäkurpitsoja. Niitä kyllä riittää, tänään korjatut yksilöt olivat erikoisen muotoisia, muhkuraisia pötköjä. Ulkonäkö tuskin vaikuttaa makuun ja niinpä nappasin ne sieltä jo pois. Ensi vuonna en kyllä laita kesäkurpitsoja niin lähekkäin, kuin tänä vuonna laitoin. Enkä ehkä ota sitä kasvilavaa käyttöön ollenkaan, tai ainakin poistan sen hyvissä ajoin taimien päältä, ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Takaosaan ei meinaa päästä hyvin, kitkemisestä puhumattakaan. Ja kesäkurpitsan valtaisat lehdet ovat peittäneet avomaankurkun taimet kokonaan, enkä taida tänä kesänä saada ainoatakaan kurkkua. 

Ensi vuonna taidan laittaa enemmän avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja vain pari tainta.

Perunat eivät kukkineet tänä vuonna lainkaan. Ajattelin jo, ettei siellä ole mitään ja niinpä päätin tarkistaa tilanteen. Vaan mitä löytyi? Nättejä pottuja kilon verran kotiin viemisiksi.

Nyt kun on varmistettu, että pottuja on, voi niitä tarpeen tullen käydä sieltä sitten hakemassa. Hieno juttu.

Tänä vuonna laitoin ensimmäisen kerran punajuuria ja tänään nostin ensimmäiset yksilöt maasta. Kaikkiaan viisi kappaletta. On siellä enemmänkin nostettavissa, mutta jätän ne sinne vielä vähäksi aikaa kasvamaan ja koitan saada järjestettyä aikaa säilöntäpuuhille. 

Muistan, kuinka äitini teki etikkapunajuuria silloin kun olin pieni ja ne maistuivat aina tosi hyviltä. Osa punajuurisadosta joutuu siis koekaniineiksi ja purkkiin. Täytyy kaivaa jostain joku varma ja hyvä resepti. 

Palsternakat saavat vielä kasvaa ihan rauhassa. Palsternakalla onkin yllättävän pitkä kasvukausi 120 vuorokautta, katsotaan koska ne on valmiita ja minkä kokoisiksi ehtivät kasvaa. Porkkanoissakin menee vielä, kun menin kylvämään ne liian syvälle. Kyllä siellä korkeat naatit rehottaa jo, mutta itse porkkanat tuskin on vielä valmiina. 

Lehtikaalikin innostui kasvamaan

En ole kyllä yhtään miettinyt, että mihin ihmeeseen laitan kaiken sadon, jonka palstalta saan. Pitäisi olla joku kellari, jossa voisi säilyttää palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta ja perunoita. Onneksi uuteen kotiin tulee iso jääkaappi, jonka voi sitten tunkea täyteen juureksia. Tai sitten kaivan uudelle pihalle jonkun montun ja pistän ne sinne. Muu perhe tykkäisi varmaan tosi paljon mun omasta "maakellarista" pihalla...  No olkoon nyt siellä palstalla vielä ihan rauhassa. Onpa aika mieletön fiilis lähteä palstalta laatikko täynnä itse kasvatettuja luomuvihanneksia.

Päivän sato laatikossa

                                     

Palstan loma

Niin se vaan melkein on heinäkuu kohta ohi eikä palstan aidalle ole tehty mitään. Eikä varmaan tehdäkään tänä kesänä. Porkkanoitakaan ei ole harvennettu vielä eikä perunoita kunnolla mullattu. Kohta ne kukkii ja sitten onkin jo myöhäistä... 
Tässä on heinäkuu lomailtu koko perheen voimin, eikä tänä kesänä olla palstalla oltu läheskään niin paljon kuin viime kesänä. Osittain selitys löytyy surkeaakin surkeammasta kesäsäästä ja osittain siitä, että on ollut koko ajan jotain muuta puuhaa tai sitten ei olla oltu kotona. 

