Laatikollinen luomua

Palsta on saanut tänä kesänä kyllä rehottaa aika rauhassa. Elokuun alussa meillä alkoi remonttiprojekti uudessa tulevassa kodissa ja siitäkin syystä kaikki mahdollinen vapaa-aika on mennyt remontoidessa. Tänään päätin piipahtaa pikaisesti pitkästä aikaa palstalla ja olipa melkoisen tuottoisa reissu. 

Runsas sade on taas varmistanut sen, että rikkaruohot ainakin rehottaa ja ovat jälleen vallanneet kaikki polut. Mutta enää en jaksa välittää, nyt vain korjaan tyytyväisenä satoa ja siistin polut sitten joskus, kun on aikaa. Tai jätän siistimättä. Veikkaan, että saan korjata satoa rikkaruohomeressä kahlaten. 

Tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut kasvattaa rikkaruohoja, vaan syötäviä vihanneksia. Ja onhan niitä jo tullut, ainakin kesäkurpitsoja. Niitä kyllä riittää, tänään korjatut yksilöt olivat erikoisen muotoisia, muhkuraisia pötköjä. Ulkonäkö tuskin vaikuttaa makuun ja niinpä nappasin ne sieltä jo pois. Ensi vuonna en kyllä laita kesäkurpitsoja niin lähekkäin, kuin tänä vuonna laitoin. Enkä ehkä ota sitä kasvilavaa käyttöön ollenkaan, tai ainakin poistan sen hyvissä ajoin taimien päältä, ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Takaosaan ei meinaa päästä hyvin, kitkemisestä puhumattakaan. Ja kesäkurpitsan valtaisat lehdet ovat peittäneet avomaankurkun taimet kokonaan, enkä taida tänä kesänä saada ainoatakaan kurkkua. 

Ensi vuonna taidan laittaa enemmän avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja vain pari tainta.

Perunat eivät kukkineet tänä vuonna lainkaan. Ajattelin jo, ettei siellä ole mitään ja niinpä päätin tarkistaa tilanteen. Vaan mitä löytyi? Nättejä pottuja kilon verran kotiin viemisiksi.

Nyt kun on varmistettu, että pottuja on, voi niitä tarpeen tullen käydä sieltä sitten hakemassa. Hieno juttu.

Tänä vuonna laitoin ensimmäisen kerran punajuuria ja tänään nostin ensimmäiset yksilöt maasta. Kaikkiaan viisi kappaletta. On siellä enemmänkin nostettavissa, mutta jätän ne sinne vielä vähäksi aikaa kasvamaan ja koitan saada järjestettyä aikaa säilöntäpuuhille. 

Muistan, kuinka äitini teki etikkapunajuuria silloin kun olin pieni ja ne maistuivat aina tosi hyviltä. Osa punajuurisadosta joutuu siis koekaniineiksi ja purkkiin. Täytyy kaivaa jostain joku varma ja hyvä resepti. 

Palsternakat saavat vielä kasvaa ihan rauhassa. Palsternakalla onkin yllättävän pitkä kasvukausi 120 vuorokautta, katsotaan koska ne on valmiita ja minkä kokoisiksi ehtivät kasvaa. Porkkanoissakin menee vielä, kun menin kylvämään ne liian syvälle. Kyllä siellä korkeat naatit rehottaa jo, mutta itse porkkanat tuskin on vielä valmiina. 

Lehtikaalikin innostui kasvamaan

En ole kyllä yhtään miettinyt, että mihin ihmeeseen laitan kaiken sadon, jonka palstalta saan. Pitäisi olla joku kellari, jossa voisi säilyttää palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta ja perunoita. Onneksi uuteen kotiin tulee iso jääkaappi, jonka voi sitten tunkea täyteen juureksia. Tai sitten kaivan uudelle pihalle jonkun montun ja pistän ne sinne. Muu perhe tykkäisi varmaan tosi paljon mun omasta "maakellarista" pihalla...  No olkoon nyt siellä palstalla vielä ihan rauhassa. Onpa aika mieletön fiilis lähteä palstalta laatikko täynnä itse kasvatettuja luomuvihanneksia.

Päivän sato laatikossa

                                     

Palstan loma

Niin se vaan melkein on heinäkuu kohta ohi eikä palstan aidalle ole tehty mitään. Eikä varmaan tehdäkään tänä kesänä. Porkkanoitakaan ei ole harvennettu vielä eikä perunoita kunnolla mullattu. Kohta ne kukkii ja sitten onkin jo myöhäistä... 
Tässä on heinäkuu lomailtu koko perheen voimin, eikä tänä kesänä olla palstalla oltu läheskään niin paljon kuin viime kesänä. Osittain selitys löytyy surkeaakin surkeammasta kesäsäästä ja osittain siitä, että on ollut koko ajan jotain muuta puuhaa tai sitten ei olla oltu kotona. 

