Lyhyet aitatalkoot ja taimidraamaa

Perjantaina kävin hakemassa torilta siemenperunoita, kun sain vinkin kaverilta. Sieltä saa juuri sen määrän kuin tarvitsee ja ostin pienen kapallisen Timoa ja pari kiloa Rosamundaa. Kylvetään ne joskus viikon parin päästä, Rosamundaa pitää nimittäin vielä idättää, eikä maakaan ole vielä tarpeeksi lämmin. Vaikka lämmintä on ollut, on ollut myös yöpakkasia ja hallan vaaraa on vielä toukokuussa aina kesäkuun puoliväliin asti. 

Alkuillasta piipahdettiin palstalle tarkoituksena tehdä uusi aita palstaa kiertämään. Mies lähti tarvikeostoksille, minä tein eväitä ja kylässä oleva äitini viihdytti sillä aikaa junioria. Kun eväät oli tehty, lähdettiin palstalle. Siellä oli jo osa aitakepeistä paikoillaan, kun saavuttiin vaunukaravaanin kanssa paikalle. Niitä tosin oli aika vähän. 

Mieheni oli käsittänyt, että haluan aidan vain toiseen reunaan, kun omassa päässäni olin ajatellut sen reunustavan ihan koko palstaa. Kun kepit olivat paikoillaan, piti niitä vielä suoristaa, sillä aita oli mielestäni ihan liian vinossa. On jokseenkin hassua, että toisissa asioissa sitä on tosi tarkka ja toisissa ei. Tämä aidan suoruus tai vinous oli sitten itselleni se tärkeä asia tällä kertaa. En kuitenkaan jaksa nysvätä, tai katsella kun joku muu nysvää jonkun asian parissa, joten aita on vieläkin vähän vino ja aitatolpat eri korkuiset, mutta saa luvan kelvata. Jatketaan aidan tekoa, kunhan on aikaa ja hyvä sää.

Kylvin huhtikuun lopulla kuusi kesäkurpitsan ja kuusi avomaankurkun siementä, jotta saisin istuttaa myös itse kasvattamani taimet palstalle. Olin tästä syystä tilannut vain yhdet taimet kumpaakin Kallen Kukkatarhalta. Aika hiljaiselta näyttää taimien suhteen, ei nimittäin näy mitään vihreää ja totesinkin viime viikolla, että tuskin näistä mitään tulee. Meille paistaa aurinko vasta iltapäivästä, eikä se taida riittää. Jätin kylvökseni kuitenkin vielä ikkunalaudalle siinä toivossa, että sieltä alkaisi jossain vaiheessa puskea taimi tai pari läpi. 

Täältä yrittää kasvaa taimia.
Kuvassa myös ihana synttärikortti,
jonka sain äidiltäni. 

No mieheni oli sitten käsittänyt tämän niin, että heitän ne jossain vaiheessa menemään ja tehnyt omat kylvöt! Hän oli säästänyt muutaman vesimelonin siemenen ja halunnut testata, saako niistä taimet aikaiseksi. Kertoi tästä sitten innoissaan lauantaina ja minulta meni hetki tajuta, mitä oli oikein tapahtunut. "Siis teit mitä?!? Mihin?!?"

Tästä seurasi pienimuotoinen draama, joka kuitenkin selvitettiin suht nopeaan. Sovittiin, ettei mun kylvöihin enää kosketa. Tilanne on siis se, etten ole ihan varma, kumpien päälle mieheni on omat vesimelonikylvönsä tehnyt, avomaankurkun vai kesäkurpitsan. Eikä missään näy vieläkään mitään vihreää. Seurataan tilannetta mielenkiinnolla. 

Ja lisätaimitilaus on myös tehty. 

Mitä tästä opimme? Kannattaa puhua ääneen omista suunnitelmistaan, selkeästi. Niin aitojen kuin taimienkin suhteen. Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi yhteinen projekti.

Mistä mun tulevat maa-artisokat on kotoisin?

Viikonloppuna oltiin todella tehokkaita. Perjantai-iltana jyrsittiin (no okei, mieheni jyrsi) jäljelle jääneet penkit ja minä lapioin ja haravoin penkit taas paikoilleen. 