Viime viikko vietettiin Venäjän Karjalassa reissaten ja sillä välin palstakin sai lomailla ja rikkaruohot kasvoivat kohisten. Kaikki penkkien välit olivat täynnä polvenkorkuista ruohoa ja erilaisia kukkia. Yksi kesäkurpitsakin oli kypsynyt ja herneet venyneet pituutta niin, että ne tarvitsisivat lisää tukea. Pikaisen visiitin aikana sain kuitenkin aika hyvin kitkettyä rikkaruohoja pois ja tänään käväisin kitkemässä vähän lisää. 

Ennen 

Jälkeen 

Ja kuinka iloinen yllätys olikaan lehtikaalin taimien selvitymistaistelun tulos. Penkistä kasvaa yksi kunnon puska ja pari pienempääkin, joiden luulin jo kuolleen, on jaksanut kasvaa hyvin. 

Lehtikaalit ja rikkaruohoja 

Suurin osa sadonkorjuusta jää kyllä syksyyn ja se on ihan hyvä, koska eipä sitä aikaakaan ole ennen syksyä. Kunhan käy välillä hakemassa kesäkurpitsaa ja salaattia. Ja kitkee aina vain kun on mahdollista! 

Palstan pitäisi-lista

Nyt on ne reunuksetkin vihdoin putsattu joten kuten. Käsineen sitten kiskoin viime viikolla siankärsämöä, nurminataa, timoteitä ja mitä näitä muita mukavia ruohoja ja korsia siellä rehottikaan. Jäihän sinne vielä jotain ja äkkiä ne taas kasvaa, mutta helpotti kuitenkin hetkeksi puska-ahdistusta. 

Siistit reunukset ja aitatolpista puuttuu naru

Tästä päästäänkin siihen pitäisi-listaan. Palstaa on rikkaruohojen lisäksi tänä keväänä ja kesänä koristanut koko talven paikoillaan nököttäneet aitatolpat. Nyt kun rikkaruohot on riisuttu pois, on jäljellä vähän eri suuntaan vinksallaan olevat tolpat joista puuttuu naru. Pitäisi suoristaa tolpat ja laittaa narut paikoilleen, niin ehkä edes jollain pupujussilla menisi tästä pasmat sekaisin ja jättäisi vierailun juuri meidän palstalla väliin. 

Perunat pitäisi mullata. Viinisuolaheinä pitäisi leikata, se rehottaa ihan valtoimenaan ja valtaa kohta lipstikan kanssa koko yrttipenkin. Ja kyllä, lipstikkakin pitäisi leikata, kun sekin vain kasvaa ja kasvaa. Ja sitten niitä yrttejä pitäisi ottaa käyttöön ja kuivata.

Porkkanat pitäisi harventaa. Salaattia pitäisi syödä pois ennen kuin se menee huonoksi. 

Käytävillä kasvavaa apilaa pitäisi leikata ja/tai repiä pois. Kaikki penkit pitäisi kitkeä, taas. 

Kukkapenkkiin pitäisi istuttaa jotain oikeasti kivoja ja kestäviä perennoja. Tai sitten vaan lisätä monivuotisten yrttien määrää. 

Että kyllä sitä hommaa riittää. Sitten kun vielä tulisi vaihteeksi poutapäiviä ja aikaa tälle kaikelle. 

Tänään käytiin juniorin kanssa illalla hakemassa pinaattia, retiisiä ja tomaatteja. Ehdin nyhtää muutaman salaatinlehdenkin ennen kuin alkoi yllätys yllätys sataa. Nyt pitäisi sitten opetella syömään retiisiä, sitä nimittäin riittää... 