Viime viikko vietettiin Venäjän Karjalassa reissaten ja sillä välin palstakin sai lomailla ja rikkaruohot kasvoivat kohisten. Kaikki penkkien välit olivat täynnä polvenkorkuista ruohoa ja erilaisia kukkia. Yksi kesäkurpitsakin oli kypsynyt ja herneet venyneet pituutta niin, että ne tarvitsisivat lisää tukea. Pikaisen visiitin aikana sain kuitenkin aika hyvin kitkettyä rikkaruohoja pois ja tänään käväisin kitkemässä vähän lisää. 

Ennen 

Jälkeen 

Ja kuinka iloinen yllätys olikaan lehtikaalin taimien selvitymistaistelun tulos. Penkistä kasvaa yksi kunnon puska ja pari pienempääkin, joiden luulin jo kuolleen, on jaksanut kasvaa hyvin. 

Lehtikaalit ja rikkaruohoja 

Suurin osa sadonkorjuusta jää kyllä syksyyn ja se on ihan hyvä, koska eipä sitä aikaakaan ole ennen syksyä. Kunhan käy välillä hakemassa kesäkurpitsaa ja salaattia. Ja kitkee aina vain kun on mahdollista! 

Palstan pitäisi-lista

Nyt on ne reunuksetkin vihdoin putsattu joten kuten. Käsineen sitten kiskoin viime viikolla siankärsämöä, nurminataa, timoteitä ja mitä näitä muita mukavia ruohoja ja korsia siellä rehottikaan. Jäihän sinne vielä jotain ja äkkiä ne taas kasvaa, mutta helpotti kuitenkin hetkeksi puska-ahdistusta. 

Siistit reunukset ja aitatolpista puuttuu naru

Tästä päästäänkin siihen pitäisi-listaan. Palstaa on rikkaruohojen lisäksi tänä keväänä ja kesänä koristanut koko talven paikoillaan nököttäneet aitatolpat. Nyt kun rikkaruohot on riisuttu pois, on jäljellä vähän eri suuntaan vinksallaan olevat tolpat joista puuttuu naru. Pitäisi suoristaa tolpat ja laittaa narut paikoilleen, niin ehkä edes jollain pupujussilla menisi tästä pasmat sekaisin ja jättäisi vierailun juuri meidän palstalla väliin. 

Perunat pitäisi mullata. Viinisuolaheinä pitäisi leikata, se rehottaa ihan valtoimenaan ja valtaa kohta lipstikan kanssa koko yrttipenkin. Ja kyllä, lipstikkakin pitäisi leikata, kun sekin vain kasvaa ja kasvaa. Ja sitten niitä yrttejä pitäisi ottaa käyttöön ja kuivata.

Porkkanat pitäisi harventaa. Salaattia pitäisi syödä pois ennen kuin se menee huonoksi. 

Käytävillä kasvavaa apilaa pitäisi leikata ja/tai repiä pois. Kaikki penkit pitäisi kitkeä, taas. 

Kukkapenkkiin pitäisi istuttaa jotain oikeasti kivoja ja kestäviä perennoja. Tai sitten vaan lisätä monivuotisten yrttien määrää. 

Että kyllä sitä hommaa riittää. Sitten kun vielä tulisi vaihteeksi poutapäiviä ja aikaa tälle kaikelle. 

Tänään käytiin juniorin kanssa illalla hakemassa pinaattia, retiisiä ja tomaatteja. Ehdin nyhtää muutaman salaatinlehdenkin ennen kuin alkoi yllätys yllätys sataa. Nyt pitäisi sitten opetella syömään retiisiä, sitä nimittäin riittää... 

Itse kasvatettu 

Tuhoutuneita taimia

On ollut viime aikoina niin huonot ilmat, ettei ole paljoa ollut asiaa palstalle, paitsi välillä kastelemaan kasvilavan kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatti. Se jääkin meidän ainoaksi tomaatiksi, sillä ikkunalaudalla kasvaneet tomaatintaimet ovat kuolleet välinpitämättömyyteen. Olen jättänyt ne kastelematta ja se koitui niiden kohtaloksi. Ensi vuonna uudestaan, ehkä. Ei vaan taida tomaatintaimet kotioloissa saada riittävästi valoa, että jaksaisivat kasvaa. 