Lauantaina aamupäivästä lähdettiin kaupoille ja ostettiin pieni pallogrilli, jotta voimme jatkossa grillata pienellä palstallamme. Kesähän on yhtäkuin grillaaminen, eikä meillä oikein ole ollut paikkaa, jossa grillata, niin nyt kun on, on tästä otettava heti kaikki irti. Ihme ettei tajuttu tätä jo viime kesänä.

Mieheni kävi kauppareissumme jälkeen hakemassa vihdoin sitä lautaa, jotta saamme penkeille laidat ja meni lautakaupoilta suoraan palstalle hommiin. Kun pääsin itse lasten kanssa palstalle, oli siellä jo parit laidat paikoillaan. Tai paikoillaan ja paikoillaan... Tekemäni penkit olivat vähän isompia kuin laidat ja niiden paikoilleen asettaminen vaati lapiointia niin paljon, että olin itse tehnyt tavallaan turhaa työtä perjantaina. Kaikesta huolimatta olen todella iloinen kun penkit ovat vihdoin paikoillaan. Ja bonuksena kätevä mieheni nikkaroi jäljelle jääneistä laudoista vielä yhden penkin istumista varten. Ja lauantai-illan penkkitalkoiden lopuksi grillattiin, tietysti! 

Palstalla on siis nyt neljä noin kaksi metriä kertaa metri penkkiä, joihin on tarkoitus laittaa porkkanaa, sipulia, purjoa, selleriä, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja kaalia. Pienempiä laidallisia penkkejä on kaksi ja niihin laitetaan herneet ja härkäpavut. 

Olen koittanut etsiä puutarhaliikkeistä maa-artisokkia istuttamista varten, mutta koska en ole niitä vielä mistään löytänyt, ostin lauantain kauppareissulta pussillisen ruotsalaisia maa-artisokkia. Koska lukemani kirjallisuuden mukaan maa-artisokan voi istuttaa koska vaan, istutin ne lauantaina. Saa nähdä tuleeko putsatuista kaupan maa-artisokista mitään. Ja kun ne kerran on Ruotsista peräisin, tuleeko meille nyt sitten ruotsalaisia maa-artisokkia? Vai tuleeko niistä suomalaisia, kun ne kasvaa nyt Suomessa? Voinko siis sanoa ensi syksynä syöväni suomalaisia maa-artisokkia, vai onko ne ruotsalaisia? Vai onko alkuperämaa Ruotsi, kasvatettu Suomessa? Hehee.. Kertokaa, jos tiedätte! :) 

Tässä lepää maa-artisokat

Penkkien lapiointia

Toukokuun lämpöiset päivät houkuttelivat palstahommiin alkuviikosta ja maanantain ja tiistain aurinkoiset aamupäivät vietin lapiota heilutellen palstalla. Halusin saada penkit paikoilleen ja käytävät kohdilleen. 

Kun on vähän kärsimätön luonne, niin sitä helposti tarttuu toimeen vähän turhankin ripeästi vaikkei ole edes mikään kiire ja sitten hiki päässä huhkii kuin viimeistä päivää. Pakollinen tauko kuitenkin tuli aina, kun minioni rääkäisi vaunuistaan halutessaan joko ruokaa tai vaunut jälleen liikkeelle. Meidän palstan vieressä on onneksi pensasaidan kätköissä penkki, jossa minionin ruokinta onnistuu oikein mainiosti. Tällä hetkellä siihen kyllä paistaa aurinko aika pahasti, mutta kunhan pensaaseen kasvaa lehdet, on siellä ehkä vähän varjoakin. 
Jossain vaiheessa hoksasin, että voisihan sitä itsekin vähän juoda välillä ja hieman hellitin tahtia. 
Note to self: puolen litran vesipullo ei todellakaan riitä palstahommiin ja aurinkorasva on ehdoton, jos vähänkään paistaa ja palstalla pakertaa puolen päivän aikaan. Ja se hattu!

Näiden kahden päivän saldona siis kärventynyttä ihoa päänahkaa myöden ja isot multakökkäreiset penkit. Joista olen muuten aika ylpeä. Vaikka ne onkin ihan kökkäreiset ja paakkuiset ja vaatii vielä hitosti hommia, mutta on siellä nyt ainakin käytävät ja ne penkit! Ja mulla takareidet ihan tukossa... :) 

Oo, mitkä käytävät ja hautakummut! Eikun penkit! 