Itse kasvatettu 

Tuhoutuneita taimia

On ollut viime aikoina niin huonot ilmat, ettei ole paljoa ollut asiaa palstalle, paitsi välillä kastelemaan kasvilavan kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatti. Se jääkin meidän ainoaksi tomaatiksi, sillä ikkunalaudalla kasvaneet tomaatintaimet ovat kuolleet välinpitämättömyyteen. Olen jättänyt ne kastelematta ja se koitui niiden kohtaloksi. Ensi vuonna uudestaan, ehkä. Ei vaan taida tomaatintaimet kotioloissa saada riittävästi valoa, että jaksaisivat kasvaa. 

Tänään oli onneksi pitkästä aikaa poutapäivä ja illalla oli ihan pakko lähteä palstalle vihdoin kitkemään. Olen saanut lainaan ruohonleikkurin, siis sellaisen version joka toimii ilman sähköä, ja tarkoitus oli ajaa apilat ja muut ruohot matalaksi. Haaveena oli saada palstan vierustatkin siistiksi, mutta eihän tuo peli oikein toiminut sellaisessa puolimetrisessä heinikossa. Viikate tai siimaleikkuri toimisivat paremmin. Ja osan kiskoin irti käsin juuriaan myöten. Sinne jäi kyllä vielä aikamoinen savotta, tärkeintä oli putsata penkit, joissa kasvaa jotain syötävää. Huomenna voisi keskittyä palstan reunoihin. 

Oikealla keskimmäisessä penkissä pelkkää tilliä ja lehtikaalin raadot 

Punajuuret, retiisit ja pinaatit 

Ja perkeleen pupujussi on käynyt syömässä mun lehtikaalit! Ai että ottaa päähän. Nekin taimet ihan itse kasvatin (näitä en tappanut) ja osa niistä lähti hyvin kasvuun. Ja nyt joku pitkäkorva on ne puputtanut pötsiinsä. Myös retiisejä oli rouskutettu. Kunhan jättäisi siihen, menkööt muualle ruokailemaan. Tekisi mieli tehdä joku kunnon aita... 

Kasvit kasvaa ja rikkaruohot rehottaa

Karviaisia

Palstalla vihertää hienosti, josta on lukuisia sateita kiittäminen. Rikkaruohoja puskee penkkeistä, mutta onneksi kuitenkin eniten poluilla ja penkkien väleissä. Nyt näyttää siltä, että jossain vaiheessa saamme syödä ainakin perunaa, salaattia, kesäkurpitsaa, retiisiä, hernettä, papuja ja sipulia. Ja maa-artisokkaa! 

Herukoitakin on tulossa

Kylvin porkkanat ihan liian syvälle, mutta taitaa sieltäkin vähän pilkistää jo alkuja. Palsternakat ja punajuuret on ihan villejä kortteja. Lehtikaalin taimista osa sinnittelee ja osa taitaa olla pian tiensä päässä. Tilliäkin puskee aika tiheästi enkä tiedä kuinka paljon sitä pitäisi harventaa.

Minioni harventaisi aika ronskilla kädellä vähän joka penkistä, jos antaisi hänen hillua holtittomasti palstalla. Onneksi hän kuitenkin viihtyy yllättävän pitkiä aikoja rattaissa katsellen kun äiti kitkee persus pystyssä penkkejä. Ja kun minionin päästää palstalle hillumaan, pitää olla itse kärppänä kaitsemassa tai olettaa, että mies on. Kitkettävää on tosiaan ollut ja penkkien vierestä pitää kaikki puskat pyrkiä kitkemään pois tai muuten kotilot pesiytyvät niihin. Myös palstan reunukset pitäisi saada siisteiksi. Täytyy pyytää taas leikkuri lainaan. 

Viime lauantaina löytyi kaksi kypsää tomaattia, jotka poimittiin ja otettiin mukaan kotiin, tarkoituksena maistaa iltapalaksi. Hienosti unohtuivat pikku tomaatit laukun pohjalle ja muistettiin vasta sunnuntaiaamuna maistaa. Hyvää oli ja lisääkin on tulossa.