Ihastukseni maa-artisokkaan

Ihastukseni maa-artisokkaan alkoi parisen vuotta sitten ja tajusin viikonloppuna, että minähän voin istuttaa niitä palstalle niin paljon kuin haluan. Varsinkin kun jo istuttamani yksilöt ovat lähteneet niin hienosti kasvamaan. Ihan sama mistä ne on kotoisin kunhan kasvaa ja saadaan paljon satoa.

Maa-artisokkaa moni käyttää reunuskasvina, koska se voi kasvaa aika pitkäksikin. Ja reunaan minäkin sitä laitan. Ostin kaupasta uuden pussillisen ja tänään kävin illalla vähän juniorin kanssa möyhimässä niille uutta kotia. Tai no juniori keskittyi lähinnä kastelemaan itseään. Ja maa-artisokat on edelleen meidän jääkaapissa. Ehkä saan ne huomenna paikoilleen, sain aika hyvin möyhittyä maata ja kitkettyä rikkaruohoja sieltä pois. Raparperin ympäriltä lähti maata, kun hoksasin ettei se sitä maata niin hirveästi tarvitse, kasvutilaa vain. Huomenna käyn heittämässä mukulat maahan on siellä sitten millainen myrsky tahansa. 

Lisää kasvutilaa tuli oikealle aidan viereen 

Kukkapenkitkin pitäisi tehdä ja mieheni muisti, että äidilläni on pihassa muutama katukiviharkko joista saisi kätevästi kukkapenkin reunukset. Innostuin ideasta ja siellä ne odottaa noutoa, vähän vajaan sadan kilometrin päässä. Laskeskelin, että kun otin osan kukkapenkistä maa-artisokille jäi sinne vielä kuutisen metriä tilaa kukkapenkille samalle laidalle. Nyt vaan pitäisi löytää jostain aikaa. Tulevana viikonloppuna sitä ei juuri ole, paitsi ehkä sunnuntaina alkuillasta, mutta se onko jaksamista jää nähtäväksi. 

Meidän runkotomaattikin kaipaisi pientä kasvihuonetta ympärilleen, mutta sen suunnittelu ja toteutus on edelleen kesken. Katsotaan saadaanko sitä tämän kesän aikana ollenkaan valmiiksi vai ehtiikö taimi parka kuolla kupsahtaa ennen suojaa. Kun se myrskykin on tulossa, huomenna.