Appivanhemmat ilmoittivat keskiviikkona tulevansa helatorstaina käymään, appiukko oli pakannut jyrsimen ja generaattorin mukaan. Siis sen kummemmin kyselemättä, vähän niinkuin ilmoitusluontoisena asiana. Hetken aikaa mietin, etteihän palstaa pitänyt enää jyrsiä, mutta annoin periksi. Ja oli muuten viisas päätös. 

Helteisen helatorstain saldona oli mukava päivä palstalla, grillipiknik ja jyrsitty perunapenkki. Jyrsin jäi nyt meille lainaan, jotta mies saa jyrsiä loputkin. Olisi nimittäin aikamoinen homma käsin hakata kaikki kuivuneet multakökkäreet pieniksi, kun en tajunnut niitä heti "pienentää" vaan urpona jätin kökkäreiksi. 

Pisimpään penkkiin tulee perunat, seuraavaan maa-artisokat ja alalaitaan raparperi.

Ainiin ja istutin sitten keräsalaatin jo pieneen penkkiin, koska kesän lämpö ja valo saattaa saada sen kukkimaan. Katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko mitään... 

Lantaa, laitoja ja taimitilauksia

Pistäydyin taas yhtenä päivänä palstalla pyörähtämässä. 
Tällä kertaa mukana oli minioni (hän nukkui kiltisti vaunuissa) ja mitta, sillä tarvitsin mittoja tulevia lautaostoksia varten. 

Perunapenkkiin ei tule laitoja, mutta ainakin puolet penkeistä laidoitetaan tämän hetken suunnitelman mukaan. (Suunnitelma tosin saattaa muuttua vielä moneen kertaan.) 
Perunapenkki on kuusi metriä pitkä ja noin metrin leveä ja sen viereen tulee poikittain neljä penkkiä, jotka ovat pituudeltaan kaksimetrisiä ja leveydeltään metrin. Toiseen reunaan tulee viisi penkkiä, joista kahdelle on jo laidat valmiina, mutta kolmelle muulle ne täytyy vielä tehdä. Lisäksi tässä reunassa tulee olemaan juniorin oma kasvilava, jonne hän saa istuttaa mitä haluaa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee... 

Kun olin saanut mittailut tehtyä, päätin mennä kiertotietä kotiin ja vakoilla samalla toisten palstoja. Melko lähellä meidän palstaa kyykki nainen, joka puuhaili palstansa nurkassa kanaverkolla rajatulla pienellä pläntillä. Tervehdin naista ja kysyin mitä varten hänellä on kanaverkkohäkki palstansa nurkassa. Ja vastaus kyllä yllätti, hän istuttaa sinne nimittäin mustikoita! Mustikat on jänisten ja lintujen takia pakko verkottaa myös yläpuolelta ja satoa tulee kuulemma valtavasti. Höpöteltiin siinä aikamme ja tuli lannoituksesta puhetta ja "Pirkko" (en siis tiedä naisen nimeä, mutta olkoon nyt Pirkko ja hänellä on ollut palsta jo 22 vuotta!) muistutti palstan vuosimaksulaskun mukana tulleesta lannanmyyntimainoksesta. Joku myi lantaa ja tuli yhtenä päivänä palstalle tuomaan ne. Kiitin "Pirkkoa" muistutuksesta ja kotiin päästyäni kaivoin paperit esille. Tosiaan, joku myi kananlantaa 50 kilon säkeissä. Säkkitoimitus olisikin tulevana viikonloppuna, joten tartuin heti puhelimeen ja tein tilauksen. Tilasin pienelle pläntilleni yhden säkin. 