Tänään oli onneksi pitkästä aikaa poutapäivä ja illalla oli ihan pakko lähteä palstalle vihdoin kitkemään. Olen saanut lainaan ruohonleikkurin, siis sellaisen version joka toimii ilman sähköä, ja tarkoitus oli ajaa apilat ja muut ruohot matalaksi. Haaveena oli saada palstan vierustatkin siistiksi, mutta eihän tuo peli oikein toiminut sellaisessa puolimetrisessä heinikossa. Viikate tai siimaleikkuri toimisivat paremmin. Ja osan kiskoin irti käsin juuriaan myöten. Sinne jäi kyllä vielä aikamoinen savotta, tärkeintä oli putsata penkit, joissa kasvaa jotain syötävää. Huomenna voisi keskittyä palstan reunoihin. 

Oikealla keskimmäisessä penkissä pelkkää tilliä ja lehtikaalin raadot 

Punajuuret, retiisit ja pinaatit 

Ja perkeleen pupujussi on käynyt syömässä mun lehtikaalit! Ai että ottaa päähän. Nekin taimet ihan itse kasvatin (näitä en tappanut) ja osa niistä lähti hyvin kasvuun. Ja nyt joku pitkäkorva on ne puputtanut pötsiinsä. Myös retiisejä oli rouskutettu. Kunhan jättäisi siihen, menkööt muualle ruokailemaan. Tekisi mieli tehdä joku kunnon aita... 

Kasvit kasvaa ja rikkaruohot rehottaa

Karviaisia

Palstalla vihertää hienosti, josta on lukuisia sateita kiittäminen. Rikkaruohoja puskee penkkeistä, mutta onneksi kuitenkin eniten poluilla ja penkkien väleissä. Nyt näyttää siltä, että jossain vaiheessa saamme syödä ainakin perunaa, salaattia, kesäkurpitsaa, retiisiä, hernettä, papuja ja sipulia. Ja maa-artisokkaa! 

Herukoitakin on tulossa

Kylvin porkkanat ihan liian syvälle, mutta taitaa sieltäkin vähän pilkistää jo alkuja. Palsternakat ja punajuuret on ihan villejä kortteja. Lehtikaalin taimista osa sinnittelee ja osa taitaa olla pian tiensä päässä. Tilliäkin puskee aika tiheästi enkä tiedä kuinka paljon sitä pitäisi harventaa.

Minioni harventaisi aika ronskilla kädellä vähän joka penkistä, jos antaisi hänen hillua holtittomasti palstalla. Onneksi hän kuitenkin viihtyy yllättävän pitkiä aikoja rattaissa katsellen kun äiti kitkee persus pystyssä penkkejä. Ja kun minionin päästää palstalle hillumaan, pitää olla itse kärppänä kaitsemassa tai olettaa, että mies on. Kitkettävää on tosiaan ollut ja penkkien vierestä pitää kaikki puskat pyrkiä kitkemään pois tai muuten kotilot pesiytyvät niihin. Myös palstan reunukset pitäisi saada siisteiksi. Täytyy pyytää taas leikkuri lainaan. 

Viime lauantaina löytyi kaksi kypsää tomaattia, jotka poimittiin ja otettiin mukaan kotiin, tarkoituksena maistaa iltapalaksi. Hienosti unohtuivat pikku tomaatit laukun pohjalle ja muistettiin vasta sunnuntaiaamuna maistaa. Hyvää oli ja lisääkin on tulossa. 

Kylvöpuuhissa

Helatorstain jälkeen on taas ehtinyt tapahtua. Viime lauantain iltapäivä vietettiin palstalla koko perheen voimin ja saatiin vieraitakin grillailemaan. Lauantaina ehdin kylvää salaattia, hernettä, härkäpapuja ja vahapapuja sekä istuttaa itse esikasvatetut lehtikaalin taimet. Juniori jaksoi kiinnostua kylvöpuuhista puolikkaan salaattipenkin verran ja sen jälkeen sain toimia yksin. Ja istutin myös muutamat kukkaset, jotka kävin puutarhalta ostamassa. 

Pavut, herneet ja salaatit 

Eilen illalla otin fillarin ja polkaisin palstalle vakaana aikomuksena kylvää kaikki loput, jotka jäi viikonloppuna kylvämättä. Toisin kuitenkin kävi. Kylvin vain porkkanat, koska multa olikin loppu. En halunnut alkaa kylvää siemeniä suoraan kuivaan savimaahan ja päätin, että loput kylvän keskiviikkona ja keskityin loppuajaksi kitkemiseen. Rikkaruohoja riittää varsinkin sillä puolella, joka viime vuonna oli vajaalla käytöllä. Tein siis hyvän pohjatyön tätä päivää varten.