Tuli lauantai ja koska minulla oli synttärikakkuni leivontapuuhat käynnissä, meni mieheni noutamaan lantasäkkiä. Kotiin tullessaan hän kertoi ostaneensa vielä pari säkkiä lisää, lahjaksi. Sain siis synttärilahjaksi kananpaskaa, kiva! 
No, ehkä se on ihan hyvä, että sitä on, niin voi sitten kauden päätteeksi iskeä jäljelle jääneet paskat maahan ensi kesää odottamaan! :)

Mitat on siis otettu ja nyt pitäisi mennä kauppaan ostamaan lautaa, jotta saadaan penkit tehtyä. Onhan tässä vielä onneksi hyvin aikaa.
Seuraavaksi pitäisi kylvää avomaankurkun ja kesäkurpitsan siemenet, jotta taimet ehtii kasvaa vahvoiksi ennen istuttamista. Tosin, osan taimista tilasin Kallen Puutarhalta Kirkkonummelta. Sitten nähdään kummista taimista tulee satoa, omistani vai Kallen. Tämä skaba tullaan käymään kesäkurpitsan ja kurkun kesken. 
Kesäkurpitsan ja avomaankurkun lisäksi tilasin purjon, keräkaalin, sellerin, raparperin ja tomaatin taimet. Toi tomaatti on kyllä niin riski ja oli ihan päähänpisto, mutta testataan nyt!

Tekisi koko ajan mieli aloittaa jo istutuspuuhat, mutta pakko malttaa odottaa ainakin kesäkuun alkuun. Varsinkin kun tällä hetkellä sataa räntää! 
Muutamien aurinkoisten ja lämpimien päivien ansiosta palstalla kuitenkin rehottaa jo rikkaruohot ja taisin vahingossa nyhtää ruohosipulinkin alut irti... Enpä tajunnut, että mun tarvii aloittaa kitkeminen jo ennen ensimmäistäkään istutusta! 

Kivoja rikkaruohoja!

Random mansikan alku 

Kevät on täällä!

Aurinko lämmittää, linnut laulaa ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Kevät on tullut ja palstahommat voi vihdoin aloittaa!

Menneen syksyn ja talven aikana on tapahtunut kaikenlaista aina keittiöremontista perheenlisäykseen asti, mutta silloin tällöin ajatuksissa on ollut myös pikku puutarhaplänttimme ja tuleva kesä.

Mato Matala

Piipahdin palstalla pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran talven jälkeen katsomassa miltä palstalla näyttää ja onko kaikki lumet sulaneet. Hankin myös ison säilytyslaatikon kastelukannuille ja muille tavaroille ja kävinpä innoissani ostamassa jo muutamat siemenetkin.

Viime viikon lauantaina marssimme sitten koko perheen voimin palstalle. Veimme säilytyslaatikon ja työkalut mukanamme ja aloitin maan tasoittelun. Syksyllä muokattua maata oli nyt tosi helppo käsitellä ja bongasinpa sieltä muutamia kastematojakin! Enpä ole koskaan aiemmin ollut yhtä innoissani kastemadoista ja maan tuoksusta...

Merkkailin kepakoilla penkkien paikkoja valmiiksi. Sain myös lainaan kolme puukehikkoa (kiitos Petra!) ja ne sijoitetaan toiseen reunaan, jossa on myös vanha puulava parvekkeeltamme. Sain äidiltäni hyvän vinkin, että juniorille varataan myös oma pläntti. Päätinkin, että vanhaan parvekelavaan saa juniori tehdä ihan oman kasvimaan ja kylvää itse haluamansa siemenet ja hoitaa sitä ihan itse. Ehkä se lisää innostusta tulla kasvimaalle hommiin. Omat puutarhahanskat ja haravakin on jo hommattu! Uusin tulokas, minioni, saa luvan viihtyä vaunuissa sillä välin kun muu perhe puuhastelee ja ainakin ensimmäinen visiitti lupasi hyvää.

Pohdin viime kesänä ja syksynä moneen kertaan sitä, jyrsisinkö/jyrsityttäisinkö maan vielä keväällä uudelleen ja nyt olen päättänyt olla tekemättä sitä. Syksyllä tehtiin suuri työ (okei, appiukko teki) kääntämisen ja kitkemisen kanssa ja lisäksi talvi on tehnyt tehtävänsä ja maa tuntuu nyt pehmeältä ja "kuohkealta". Jotain lannoitetta täytyy vielä laittaa, mutta nyt pitäisi lähteä lannoitekaupoille katsomaan mitä on tarjolla ja selvittää millainen määrä puoleen aariin olisi hyvä laittaa.

Lainasin viime kesänä kirjastosta Suomalainen piha ja puutarha -kirjan, joka osoittautui hyväksi opukseksi ja nyt kävin ostamassa sen kaupasta omakseni. Kirjassa kerrotaan selkeästi puutarhan hoidosta ja olen jo lukenut sitä paljon. Kiertoviljely on ihan ehdoton ja tein jo alustavaa suunnitelmaa siitä, mihin istutan mitäkin. Perunaa tulee yhteen reunaan pitkä penkillinen ja taidan testata paria eri lajiketta. Sitten tulee monta pienempää penkkiä, joihin laitan mm. porkkkanaa, sipulia, maa-artisokkaa, salaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, hernettä, jne. Kirjassa on selostettu hyvin se, mitkä kasvit viihtyvät hyvin keskenään ja mitä kannattaa mihinkin viljellä. Esimerkiksi porkkana ja sipuli viihtyvät hyvin keskenään ja karkoittavat toistensa tuholaisia tehokkaasti. Lisäksi reunoille kylvetään kukkien siemeniä, jotta saadaan vähän väriäkin puutarhaan. Toiveissa on, että auringonkukista kasvaa isoja!

Palstalla on vanha mustaherukkapensas jota jo menin viime kesänä leikkelemään, vaikka ei olisi ehkä kannattanut. Saa nähdä tuleeko siihen ensimmäistäkään marjaa. Mietin pitäisikö viereen laittaa pari pensasta lisää, siinä olisi nimittäin sopivasti tilaa. Vai heivaisiko sen vanhan herukkapensaan kokonaan pois... Palstalla kasvaa myös mansikkaa ja sitä jätettiin vähän. Jos marjoja tulee ja ne maistuvat hyviltä, mansikat saavat jäädä, jos ei, saavat ne lähtöpassit syksyllä.
Ja sitten huomattiin, että kompostin vieressä kasvaa valkosipulia, tai ainakin tuoksun perusteella se on valkosipulia. Uskaltaakohan sitä syödä?

Kompostin vieressä kasvaa valkosipulia, tuoksu on mahtava!

Suunnitelmia on siis aika paljon, mutta jää nähtäväksi kuinka moneen kertaan nämä suunnitelmat muuttuvat ja miten hyvin ne lopulta saadaan toteutettua. Intoa ei ainakaan (vielä) puutu!

Palstanhoitoa etänä

Tiesitkö, että palstanhoitoakin voi tehdä etätyönä… Varaat vain matkan itsellesi ja puolisollesi, pyydät puolison vanhempia hoitamaan lasta omaan kotiisi ja kas kuinka kätevästi on palsta käännetty ja maa myllätty.

Ja miten tässä näin kävi?

Reilu viikko sitten käärin vihdoin hihani ja marssin uudelleen rehevöityneelle palstalleni. Muu perhe tuli mukaan ja mies sai heilua lapion varressa, kun itse kitkin sitä saakelin ”horsmaa” irti savisesta maasta. (Se ”horsma” on muuten oikealta nimeltään Asteri, kiitos Petra.)

Maa oli melko kosteaa ja kitkeminen himpun verran helpompaa, kuin kesän alussa, kun maa oli kuivaa. Pelästyin pariin otteeseen sammakkoa, joka pomppi puskissa ja ensimmäisellä kerralla jopa kiljaisin… Kyllä, kiljaisin juuri niin naisellisesti, kuin vain mahdollista. Naapuripalstalla olleet pari naista kääntyivät katsomaan, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Olipa kiva siinä selitellä, että sammakko se vain säikäytti ja samalla viittoa jälkikasvua suurin elkein katsomaan, mitä äiti oli löytänyt.

Sen viikonlopun aikana saatiin palstasta noin puolet käännettyä, komposti täytettyä ja hyviä vinkkejä. Värväsin erään kaverin käymään konsultointivisiitillä ja nyt olen taas hieman viisaampi. Kyllä, kannattaa kalkita ja kannattaa kitkeä mahdollisimman hyvin. Jyrsimällä maasta saa helpommin muokattavampaa ja kannattaa pyytää joku jyrsimään sinne vielä samalla hevosen lantaa joukkoon keväällä. (Kiitos Petra!)