Aamulla ennen leikkipuistoilua kaahasin kakaroiden kanssa lähimpään rautakauppaan ja ostin neljä säkkiä multaa. Ja pinkit hanskat. Ja kolme pientä samettikukkaa. Pinkit hanskat oli juniorin mielestä ihanat (kaikki pinkki on ihanaa) ja olikin jo aika uusia hanskaosastoa eikä euron hinta paljoa kirpaissut. Sitten viskasin säkit palstalle, kaahasin kotiin ja lapset pääsivät leikkipuistoon touhuamaan. 
Kun puistolounas oli tuhottu, oli minionin aika ottaa tirsat ja minun vihdoin mahdollista päästä kylvämään kaikki loput siemenet. 

Tälläkin kertaa sain juniorista apulaisen, tosin hieman vaihtelevasti. Minioni nukkui rattaissa varjon alla tyytyväisenä. Saimme kylvettyä palsternakat, pinaatit, retiisit ja punajuuret. Yhteen extrapenkkiin laitettiin puoliksi hernettä ja puoliksi keräsalaattia. Lopuksi oli kastelun vuoro, eikä hanasta tullut kuin pari pientä tippaa ja siihen loppui. Onneksi tynnyri oli suurinpiirtein puolillaan ja sain suurimman osan kasteltua. Oli aika huvittavaa, kun yhtäkkiä piti varjella jokaista tippaa, että ainakin kaikkiin vastakylvettyihin penkkeihin riittäisi vettä. Lähtiessä soitin palstan asioista vastaavalle ja kerroin, ettei hanoista tule vettä. Ja juuri tulleen tiedon mukaan hanat pelittää taas. Hyvä juttu. Nyt meilläkin taas riittää kasteltavaa. 

Ruusupää vahtii uusia penkkejä 

Maa-artisokkakin kasvaa hienosti 

Ainiin amppareita ei ole enää näkynyt. Liekö syynä äitini tekemä upea valepesä vai miehen laittamat uudet saranat ja laatikon rakojen tilkitseminen. Ihan sama, me voitettiin tää taistelu. Ugh. 

Helatorstain palstailut

Helatorstaina oli päivällä aikaa käydä juniorin kanssa palstalla. Otin loput kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimet mukaan ja istutin ne kasvilavalle. Kun avasin luukun, huomasin heti, että yhden taimen lehteä oli syöty ja syypää mateli vieressä. Kotilot ovat heränneet talviuniltaan ja pari yksilöä kai kuvitteli, että olin laittanut niille juhla-aterian valmiiksi. Olin onneksi ottanut lasipurkin jo mukaan palstalle näitä pikku paskiaisia varten ja niinpä ne viettävät loppuelämänsä pilttipurkissa.

Kurkkuja ja tomaatti 

Kesäkurpitsat

Yksi toinenkin ei niin mieluisa yllätys odotti palstalla. Ampiainen oli tehnyt pienen pesän alun meidän säilytyslaatikkoon ja siellä pörräsi pari tyyppiä. Pesä oli kannessa ja sain sen otettua onneksi pois ilman pistoksia. Vähän kuitenkin jännitti, sillä edellisestä pistosta on yli kolmekymmentä vuotta aikaa ja muistan vieläkin kuinka paljon se sattui. Juniorikin ymmärsi pysyä operaation aikana kauempana. Siellä ne vielä pörräilivät, mutta täytyy toivoa etteivät palaa takaisin vaan rakentavat pesänsä jonnekin muualle ja mielellään mahdollisimman kauas.  

Parasta koko reissussa oli se, että huomasin kuinka monta uutta maa-artisokan alkua palstalta puskee. Maa-artisokka todella leviää helposti, eikä se haittaa yhtään. Yritin kitkeä rikkaruohot varovasti, mutta kyllähän sitä vähän väliä nousi mukulanalkuja, mutta laitoin ne vaan takaisin maahan. Reilu viikko sitten palstalle oli ilmestynyt muutama maa-artisokan mukula, jotka eräs palstanaapuri oli tuonut, sillä hän tietää, että pidän niistä. Laitoin nekin nyt maahan ja annoin pari toiselle palstanaapurille, jolle olen hehkuttanut maa-artisokan ihanuutta jo monta kertaa. Antaa hyvän kiertää! 

Maa-artisokkaa pukkaa