Kompostikehikko sai täytettä.

Meidän parin päivän aikaansaannos.

No, sitten tuli keskiviikko (takareidet olivat edelleen kipeät kitkemisestä) ja appiukko ja anoppi oli tosiaan värvätty lapsenvahdiksi, kun itse häivyimme mieheni kanssa lomailemaan Kööpenhaminaan.

Kerroin jo aiemmin, että appivanhemmillani on oma palsta ja kokemusta monien vuosikymmenten ajalta kasvimaan hoidosta. Appiukko otti oman talikkonsa mukaan ja lupautui jatkamaan palstan kääntämistä sillä aikaa, kun me tyytyväisinä lomailisimme. En kieltäytynyt tarjouksesta.

Ja nyt siellä on koko puolen aarin pläntti käännetty ja talikolla möyhitty. Appiukko on sitä mieltä, ettei sitä tarvitse enää jyrsiä, mutta ajattelin ehkä kuitenkin keväällä jyrsityttää sen, mikäli vain löydän jonkun siihen puuhaan, jos saisi sitä hevosen lantaa samalla. Katsotaan nyt.

Kävin itse tänään katsomassa miltä palsta nyt näyttää ja hämmästyin. Appiukko on antanut lapion ja talikon laulaa, sillä palsta on ihan eri näköinen, kuin ennen. Eihän sitä melkein meinannut uskoa silmiään, niin suuren ja hienon työn hän on tehnyt. Oli pakko vielä soittaa ja kiittää uudelleen.

Appiukko oli myös säästänyt muutamat mansikantaimet ja istuttanut ne uudelleen. Katsotaan millainen sato niistä ensi kesänä saadaan.

Ainiin, ja arvatkaas kuka siellä palstan vierustalla päivysti? No ”Penahan” se siellä Kaukon kanssa kekkuloi. "Pena" jo maalaili kuinka hienon perunamaan siihen ensi keväänä saa ja Kauko kommentoi meidän kompostia ja sanoi, ettei se tuolla menolla tuota multaa. Sinne pitää laittaa maata ja latoa kerroksittain, ei se muuten hajoa. Hänellä on kuulemma parinkymmenen vuoden ajalta kokemusta kompostoinnista ja onhan siitä kirjallisuuttakin olemassa ja ja ja. Hymisin vaan, että joo, kunhan saatiin rikkaruohot johonkin kasaan. Koska tottahan se on, että kerroksittain pitää olla ja niin edelleen. Ja itse asiassa suurinpiirtein onkin ja on siellä multaakin, se vaan ei ehkä ihan heti näytä siltä...

On se kiva, kun siellä on aina setiä neuvomassa!

Seuraavaksi on sitten äärimmäisen ärsyttävä ja jokseenkin pakollinen homma edessä, nimittäin kaikkien niiden tuhansien asterin juurien kitkeminen. Jos niitä ei kunnolla kitke pois, meillä on ensi kesänä taas pari asteria kitkettävänä.

Kyllähän niitä ihan varmasti sinne jää, mutta jos nyt voi omalla toiminnallaan hieman helpottaa ensi kesää, niin aion kyllä kökkiä vielä parina viikonloppuna palstalla asterin juuria noukkien. Ja sitten kalkitaan.

Halukkaat saavat liittyä seuraan. Tarjolla on kipeiden takareisien ja huonon huumorin lisäksi raitista ilmaa toivottavasti aurinkoisessa syksysäässä.

Hienosti myllätty, ihan kuin kone olisi käynyt! 

Maximus laiskimus

Koko kesä on mennyt jossain ihan muualla, kuin palstalla.

Päätin jo silloin kesällä, kun tajusin etten voi oikein tehdä siellä mitään järkevää, että teen kaikki maanmuokkaushommat sitten kesän jälkeen.

Kesä on ohi, syksy tullut ja palsta puskee ”horsmaa” taas. Jätesäkitkin makaavat tyytyväisinä siellä minne ne jätettiin, jännä.

Muokkaushommat ovat edenneet niinkin pitkälle, että kävin toissapäivänä ostamassa puutarhahakun ja kesällä hommattu kompostikehikko nojailee tyytyväisenä parvekkeen seinään! 

Siellä ne säkit möllöttää.

Pohdin silloin kesällä, että jyrsin koko palstan syksyllä oikein kunnolla jollain jyrsimellä, mutta… Pyörähdin yksi päivä palstalla fillarilla ja näin ystävämme ”Penan” omalla tai kaverinsa palstalla puuhissa ja päätin käydä kysäisemässä, josko hänellä olisi tietoa, mistä sellaisen jyrsimen saisi lainaan.

”Pena” ei kuitenkaan missään nimessä kehottanut jyrsimään maata, siitä kuulemma tulisi ihan kamala ja sitten siellä vasta rikkaruohot rehottaisivatkin. Hän näytti vielä esimerkkinä kaverinsa palstalla yhtä kohtaa, jossa oli jyrsitty maata ja se oli kyllä ihan karmean näköinen.

”Pena” kehotti vaan kitkemään kunnolla ja kääntämään maan lapiolla. Ja jotenkin tuntuu järkevältä kuunnella herraa, joka on hoitanut palstaansa ties kuinka monta miljoonaa vuotta. (Ja ”Penan” palsta on muuten hieno!) 

Ajattelin tarkastella ”Penan” ja appiukon neuvojen lisäksi myös vähän erilaisten puutarhakirjojen ohjeita ja ottaa selvä mitä niissä opastetaan palstanhoidosta.

Kävin lainaamassa kirjastosta pari puutarhanhoito-opusta ja niissäkin on suuria eroja. Kolmesta lainaamastani tasan yksi on sellainen, josta on minulle oikeasti jotain hyötyä. Se on Suomalainen piha ja puutarha. Siellä on aika selvästi kirjoitettu lähes kaikesta ja opin sieltä, että palsta kannattaa kalkita nyt vielä syksyllä, muokkauksen jälkeen, ennen kun maan routaantuu ja tulee lumet. Kalkki on hyvä maanparannusaine ja vähentää maan happamuutta. Liian happamasta maasta kasvit ottaa kaikkia tarpeettomia aineita, esimerkiksi alumiinia. Suomessa maat on kuulemma yleensä aika happamia ja niitä on hyvä kalkita, siispä pääsen vielä tänä syksynä kalkkiostoksille. Tätä kirjaa täytyy lukea lisää.

Jokanaisen puutarhakirja on itselleni lähinnä huumoripläjäys, jossa lähdetään oikein vaatetuksesta lähtien opastamaan ressukkanaisia puutarhanhoidon saloihin ja siellä puhutaan miesten ja naisten töistä ja varoitetaan kuinka painavaksi kottikärry tulee, kun siihen lastataan paljon multaa. No shit Sherlock!? Siis tottahan se on, että osa hommista on todella raskaita, esimerkiksi jyrsimellä puuhastelu ei tosiaan ole ihan jokanaisen hommaa, enkä itse varmaankaan jaksaisi pidellä masiinaa välttämättä edes pystyssä, mutta jotenkin osa kirjan ohjeista on hieman hupaisia ja palautan sen varmaan aika pian takaisin kirjastoon.

Kolmas kirja Puutarhatyöt keväästä talveen taas sopii ehkä sitten ensi vuonna oppaaksi, kun on toivottavasti jotain muutakin kuin rikkaruohoja rehottava palsta. Siellä on ohjeet erikseen vakiintuneen, uuden ja villiintyneen puutarhan hoitoon, mutta minä tarvitsen tällä hetkellä vielä vähän tarkempia ohjeita ja Suomalainen piha ja puutarha –kirja on juuri niitä täynnä.

Siispä kuokka kouraan ja kitkemispuuhiin… Kiinnostaa ihan kympillä, kun ilmatkin on mitä on, mutta pakkohan se on kitkeä ja kääntää, jos siellä aikoo ensi kesänä yrittää kasvattaa jotain muutakin kuin rikkaruohoa!

Jospa saisi tuon miehen lapion varteen avuksi ja lapsi voisi kiikuttaa rikkaruohot vaikka yksitellen kompostiin (olisipa hänelläkin jotain muuta tekemistä, kuin käsien ja ruohojen uittaminen palstan vieressä olevan vesipisteen vesisaavissa).